09. toukokuuta 2018
Teksti: | Kuvat: Aapo Huhta

Eeva Vekki on ollut raivaamassa stand upiin tilaa naisille. Myös itselleen, sillä nyt hän on koomikkona ensi kertaa suuren yleisön edessä: Ylen Noin viikon studion juontajana.

Stand up -show noudattaa yleensä tuttua kaavaa. Aivan aluksi illan isäntä tai emäntä esittelee koomikon.

Esitellään siis Eeva Vekki. Hän on kotisivujensa mukaan paitsi stand up -koomikko myös improvisaationäyttelijä ja valemeedio. Varhaiskeski-ikäinen nainen ja menestynyt uraäiti, joka on kadehdittavan taidokkaasti onnistunut yhdistämään lapset, uran, valkoviinin, burn outin ja diapamit.

Siis helvetin hyvä ihminen. Ja Yle TV2:n tuoreen Noin viikon studio -ohjelman ankkuri.

Vekki saapuu, tervehtii yleisöään ja heittää ensimmäisen kommenttinsa. Se on stand up -esityksen avauksen klassinen kohta, jossa kommentoidaan ympäristöä: yleisöä, esiintymispaikkaa, esitystä tai sisääntuloa.

Nyt Eeva Vekki kommentoi paikkaa, Helsingin Sörnäisten Kurvin Picniciä. Täällä kuulemma ollaan, sillä pitkän työviikon jälkeen tapaaminen nykyisellä työpaikalla Ylellä ei tuntunut hyvältä.

Vekki on mennyt töihin tänään myöhässä, syönyt lounaan ja ottanut päiväunet. Oli hyvä päästä tuulettamaan ajatuksia jonnekin muualle.

Vaikka tunnelmalliseen Kurvin Picniciin?

Vaikka.

Kun avaus on viety loppuun, on ensimmäisen vitsin vuoro.

 

”Ei sovi Suomeen. Suomalaiset koomikot eivät voi olla hauskoja. Ei vaan toimi täällä.”

Näin Helsingin Sanomat summasi marraskuussa 2014 suomalaisten koomikoiden kuulemaa palautetta. Stand upin suosiosta huolimatta laji oli jäänyt kulttuurikentällä paitsioon.

Sitä on vaikea uskoa, kun klubeja syntyy jatkuvasti ja uusia kansannaurattajia olisi tarjolla jonoksi asti.

Vielä 2000-luvun alussa stand up oli kuitenkin uutta. Eeva Vekki seurasi tuolloin ystäviään, jotka aloittelivat uraansa Helsingin ensimmäisillä klubeilla. Hän itse näytteli improvisaatioteatterissa, jota on harrastanut 14-vuotiaasta lähtien.

Vekki on ammatiltaan tuottaja, ja noihin aikoihin hän oli mukana järjestämässä useita klubeja, joilla komiikka ja improvisaatio vuorottelivat. Ensin tarjoiltiin puolikas improa, sitten puolikas stand upia.

”Mietin usein vähän ylimielisesti, että mä tekisin tai sanoisin ton niin paljon paremmin.”

Ei hän silti lähtenyt hommaan ihan heti. Koomikko Pirjo Heikkilä oli houkutellut monesti mukaan naisille suunnatuille stand up -kursseille, mutta Vekillä oli muutakin tekemistä: improa, tuottajan töitä, klubien järjestämistä.

Viisi vuotta sitten Heikki Vilja, kollega Tikkurilan Teatterista, järjesti stand up -kurssin osana teatteripedagogiikan opintojaan. Äitiyslomalla olevalla Vekillä oli nyt ensimmäistä kertaa aikaa osallistua.

”Ylimielisyys karisi kyllä helvetin nopeasti. Vaikeatahan se oli, ku mikä.”

 

Kuva: Aapo Huhta.

Kuvausrekvisitta (asut): Punanaamio.

 

Nyt pitää ehkä tarkentaa, ettei Eeva Vekki oikeasti ole diapamin ja valkoviinin sekakäyttöhuuruissa ympäriinsä pyyhältävä burnismutsi, vaan ihan tavallinen, joskus vähän väsynyt kolkytplus-äiti.

Lavalla onkin toisaalta oikea Eeva Vekki, toisaalta Vekin luoma hahmo itsestään. Jutuilla on totuuspohjaa, mutta kaikki on viety äärimmäisyyksiin saakka – tai ”potenssiin 150”, kuten Vekki itse sanoo.

”Osa saattaa kysyä, että siis tehtiinkö sulle eilen oikeasti abortti. No ei tehty.”

On toki niitäkin koomikoita, jotka puhuvat silkkaa fiktiota. Vaikka heittäytyminen lavalla voisi olla vahvaakin, teksteissä ei välttämättä seikkaile oma persoona. Ismo Leikola voi hekotella lakoniseen tyyliinsä englanninkielisille fraaseille tai junamatkalle pendolinossa.

Myös Vekki haaveilee, että hän pääsisi joskus vitseissään abstraktimmalle tasolle. Toistaiseksi hänen daijunsa on kuitenkin ollut hän itse.

”Uskon, että ihmiset haluavat samaistua. Jos kerron epäonnistumisen kokemuksestani tai häpeästä, jokainen pystyy tarttumaan siihen ja pohtimaan, että mäkin olen joskus kokenut jotain tuollaista.”

Esimerkiksi Nelosen Stand up! –ohjelmassa viime syksynä Vekki heitti vitsin, jossa hän kehotti naisia laittamaan lantiopohjalihakset kuntoon.

”Sitten voidaan viettää yhdessä ihan erilaista tipatonta tammikuuta.”

Koska joskus voi vähän lirahtaa, ”pari tippaa trampoliinilla lasten kanssa Hoplopissa”.

”Lapsettomat runkkarit rivillä neljä ei niin tajua.”

Itselleen siis pitää osata nauraa, ja saa valtaapitävillekin, mutta muiden osoitteluun Vekki ei usko.

”En ole koskaan pitänyt sellaisesta, että naureskellaan sille miten tyhmältä joku näyttää ilman, että uskalletaan laittaa itseään likoon.”

Punch up, not down, kuten sanonta kuuluu.

 

Tänään stand up -kenttä näyttää hyvin erilaiselta kuin 15 vuotta sitten. Myös yleisö on lajiin tottuneempi, ja vaatimustaso on kasvanut. Enää ei riitä, että lavalla heittää puolivillaista läppää siitä, miten naiset tykkäävät meikeistä ja miehet piereskelevät.

”Kilpailu pakottaa ihmiset erottautumaan toisistaan”, Vekki summaa.

”Jos lavalla on illan aikana neljä samassa elämäntilanteessa elävää nelikymppistä miestä, joilla on kouluikäiset lapset ja parisuhde, niin helvetin hyvätkin jutut todennäköisesti toistavat samaa näkökulmaa.”

Vitsien ja hahmojen monipuolisuus kannustaa myös uudenlaisia näkökulmia ja tekijöitä kentälle. Samalla myös naisille on tullut lisää tilaa. Vekki itse aloitti yhdessä ystäviensä kanssa All female panel -nimisen klubin Helsingin Bottalla viime syksynä. Siitä on tullut ”jännääkin” palautetta.

”Osa mieskoomikoista on kysynyt, että eikö siellä siis koskaan ole miehiä. No ei, se on se pointti. Mutta siis tosissaanko ei koskaan ole? No niin, ei ole.”

Alun perin nimeksi ei pitänyt tulla All female panel, mutta kun tekijät sattuivat kaikki olemaan naisia, mahdollisuus päätettiin hyödyntää. Vekin mukaan sama vitsi ei toimisi toisin päin.

”Jos stand up -klubin esiintyjät ovat pelkkiä miehiä, se on stand up -klubi – ei all male panel.”

Vekin mielestä uusi klubi murtaa stereotypioita ja antaa naisille enemmän tilaa komediassa. Jokainen esiintyjä on erilainen, ja siitä on tullut hyvää palautetta.

”Jos klubilla on viisi koomikkoa ja heistä yksi on nainen, hän edustaa koko sukupuolta, halusi hän tai ei. Mieskoomikoiden lavapersoonista taas voi löytyä perheenisä, yksinäinen runkkari ja vanhempi alkoholisoitunut herra. Mutta nainen on vain nainen.”

Joku voisi hermostua tällaisesta puheesta. Mutta Vekki sanoo, että varsinkin nuoret koomikot – miehetkin – ymmärtävät yskän.

 

 

Stand up -klubeilla voi helposti syntyä sellainen tunne, että hauska tyyppi vaan saapuu lavalle ja höpöttelee menemään. Rutiinit on kuitenkin huolellisesti käsikirjoitettuja. Mitä taidokkaampi esiintyjä on, sitä enemmän hän saa kaiken näyttämään spontaanilta ja kepeältä.

”Joskus näkee sellaisia koomikoita, jotka on niin hemmetin hyviä lavalla, että vähän huolimattomastikin tehty vitsi menee läpi. Sitten voi olla joku, joka on kirjoittanut ihan timanttista materiaalia, mutta delivery ei vaan kanna.”

Osa Vekin omasta materiaalista on ollut mukana melkein ”alkuajoista” saakka, osa tarttunut mukaan impron puolelta.

”Olen siinä hetkessä saattanut tajuta, että tämä onkin hyvä, ja kehittänyt sitä sitten pidemmälle.”

Stand upista ei pitänyt tulla Eeva Vekille työ, mutta niin kävi pikkuhiljaa. Kun tuottajana saa järjestää klubeja muille, pystyy samalla tarjoamaan esiintymismahdollisuuksia itselleenkin. Aluksi homma kasvoi puolipäiväiseksi, mutta sittemmin Vekki jättäytyi täysin freelanceriksi.

Kun suosio on kasvanut, mukaan on tullut myös TV-töitä.

Syksyllä 2016 Vekki teki kirjeenvaihtajaroolin Yle TV2:n Noin viikon uutisissa ja vieraili muutamaan otteeseen käsikirjoittajana. Keväällä 2017 hän aloitti Nelosen Mad Cook Show’n vakipanelistina.

 

Koomikko-toimittaja Jukka Lindströmin luotsaama Noin viikon uutiset loppui kolmen menestyksekkään vuoden jälkeen viime syksynä.

Huippusuosittu ohjelma jäi määrittelemättömälle tauolle, mutta Lindströmin taustatiimi ei. Tehtiin demo ja työstettiin konseptia. Kirjoitettiin vitsejä ja kokeiltiin, mikä toimisi ja mikä ei.

Lopputuloksena on huhtikuussa alkanut Noin viikon studio, jota juontavat koomikot Eeva Vekki ja Anders Helenius.

Niin ohjelman nimestä, formaatista kuin tyylistä löytyy sekä vanhaa että uutta. Vekki on molempia.

Mutta ei hän kovin monelle ole vielä TV:stä tuttu. Se on nyt muuttumassa, eikä Vekki tiedä, mitä ajatella.

”Mieluummin hiippailisin rasvatukkaisena Lidlissä ihan rauhassa.”

Stand upissa palaute on välitöntä: yleisö joko nauraa tai ei naura. Kaikki perustuu live-tilanteeseen, kokeilemiseen, erehdykseen ja oppimiseen. Jos jokin vitsi ei toimi, sitä muutetaan, ja seuraavalla kerralla homma saattaa jo rullata.

Televisiotöistä palaute tulee eri tavalla. Twitterissä saatetaan ruotia vitsien sopivuutta naisankkurin suuhun.

”Nyt tässä kasvatellaan paksumpaa nahkaa.”

 

 

Ennen viimeisiä vitsejään koomikko viestittää yleisölle, että loppu alkaa olla käsillä.

Ilmoille heitetään yleisöön liittyvä kommentti ja koomikko esittelee vielä kerran itsensä.

Eeva Vekki, 37, on iloinen löydettyään stand upin vasta kolmikymppisenä.

”Koska mulla on muutakin elämää.”

Se tarkoittaa sitä, että Vekki on jonkinlainen antiteesi henkilöbrändiään hinkkaaville tv-persoonille. ”Varhaiskeski-iässä” ei enää ota suosion määrästä tai ylläpitämisestä hirveitä paineita.

Noin viikon studio on Vekille uusi, jännittävä mahdollisuus. Ja jokainen uusi mahdollisuus tehdään sata lasissa, vaikka välillä kauhistuttaisikin.

”Aina, kun on ollut jonkun isomman homman edessä, niin on ajatellut, että miten helvetissä selviän tästä. Sitten kun sitä on tehnyt jonkin aikaa, niin tarvitseekin jotain lisää. Mulla on kova halu oppia koko ajan jotain uutta.”

Mutta elämässä työ ei ole kaikki kaikessa.

”Siitä lähtee sellainen tekemisen ilo, jos kaikkea tekee hampaat irvessä ja ajattelee vain voittoja tai häviöitä.”

Ja ilman tekemisen iloa on aika vaikea heittäytyä lavoilla oman itsensä daijuksi. Tai ajankohtaissatiirin ankkuriksi.

 

Stand up -esityksen rakennetta koskeva tieto on koottu Jason Rutterin väitöskirjasta Stand-up as interaction: Performance and Audience in Comedy Venues (Salfordin yliopisto, Salford, Yhdistynyt kuningaskunta, 1997).