Jokaisella on yleensä mielipide Anja Kaurasesta. Hänen tyylinsä ihastuttaa, vihastuttaa, ärsyttää ja innoittaa. Hänen tapansa palata kirjasta toiseen samoihin teemoihin koetaan lukijasta riippuen joko jähmettyneeksi muuttumattomuudeksi tai hedelmälliseksi pyrkimykseksi päästä yhä syvemmälle asioiden pinnan alle.
Myös Kaurasen tämän syksyisessä uutuudessa Arabian Lauri kirjailijan aiemmasta tuotannosta tutut teemat ovat jälleen esillä. Helsinki sykkii siinä 80-lukulaista murrostaan, ja sen suojissa rimpuilee joukko itseään ja toisiaan etsiviä nuoria ihmisiä. Arabian Laurin maailma nivoutuu tiukasti kiinni todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin: siinä sivutaan niin Vihreän liikkeen ja Oranssi ry:n syntyhistoriaa kuin Sielun veljiä ja Pentti Linkolaakin.
Samalla Kauranen sitoo tarinansa kiehtovasti romaanissaan Pelon maantiede luomaansa fiktiiviseen maailmaan: Pelon maantieteen keskeiset henkilöt vilahtelevat Arabian Laurin sivuhenkilöinä nivoen näiden kahden tarinan maailmat yhteen. Yhteys on mielenkiintoinen etenkin siksi, että se saa lukijan rinnastamaan kertomusten muitakin tasoja kuin juonellisen. Keskeisenä nousee esiin 80-luvun kiihkeästä uusien arvojen löytämistarpeesta nousevat aatteet fanaattisesta feminismistä antaumukselliseen ekofilosofiaan.
Arabian Lauri on omilla jaloillaan seisova eheä, rakenteellisesti kaunis ja kokonainen romaani, jonka lukemisesta nauttii – mikäli pitää Kaurasen tyylistä. Vaikka hänen tekstinsä on vuosien mittaan muuttunut seesteisemmäksi ja kadottanut alkuaikojen naiivihtavaa intohimoisuuttaan, siinä on edelleen tiettyä yliampuvuutta. Koko Arabian Laurin maailma valovoimaisine taideopiskelijoineen ja uuttaluovine energioineen on välillä kuin Esa Saarisen silmälasien läpi nähty nostalgian kultamaa.
Satu Elo
Anja Kauranen: Arabian Lauri (WSOY 1997).
Hinta 155 markkaa.
