Perustin vastikään toiminimen, ryhdyin siis yrittäjäksi. Siitä pitäen puhelin on soinut ahkerasti. Uudelle yrittäjälle kaupataan vakuutuksia, markkinointia, kirjanpitoa, jäsenyyksiä ja jotain, mitä en ole jaksanut kuunnella loppuun asti.
Kerran soitti nuori mies, joka esittäytyi graafisen alan opiskelijaksi. Hän tarjoutui tekemään yritykseni nettisivut näytetyönä eli ilman korvausta.
”Kauheaa”, minä sanoin.
”Älä nyt hullu tee ilmaista työtä. Kyllä sulle joku siitä maksaa. Minä en pysty nyt maksamaan, mutta en myöskään halua teettää sivuja ilmaiseksi.”
Mies hämmentyi.
”Siinä tapauksessa en Teitä enempää häirihe.”
Luulen, ettei hän lopulta saanut harjoitustyöstään rahaa. Oikeat yrittäjähenkiset yritykset käyttävät ilomielin harjoittelijoita töihin, joita ei päivää kauemmin tarvitsisi harjoitella.
Puhelinoperaattorilta soitettiin, että saan halvemman liittymän, jos vaihdan yksityisasiakkaasta yritysasiakkaaksi. Yrittäjälle puhelinlasku olisi samoilla ehdoilla kymmenen euroa halvempi.
”Miten se niin voi olla”, kysyin.
”Olemme huomanneet, ettei yrittäjiä kiinnosta maksaa puheluista, koska muita kuluja on niin paljon”, myyjä sanoi.
Muillako ei sitten ole? Päätin silti siirtää liittymän omalta nimeltäni Tmi Noora Mattilalle.
Kolmas puhelu tuli työeläkeyhtiöstä. Tiedustelivat, ovatko vakuutusasiani kunnossa.
”Oletteko te niitä veroparatiisiyhtiöitä”, minä kysyin. ”Keräätte suomalaisten eläkerahoja ja kierrätte veroja?”
Soittaja häkeltyi vain hetkeksi.
”Niin, tästähän usein kirjoitetaan. Ulkomaisissa sijoituksissa on todella vaikea tietää yritysten taustoja, mutta niitä tarkastetaan, tarkastetaan kaksi kertaa vuodessa”, hän hapuili.
”Meillä on myös ulkopuolinen tarkastaja, sellainen ruotsalainen yhtiö, jonka nimessä on kolme kirjainta ”
”Tiedätkö siis, ettei yritys sijoita veroparatiisiyhtiöihin?”
”Minun tietoni ja yrityksen parhaan tiedon mukaan tällaista ei tapahdu.”
Vakuutuskaupat jäivät sillä kertaa tekemättä.
Yritykselläni ei ole työntekijöitä, nettisivuja eikä markkinointia. Kirjanpito on yhdessä laatikossa ja lattialla.
Olen enemmän toimittaja kuin yrittäjä. Minulla ei ole kasvustrategiaa enkä välitä kilpailusta. Yritykseni liikeidea on se, että yritän pysyä hengissä ja selväjärkisenä.
Ensimmäisellä vuosineljänneksellä tavoitteet ovat täyttyneet. Sen olen kuitenkin ymmärtänyt, että nyky-Suomessa olen yrittäjänä parempaa sakkia kuin tavallinen oleskelija. Yrittäjät ovat ahkeria ja tarmokkaita eikä heidän mieltään saa pahoittaa ikävillä poliittisilla päätöksillä. Yrittäjät eivät pyri huijaamaan yhteiskuntaa vaan jaksavat aina yrittää.
Senkin olen ymmärtänyt, että yrittäjiä ei kiinnosta maksaa. Toisin kuin ilmeisesti kaikkia muita.
Teksti: Noora Mattila
Noora Mattila on toimittaja ja Ylioppilaslehden kolumnisti, joka tulee päivittäin ajatelleeksi.
