Puhelin pirisee toimituksessa.
”Helsingin Sanomista päivää.”
Hesarin toimittaja kysyy, tuntisiko joku Ylioppilaslehden toimituksesta nuoria pätkätyöläisiä. Hän tekee heistä juttua.
Eipä muistu mieleen.
Hetkinen, onhan niitä – ja vaikka kuinka paljon. Mikä parasta, ei tarvitse lähteä Sanomataloa kauemmaksi.
Lamasta lähtien Helsingin Sanomat on solminut vakituisia työsopimuksia kitsaasti ja roikottanut nuoria toimittajia vuosikausia töissä määräaikaisina ja tarvittaessa töihin tulevina.
Kun SanomaWSOY alkoi kesän lopulla säästää, kymmenet pätkätyöläiset saivat kyytiä. Rumalla tavalla. Moni sai kuulla edellisenä päivänä, ettei seuraavana päivänä tarvitse enää tulla töihin. Vaikka toisin oli luvattu.
Markku Saksan kirjoittamassa jutussa (HS 25.11.2001) kerrottiin, että pätkätyöt ovat Suomessa lisääntyneet. Uusista työsopimuksista jo lähes kaksi kolmasosaa on määräaikaisia.
Erityisen innokkaaksi pätkätyöläisten käyttäjäksi kerrottiin valtio. Mediayhtiöiden pätkätyöläisistä ei kerrottu mitään. Toisaalta, eipä Helsingin Sanomien pätkätyöläisistä ole enää paljon kertomistakaan: heidät on kohta kaikki potkittu pihalle. Määräaikaisia vähennetään lisää vuoden lopussa.
Ihme on, jos useamman kymmenen työntekijän vaje ei näy sanomalehden laadussa. Sitä Helsingin Sanomatkin varmaan tarkoittaa mainoslauseellaan: Hanki parempaa luettavaa.
Antti Helin
