Maakunnan asialla

T:Teksti:

Eurovaalien ongelma on, että kukaan ei tunnu tietävän, mihin tehtäviin euroedustajat eli mepit todellisuudessa valitaan. Puolueet eivät innostu vaaleista eivätkä nosta niiden teemoiksi keskeisiä EU-kysymyksiä. Kun soppa on tarpeeksi epämääräinen, vaalien varjolla voidaan ratsastaa aivan muilla asioilla. Näin tapahtuu Väli-Suomessa.
    Väli-Suomen valtalehdet, Ilkka ja Keskisuomalainen, junttaavat estoitta alueensa ehdokkaita, edellisissä vaaleissa europarlamenttiin valittuja Kyösti Virrankoskea (kesk) ja Riitta Mylleriä (sd). Lehtien päätoimittajat tietävät varmasti, ettei meppi todellisuudessa voi europarlamentissa ajaa erityisemmin maakuntansa etua. Meppien odotetaan kuitenkin lobbaavan varsinaisen työnsä ohessa erilaisia aluetukiaisia EU-rahastoista.
    Eurovaalit ovat mainio tilaisuus nostattaa maakuntahenkeä – ja lehtien profiilia. Junttaamisesta johtuvat syytökset demokratian vähättelystä on helppo niputtaa Helsingin herrojen kotkotuksiksi ja korostaa yhä voimakkaammin maakuntahenkeä. Näin saadaan lukijauskollisuus pysymään hyvissä luvuissa.
    Ikävää on, että näkemykselliset ehdokkaat eivät saa palstatilaa lehdistä, jos heillä ei ole voimakasta paikallistukea. Esimerkiksi nuorille ehdokkaille julkisuus olisi elintärkeää, koska läpipääsyyn tarvitaan ääniä koko maasta.
    Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen perustelee Virrankosken, tuttavallisesti ”Köpin”, junttaamista epämääräisillä maakuntahenkisillä hehkutuksilla, ei ehdokkaiden mielipiteillä. Hokkasen mukaan meppien valinta ei ole ikä- tai sukupuolikysymys, vaan maakuntakysymys. Olen toista mieltä. Valinnan pitää perustua ehdokkaan näkemyksiin EU-kysymyksissä, ei synnyinpaikkakuntaan tai kotiosoitteeseen.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Mis laaja aukee Pohjanmaa

Se mikä on savolaisille kotiseuturakkautta, on pohjalaisten kohdalla paheksuttavaa kotiinpäinvetoa, tuntuu päätoimittaja Erola ajattelevan. Aina tilaisuuden tullen savolaisuudellaan elämöivä lauttasaarelais-espoolainen, geeniperimältään savolainen Erola paheksuu muiden maakunnan mediamiesten kotiseutuhenkeä. Yllättäen hänen kritiikissään ei mainita sanallakaan Savoa, tuota Väli-Suomen tunnetusti lahjo-matonta kultamaata. Edellisissä eurovaa-leissahan savolaisjuntta hoiti parlamenttipaikan Kuopion Mirja Ryynäselle.
    Elämöidessään Väli-Suomen lehtikeisareiden eurovaalijuntalla Erola ei oivalla, että kyse on kahdesta paljon vakavammasta ongelmasta: periferia-ruuhka-Suomi -kahtiajaon lietsonnasta ja keskustan skitsofreniasta.
    90-luvulla Suomi on jaettu kahtia sekä maantieteellisesti että yhteiskunnallisesti. Ruuhka-Suomi vastaan periferia-Suomi -asetelman innokkaimmat lietsojat löytyvät näköjään keskustasta, mutta ei suinkaan Helsingin vaan Suomen. Lyhytnäköinen keskustan änkyräsiipi yrittää rahastaa kymmenykset kannatukseensa paasaamalla etelän mahtiasemaa vastaan.
    Kepun änkyrälinjan innokkaimmat tukijat löytyvät Väli-Suomen lehtikeisa-reiden joukosta. He ovat kehittäneet uuden version jakopolitiikasta: he jyrken-tävät Suomen kahtiajakoa lietsomalla vihaa EU:a ja Etelä-Suomea kohtaan.
    Keskusta on ajautumassa EU-politiikkaansa olemattomuuden takia skitsofree-niseen tilaan, jossa väyrysläiset yrittävät kammeta puolueen EU-vastaiselle linjalle, eikä puoluejohto tunnu itsekään tietävän, mihin suuntaan paattia pitäisi ohjata.
    Osa puolueesta elää menneisyydessä. Euro-änkyröiden äänenkannattajana Ilkka ei yllätä lehmänkaupoillaan. Sen sijaan muiden Väli-Suomen lehtien motiiveja voi kysellä.
    Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, päätoimittaja Erola, niin minä nain sen komean lesken. Näin asiat sovitaan Pohjanmaalla vielä vuonna 1999.

Jaakko Lyytinen
Vielä Väli-Suomenkin veri vapisee