Kampuksen kasvo: Salsan lähettiläs

T:Teksti:

Kuubalaisella Ramon Silveriolla, 41, on yksi rakkaus ylitse muiden: Suomi. Puheessa vilisee ylisanoja niin tiuhaan, että suomalaisen on vaikea olla punastumatta.
    ”Tämä on niin ihana maa! Suomalaiset ovat niin ihania. Te olette niin fiksuja! Täällä on mahdollisuus tehdä kaikkea, mitä ihminen vain haluaa!”
    Ramónin rakkaus ei syttynyt ensisilmäyksellä. Kun hän yhdeksän vuotta sitten laskeutui ensimmäistä kertaa Helsinki-Vantaan lentokentälle, hän halusi heti palata kotiin Kuubaan. ”Ajattelin, että täällä ei asu ketään! Oli niin hiljaista. Missään ei ollut ristinsielua.”
     Kotimaassaan kuuluisa muusikko-tanssija oli silloin ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Hän soitti konga-rumpuja yhtyeessä, joka oli kutsuttu Pori Jazzeille esiintymään.
    Tarinan loppu on sitten se tavallinen: kuubalaishurmuri löysi vaimon, sai lapsen ja jäi Suomeen.
    Nyt Silveriolla on menestyvä tanssikoulu Helsingin keskustassa ja tanssiryhmä, jonka kanssa hän kiertää ympäri maata. Lisäksi hän opettaa salsaa yliopistolla.
    Tuntimäärää on parin vuoden aikana lisätty yhdestä kolmeen, eikä ihme: lattaribuumin lisäksi Silverion valloittava hymy ja hersyvä huumori ovat houkutelleet tehokkaasti oppilaita. Hänen tuntinsa ovat aina ääriään myöten täynnä.
    ”Uno, dos, tres, una pausa!” kaikuu Porthanian liikuntasalissa joka tiistai. ”Jos te mokaatte, no hätä! Opitte pikkuhiljaa, så småningom! Hymyilkää vaan!” Ja kankean lantionkeikutuksen lomassa kaikki tosiaan hymyilevät.
    Silverion mielestä suomalaiset ovat ”uskomattoman hyviä” oppimaan salsaa. Hän on opettanut myös Espanjassa ja Ruotsissa, mutta siellä oppilaille kuulemma riittää, että homma menee sinnepäin. ”Suomalaiset ovat niin itsepäisiä. Ne päättävät, että perkele, mä opin tän just eikä melkein.”
    Silverio on omien sanojensa mukaan erilainen kuin muut kuubalaiset. Itse asiassa hän on suomalaisempi kuin suomalaiset itse.
    Hän rakastaa Kalevalaa. ”Sieltä selviää, mistä te tulette ja mitkä ovat teidän ajatuksenne”.
    Hän rakastaa suomalaista melankoliaa. Se on romanttista ja ”Ramón Silverio on hyvin romanttinen ihminen”.
    Hän rakastaa hiljaisuutta, saunaa ja luontoa. Joulua hän odottaa jo nyt innokkaasti kuin lapsi.
    Omasta mielestään Silverio on jopa vähän ujo ja vaatimaton, ja hän huomauttaa ylpeänä saapuvansa tapaamisiin aina täsmällisesti eikä mañana, kuten kuubalaiset yleensä.
    Jokin Suomessa on sentään huonosti: verot. Mutta ei Silverio niistäkään purnaa, sillä ”kaikki ainakin toimii. On lääkäri ja eläkekin tulee sitten joskus”.
    Silverio ei halua puhua politiikkaa, mutta hän sanoo, ettei aio palata takaisin Kuubaan vaikka rakastaakin synnyinmaataan. ”Suomessa asuminen tuo varmuutta elämääni. Haluan asua täällä vielä ainakin 20 vuotta.”
    Sinä aikana hän toivoisi kahden haaveen toteutuvan: hänestä tulisi Suomen kansalainen ja yliopistolle perustettaisiin yksi salsatunti lisää. Oppilaat ovat jo niin hyviä, että parisalsaan tarvittaisiin jatkotaso.

Miia Savaspuro
Kuva: Denis Heimonen