On ollut helteisen kuuma elokuun päivä Pohjois-Helsingissä. Istua kökötämme uuden kotimme lattialla. Muutosta on vasta pari viikkoa, ja siitä on selviä merkkejä havaittavissa ympäri taloa. Saamme puhelinliittymän viikon päästä viivyteltyämme ensin kaksi viikkoa sopimuksen solmimista. Muut tärkeät asiat, kuten jätehuoltoso- pimus, saavat odottaa siihen asti. No, ensimmäinenkään roskapussi ei ole vielä tullut täyteen, joten mikäpä kiire tässä olisi. . .
Vain ulkoa kantautuva liikenteen meteli muistuttaa meitä maailmasta, jossa asiat hoidetaan viipymättä, ja useita samalla kertaa. Meidän hidasta maailmaamme rytmittää ainoastaan yksi herätyskello:vauva. Tämä neiti johtaja herää, kun meitä eniten nukuttaisi ja käy itse nukkumaan hätisteltyään meidät jalkeille. Päivä kuluu kuulostellessamme vauvan suunnalta kantautuvia signaaleja. Kun käsky käy, kaikki muu saa odottaa. Silti tuntuu, että kaikki tarpeellinen tulee kyllä tehdyksi ajallaan. Onko edes mahdollista hoitaa enempää kuin keskimäärin kaksi ja puoli asiaa päivässä? (Vauva keskeyttää kirjoitustyöt hetkeksi. )
Asiainhoito muistuttaa hiukan kuun pinnalla kävelyä:otettuaan yhden askeleen on maltettava odottaa, että laskeutuu takaisin kamaralle ennen kuin jälleen ponnistaa. Muutoin tuloksena on turhaa sätkyttelyä. Päivässä pitäisi myös ehtiä ottamaan pienet nokoset, mutta hötkyily vähentää tehokkaasti unenlahjoja. Väsymys vähentää tehokkaasti virkeyttä ja saa huonolle tuulelle, jolloin ei touhuaminenkaan maistu. Tärkeät perusasiat kuten ruoanlaitto, taloudenhoito ja keskinäinen sopu, vauvasta puhumattakaan, kärsivät ensimmäiseksi kiireisestä elämäntavasta. Menetetyn leppoisuuden tilalle saatetaan haalia tavaraa, elämyksiä ja valtaa, joista ei kuitenkaan ole tyytyväisyyden korvikkeeksi vaan itsetarkoituksellisina ne aiheuttavat lisää stressiä.
Ihmisen erilaisten keksintöjen pitäisi kai vähentää kiirettä. Elämisen tahtia on kuitenkin kiristetty sitä mukaa kun aikaa on säästynyt. Vuorokauden 24 tuntia pitäisi käyttää aina vain tehokkaammin, ja jokainen syntynyt aukko täyttää jollain ”hyödyllisellä ”. Kuitenkin kaikkien näiden nerokkaiden apuvälineiden keksimisen edellytyksenä on aikanaan ollut luova joutilaisuus. Sen tarve ei ole kadonnut mihinkään.
Elämä ilman puhelinta, televisiota ja päivän lehteä tuntuu täysin mahdolliselta ja erinomaisen vapauttavalta. Kannattaa kokeilla ainakin kuukauden ajan, se on vain järjestelykysymys. Jatkamme raportoimista hitaasta maailmasta Ylioppilaslehden tulevissa numeroissa. Kiireetöntä oppimista itse kullekin.
Jukka, Onerva ja Sandra Rousu
Rousun perheestä Jukka on tuttu muun muassa Kapteeni Ä-nen laulajana.
