Sukupolveni unta

Yleisradio järjestää 70-juhlavuotensa päätteeksi Sukupolveni unta -käsikirjoituskilpailun kohottaakseen jo ennestään laadukkaiden tv-elokuviensa ja -näytelmiensä tasoa.
    TV 1 Draama toivoo, että kirjoittajat kuvaisivat synopsiksessa sukupolvensa haaveita ja unelmia ja mitenkä niille on elämässä käynyt. ”Tärkeintä on koskettava kertomus”, ohjeissa painotetaan.
    Kisassa on kivat palkinnot, joten päätän osallistua.
    Kaksiosainen tv-elokuvani on koskettava kertomus Teppo T:sta , joka on erään sukupolven mediaguru. Jostain syystä Teppo on suljettu mediakammioon. Päivästä toiseen Teppo joutuu sukkuloimaan eri medioissa.
    Tepon olot eivät ole häävit.
    Aamu kuudelta napsahtaa päälle Huomenta Suomi. Teksti-tv:ssä pyörii Uutisikkuna. Teppo on päässyt vasta Hesarin kaupunkisivuille, kun Koulu-tv:ssä alkaa Kukkuluuruu. Radio Energyltä tulee uutiset.
    Aamukahvi jää juomatta.
    Postilaatikosta tipahtaa Alueuutiset ja samalla hetkellä käynnistyy kanadalainen dokumentti haukanmetsästyksen historiasta. Ylen ykköseltä tulee suora lähetys Tampereen hiippakunnan piispan virkaan vihkimisestä. Kolmosella pyörii Mediauutisten uusinta.
    Tilanne muuttuu pahemmaksi, kun kakkosen päivän ohjelmisto käynnistyy. Ensin esitetään ruotsalainen dokumentti Karavaanarin onnea ja heti perään tulee dokumentti Norjan taideteollisestamuotoilusta. Ykkösellä alkaa FST:n Vi i Norden -del 4.
    Tunnelma on hektinen. Tv-ruutu välähtelee, radio tykittää liikennekatsausta, postilaatikosta tipahtaa Pirkka.
    Tv-elokuvan draamallista jännitettä lisää Tepon monotonisesti mutisema ”haluan ottaa maailman haltuun medioiden välityksellä”- iskulause.
    Teppo istuu mediakammionsa keskellä ja napsuttelee kauko-ohjainta. Kamera zoomaa Tepon orastavaan kaljuun.
    Ensimmäinen jakso päättyy.
    Tv-elokuvan toisen osan alkuun saavat Ylen pyrotekniikan pojat järjestää räjähdyksen.
    ”Kaboom!” Moderni murtuu ja maailma pirstoutuu. Sirpaleita lentelee sinne tänne.
    ”Elämän tarkoitus ei ole television katsominen”, Teppo tuhahtaa mediakammion uumenissa ja sammuttaa telkun.
    Hän ymmärtää, että maailmaa ei voi hallita.
    Tästä alkaa jännittävä pakomatka. Kekseliäisyydellään Teppo selviää monista kiperistä tilanteista. Hän onnistuu lopulta tunkeutumaan mediakammion eteiseen kerääntyneen mainoslehtivuoren läpi.
    Tv-elokuvan loppuosaan en tee valmista käsikirjoitusta, koska se on ns. reality – lajityyppiä. Tampereen taiteen ja viestinnän laitoksen oppilaat kuvaavat kaksi vuotta Tepon elämää: iloja, suruja, ihmissuhteita, työtä, bailaamista.
    Etukäteen ei voi lainkaan tietää mitä tulee tapahtuman. Todellisuuden vaikutelmaa lisää käsikameran käyttö.
    Tepon arkisen aherruksen väliin leikataan hänen mielipiteitään oman sukupolvensa unelmista, haaveista ja paikallisradioista.
    Tästä materiaalista kootaan tv-elokuvan loppuun rytmisesti nopeatempoinen
    kolmen minuutin kooste.