24. marraskuuta 2017
Teksti: | Kuvitus: Ulla Donner

Parveke avautuu sisäpihalle. Tietyssä pisteessä seisoessaan näkee kaistaleen merta kuin limakalvoa.

 

Kattojen viivasuora syöksy synnyttää ristisanatehtäviä, luisuneita muistiinpanoja, mikadon ja biljardikeppejä.

 

Onko tuo kukkula, vuori, mäki, harjanne vai jyrkänne? Se piirtyy taivasta vasten, merta ja läpitiedostamatonta vasten. Miten se siihen kullakin sijoittuu, miten aamun ja illan hämärän vaipat ja mustien lintujen ääntämys, konsonantin mukaelmaako vai toisinpäin? Miten haaleiden laihojen koirien varjot ja luusto sekoittuvat rannan hiekkaan, kuumuus päänsärkyyn ja jano haluun suudella?

 

En pysty määrittelemään ilman tuoksua, se on yön tunneista raskas kuin juopunut kaskas, kas kas. Aurinko tähtää kasvoihin ja ottaa ne pyöreäreunaisiin pihteihinsä. Kasvojen alla väijyvä vesi kimmeltää ja laajenee, heijastaa valon takaisin. Ruumiista sekä kuoriutuu taakka että muodostuu se.

 

Mutta neljäntenä vuodenaikana aurinko ei nouse.

 

Eräänlaista purjotuhkaa.

 

Kaulan imusolmuke on turvonnut, nielussa tuntuu lentokenttäbussin ilmastoinnin pyörittämää painetta, mikrobin tunti.

 

Majapaikan omistaja koputtaa ovelle, pyytää viikon maksun etukäteen. Hän puhuu katkonaisesti huomenna alkavasta neljän päivän kansallisesta lomasta. Hän matkustaa Lastensairaalan avajaisiin, lahjoittajien nimet kirjoitetaan seinään, hän ei ole siis paikalla neljään päivään. Tiedäthän, hyvä tarkoitus, hän sanoo, täytyy lähteä aamulla aikaisin, lahjoittajien nimet kirjoitetaan seinään kuparilaatoille, maksu viikolta 900, lähtöpäivältä ei veloiteta, ethän ole silloin enää yötä. Maksu tulee siis tietenkin per yö, annan sinulle tarjouksen, hän sanoo, 850 yhteensä, fiksu, sait huijattua alennuksen, haha. Ei käy että maksat nyt vain puolet, mielellään koko summa, tiedäthän tuollainen pikku raha häviää jo ennen kuin lähden matkaan, sairaala on vuoren tuolla puolen, sinne kokoonnutaan ja siellä mumistaan, eroosio on näissä olosuhteissa huomattava, et ehkä tiedä sitä. Ahaa, kuinka laskit… mitkä päivät, niin no 800, koko summa tänään, tiedätkö on ollut huonoja kokemuksia… Älä sitten häiriinny siitä ettei täällä kukaan pidä juhlapuheita. Juhlapuheaikakausi loppui viisi vuotta sitten. Jos olet tarkkaavainen, huomaat, että keramiikkaa alettiin tuolloin koristella ja muotoilla eri tavalla. Asiat ovat kaikkialla hyvin monimutkaisia, luultavasti et saa niistä juuri mitään selvää. Tutki toki rakenteita, mutta jos et tutustu itseesi, kuolet.

 

Evästaukoja: mössöjä ja maksullista vettä.

 

Hienoja aaltoja värjöttelijöille.

 

Hirvikamelieläimet kulkevat epäsäännöllisessä jonossa ilman kantamuksia vapaudesta vapauteen.

 

Olemme kaltevalla pinnalla.

 

He, jotka mietiskelevät, istuvat rantaviivalla ja harjoittavat sekä pakaroitaan että tietoisuuttaan.

 

Sulje potti kolistelematta.

 

Aro, tasanko ja aavikko viittaavat laakeaan horisonttiin ja villihevosiin mutta myös kuivuuteen. Vuoret tarkoittavat korkean paikan näkymiä mutta esteitä, merenranta näyttää sataman ja aavistuksen toisista mantereista mutta myös rantaan ajautuneet roskakertymät ja kuolleet kalat.

 

Kohtaloksi puristettu käsite menettää merkityksensä. Ajatukset ja tunteet viilettävät minisähkeinä halki tajunnan valkokankaan.

 

Kännykkä tärisee. Mikä sillä on hätänä?

 

Ilmassa leijuu lankoja, koodeja, pystysuoria rakenteita, vaakasuoria apukeppejä, jokunen sateenkaari ja korvatulpat, kuunvaloa.

 

 

Kirjoittaja on julkaissut teokset ”Valkoinen”, ”Musta” ja ”Värit”, jotka muodostavat kaunokirjallisen asetelman. Nyt julkaistu teksti on ote tulevasta runoromaani ”Kolkasta”.

Juttua on päivitetty 8.12. klo 15:56. Ylioppilaslehden printtiversiossa 6/2017 tekstin taitosta puuttui kirjoittajan tarkoittama rytmitys. Ylioppilaslehti pahoittelee virhettä. Tässä tekstissä rivivälit ovat oikein.