09. toukokuuta 2018
Teksti: | Kuva: Jussi Särkilahti

Marianne Niemelä näkee taiteen tehtävänä tilojen haltuun ottamisen. Siksi hän lähti mukaan synnyttämään uudenlaista museota Kontulaan.

Muutama vuosi sitten kuraattori Marianne Niemelä havahtui ristiriitaan.

Hän oli vasta liittynyt taiteilijakollektiiviin, joka ylläpitää Third Space -galleriaa Punavuoressa. Keskustan jugend-talojen ja kalliiden liikehuoneistojen seassa hän koki olonsa kuitenkin vieraaksi.

”Minulla ei koskaan olisi varaa asua Punavuoressa. Siksi oli outoa ylläpitää tilaa ja tehdä taidetta juuri siellä.”

Laajasalossa asuva Niemelä opiskeli Glasgow’n yliopistossa taidehistoriaa ja myöhemmin kuratointia Aalto-yliopiston maisteriohjelmassa. Third Space sai alkunsa vuonna 2014, kun joukko opiskelijoita kyllästyi pitämään näyttelyitään yliopiston luokkatiloissa.

Helsingin galleriatilanne oli silloin haastava, sillä lähinnä ydinkeskustassa sijaitsevien tilojen korkeat näyttelymaksut sanelivat, kenellä oli mahdollisuus saada taidetta esille. Third Space sen sijaan tarjosi alusta lähtien taiteilijoille maksuttoman näyttelytilan. Aluksi vain tutuille, myöhemmin kenelle tahansa.

Niemelän mielestä kulttuurin keskittyminen lähes yksinomaan keskustan hintaville alueille oli silti ongelmallista.

”Taustalla on ajatus, että sijainnilla luodaan arvoa myös teoksille. Mitä tärkeämpi galleria, sitä keskeisempi sen sijainti on”, hän sanoo.

”Suomessa ei uskota, että lähiöissä on kulttuuria, johon kannattaa panostaa.”

Third Space alkoikin suunnitella galleriatilan perustamista ydinkeskustan ulkopuolelle. Kontulaan päädyttiin, koska siellä oli elävä ostoskeskus, toisin kuin monissa muissa vanhoissa lähiöissä.

Vaihtoehtoinen kulttuurikeskus Museum of Impossible Forms, M{if}, avattiin viime kesäkuussa. M{if}:ssa on harjoitettu julkaisutoimintaa ja järjestetty esimerkiksi keskustelutilaisuuksia ja työpajoja sekä Hassan Blasimin vetämä arabiankielinen kirjoituskoulu.

”Me ajattelemme, että Impossible Forms tarkoittaa asioita, joita ei voi kerätä tai jotka eivät ole fyysisisiä. Sellaisia ovat esimerkiksi henkilökohtainen kokemus ja yhteisöllisyys. Museo tilan nimessä on museon haltuunottoa. Kysymys on siitä, voimmeko muodostaa oman museon vain sanomalla, että muodostamme sellaisen.”

Kontulalaiset ovat löytäneet vasta varovaisesti toimintaan mukaan. Niemelä myöntää, että saavuttamatta ovat yhä sellaiset ihmiset, jotka eivät muutenkaan harrasta kulttuuria. Kaiken toiminnan tarkoituksena olisi kuitenkin kasvattaa lähiön yhteisöllistä muistia.

Niemelälle termien ja tilojen haltuun ottaminen on keskeistä, sillä taiteen tarkoitus on aina saada aikaan muutos. Hän ajattelee, ettei taidetta voi oikeastaan edes olla ilman, että sillä otetaan samalla tilaa haltuun. Siksi taiteen on pakko tapahtua suurten instituutioiden, vaikkapa perinteisten museoiden, ulkopuolella.

”Ongelma on, ettei niiden tiloja voi ottaa haltuun. Ne antavat sinulle tilaa, jos haluavat.”