Olin vielä lukiossa, kun Samuli Edelmannista tuli idoli. Teinityttöjen housut Peggy-hitillään kostuttaneen Hemulin karisma ulottui aina vantaalaislukion tyttöjenvessaan asti. Oon mä juonut viinii Wienissä, luokkatoverini lauloivat. Istuin eriössä häveten. Monta pitkää kylmää Lyypekissshhä. Viime viikolla vantaalaismarketin kassajonossa tuttu suhahtava ässä yllätti minut. Kuljettaessaan ostoksiani kassan lukulaitteen läpi Lyypekissshhä-nainen tunnisti minut ja huusi karaokeiltojen hiomalla mezzo-sopraanollaan: ”Liishaleena muistatshä mut?” Nainen kaivoi lompakostaan kuvan, jossa oli hänen tyttärensä, Peggyn, kuva. Hä-peän puna poskillani poistuin marketista. Syytän sinua, Samuli Edelmann! Lyypekissshhä-naisen viattomasta tyttärestä, Peggy Härkösestä, tulee nimensä vuoksi koulukiusattu.
Sinä olet (Hesse)
Menestyksen jälkeen lähiöiden teinityttöjen lypsäjästä tuli boheemi. Törmätessäni Samuliin Helsingin yössä muistutti hän lopunaikojen Elvistä. Hän kävi pohjamudissa ja saattoi tilata ravintolassa 300 valkovenäläistä ja olla ¦herrana niiden ääressä¦. Taitelijaelämä alkoi kuristaa ja Samuli pakeni Pariisiin.
Luin lukuisista lehtihaastatteluista, että Pariisissa Sa-mulista tuli lopullisesti Taiteilija. Ennen hän kiteytti sanomansa mietelauseeseen Si-nä olet aurinko, dyydä-dä-tättää. Nyt laulaja levytti suurta Runoutta; Goethea, Shakespearea ja Hesseä isänsä, Toni Edelmannin, vastatessa sävellyksistä. Taide-Samuli antoi sekavia haastatteluja, joissa hän puhui Hessestä. ¦Ne ovat näitä ns. suuria kysymyksiä, jotka itse asiassa eivät niin suuria olekaan.¦ Kirjallisuudenopiskelijoiden bileissä kuuntelimme vaivautuneina Samulin Hesse-vaikerrusta.
Arosusi Edelmann alkoi muistuttaa vanhentunutta Hectoria, luomisvoimansa menettänyttä pyknikko-mystikkoa, joka verhoaa itsensä mustaan tuulipukuun. Hän alkoi vältellä julkisuutta.
Ei mua oo pitkään aikaan kiinnostanut julkisuus.
Samulille julkisuuden välttely tarkoitti hyppäämistä ruotsinlaivan kannelta mereen – ja lööppiin. Hemulille salainen suhde Aikakoneen Sanin kanssa tarkoitti yhteishaastattelua Anna-lehdessä. Olemme ystäviä, sillä lailla. Bailando Numero Unolle filmaaminen tarkoittaa niin rajua dokaamista Kauhavalla, että siitä joutuu tiputukseen. Ja lööppiin.
Puukotta et lähre eres paskalle
Nyt Samuli on estoitta valjastanut koko julkisuusmoottorinsa Häjyjen mainostamiseen. Leffan ensi-iltapäivänä Peggy Härkösen äidiltä pääsi varmasti itku: lööpissä luki, että Samuli menee naimisiin.
Paljon kerrottu miehestä, jota ei oo pitkään aikaan kiinnostanut julkisuus. Häjyjä Samuli on ollut valmis myymään paitsi nuoruudenrakkauden kanssa kihlautumisella myös reilusti läskillä. Itsensä lihottanut Edelmann on luonut muhkeista muodoistaan brandin, josta puhutaan kieltämällä niistä puhuminen. Viimeksi Näyttelijä-Edelmann on kertonut haluavansa tehdä ¦päästään pois¦ Shakespearen Othellon. Luvassa on taas sarja sekavia haastatteluja, jonka jälkeen alkaa julkisuudenvälttelyvaihe.
Vintiö-mafian Sonny
On mafian syy, että olemme saaneet seurata tätä rajua mutta koskettavaa kasvukertomusta Peggystä ja Samulista.
Juuri kun suomalaiset ovat pääsemässä eroon Spede Pasasen hovista, on tilalle astunut vielä karmaisevampi viihde-elämää terrorisoiva ilmiö: Vintiö-mafia. Vintiö-mafian Don on City-lehdenkin kannessa komeillut Markus Selin. Famiglian muut jäsenet ovat etupäässä 1960-luvulla ristiinnaineiden purjehdusseurasossujen jälkeläisiä kuten Samuli, Niko Saarela, Aleksi Mäkelä, Santeri Kinnunen ja Chydeniuksen pojat, Kalle ja Jussi. Varsinaiseen Vintiö-mafian sisärenkaaseen on ulkopuolelta otettu muun muassa juuri Don Markus Selin ja sidekickit Janus Hanski ja Kari Hietalahti.
Aleksi Mäkelä on Vintiöiden Michael Corleone, Donin varjossa perintöprinssiksi kasvanut nöyrä mutta ahkera poika. Perheen kukonpoika, Sonny-veli, on taas Samuli.
Öykkäröivälle Sonnille kaik-ki on sallittua, sillä juuri hänen avullaan Vintiö-mafia hankkii kyseenalaisille viihdetuotoksilleen julkisuutta.
Muistatteko vielä kuinka Sonnylle kävi Coppolan Kummisedässä?
Hänet listittiin.
