Yhtenäisen Saksan herkkää poliittista tasapainoa yhdessä ylläpitäneet sosiaalidemokraattinen puolue ja kristillisdemokraattinen puolue viettävät tänä vuonna yhdistymisjuhlia eri leireissä. Jotain on tapahtunut, kun aiemmin yhtä pitäneet puolueet eivät suostu saman katon alle vakuuttamaan eripuraisille saksalaisille, että yhdessä kannattaa olla.
Der Spiegel-lehti kertoi 25.9. ilmestyneessä numerossaan, että ihmisten tahdosta kasvanut yhtenäisyys on illuusio, joka ei kestä kovaa katsetta enää edes poliittisissa juhlapuheissa. Lehti kuvailee sosiaalidemokraattien ja cdu:n riitelevän isänmaallisimman puolueen tittelistä kuin kylmän sodan aikana konsanaan.
Syy puolueiden hetkelliseen välirikkoon on selvä: cdu:n Helmut Kohlin rahoitusskandaalissa ryvettynyt maine ei houkuta sosiaalidemokraatteja yhteiseen ilonpitoon.
”Ilman Helmut Kohlin rahoitusskandaalia Saksan pääpuolueet olisivat tietysti juhlineet yhdessä. ’Yhdistymisen kansleri’ Kohl olisi ollut itsestään selvä juhlapuhuja. Rahoitusskandaalien jälkeen maineeltaan kyseenalaisen Kohlin kutsuminen pääpuhujaksi ei tietenkään sovi muille juhlijoille”, toteaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tuomas Forsberg.
Koska yhdistyminen on edelleen kivi monen saksalaisen kengässä, ei sen symboliksi noussut ”muurin päivä” kestä moraalista tahraa. Rahoitusskandaalin aiheuttaman nolon tilanteen peittämiseksi Saksassa järjestettiinkin tänä vuonna ennätyksellisen monta yhdistymisjuhlaa.
Syyskuun 29. päivä puhui Berliinissä omassa juhlassaan kansleri Gerhard Schröder. Kristillisdemokraattien väki sai puolestaan äänensä kuuluviin 1. lokakuuta, jolloin aiemmin koko kansan juhlapuhujaksi kaavailtu Helmut Kohl tervehti omia joukkojaan. Sen lisäksi yhdistyneen Saksan kymmenvuotista taivalta muisti 3.10. Dresdenissä Jacques Chirac. Tässä juhlassa myös Schröder esiintyi vieraspuhujana muiden joukossa. Kyseisiä juhlia ennakoi 27.9. Konrad Adenauer -säätiön kongressi ”Eurooppa ja Saksan yhdentyminen”, jonka puhujalistalla oli Kohl ilman Schröderiä.
Saksojen yhdistymisestä on kymmenen vuoden ajan kuulunut nurinaa eri leireistä. Pelottavaa olisikin se, jos Saksa Kohlin taloustörttöilyjen johdosta olisi menettänyt sen viimeisen: kauniit sanat ja mukavat juhlat. Tuomas Forsberg ennustaa kuitenkin, että kumpikin pääpuolueista on innolla juhlimassa yhdistymistä ensi vuonna.
”Mikäli rahoitusskandaalista ei paljastu lisää raskauttavia asioita, saavat pääpuolueet tulevina vuosina juhlia jälleen yhdessä.”
Forsbergin mukaan olisi epätodennäköistä, että Saksan kaksi pääpuoluetta menettävät samanmielisyyden yhdistymiskysymyksissä. Ne ovat poliittisessa vastuussa, ja niillä on tuskin mielenkiintoa tulehduttaa jo ennestään vaikeita idän ja lännen sekä pds:n ja csu:n välisiä jännitteitä.
Kriitikoiden ja juhlijoiden lisäksi Saksassa riittää yhdistymiselle välinpitämätöntäkin väkeä. Forsberg kertoo, että Saksan vihreät ovat systemaattisesti irtisanoutuneet virallisesta juhlinnasta.
”Vihreät ovat julistautuneet antinationalistiseksi puolueeksi. Heistä osa juhlii viran puolesta muiden mukana, mutta omaa yhdistymisjuhlintaa vihreät eivät harrasta.”
Anna-Kaisa Pitkänen
