20. lokakuuta 2017
Teksti: | Kuva: Meri Björn

Syksyn tietää saapuneen, kun kokoomusnuoret aloittavat keskustelun ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Tällä kertaa mukana oli myös Liberaalipuolue (entinen ”Kansallinen Viskipuolue”), jonka puoluesihteeri Tuomas Tiainen summasi näkökulmaansa Helsingin Sanomissa elokuun lopulla:

”Vaikka ylioppilaskunta itsessään on hyvä, ja itse kuuluisin siihen varmasti, vaikka se ei olisi pakollistakaan, on pakko silti väärin.”

Automaatiojäsenyyden vastustajat kutsuvatkin mallia usein pakkojäsenyydeksi, ja onhan tuo termi kieltämättä kuvaava. Esimerkiksi Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelija ei voi valita, liittyykö hän ylioppilaskuntaan vai ei.

Jäsenyys on automaatio – siis pakko.

 

Nykyistä mallia on perinteisesti vastustettu juuri poliittisen kentän oikealla laidalla, jossa yksilön vapautta valita on haluttu korostaa. Kokoomusnuorten lisäksi esimerkiksi Perussuomalaiset Nuoret vastustavat automaatiojäsenyyttä. Joukko perussuomalaisia nuoria on laittanut pystyyn kansalaisaloitteen, joka pyrkii lain muuttamiseen.

”Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys loukkaa törkeästi ihmisten yhdistymisvapautta. Yhdistymisvapaudessa meillä kaikilla tulisi olla oikeus kuulua ja olla kuulumatta yhdistyksiin”, totesi aloitteen varaedustaja Matti Haapala tiedotteessa syyskuun lopulla.

Ylioppilaskunta ei kuitenkaan ole tavallinen yhdistys, vaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolle on määritelty yliopistolaissa erityisiä tehtäviä ja vastuita. Yliopistossa opiskelijoilla on päätösvaltaa ja edustus monissa pöydissä, ja on vain selkeää, että ylioppilaskunta hoitaa opiskelijoiden kannanmuodostuksen. Sitä mieltä oli myös perustuslakivaliokunta 1990-luvulla. Ja jos ylioppilaskunnalla on tehtäviä hoidettavanaan, on sille myös turvattava jonkinlainen rahoitus.

Automaatiojäsenyyden puolustajat vertaavatkin ylioppilaskuntaa usein kuntaan: päätökset tehdään demokraattisesti, ja vaikuttaa voi vaalien kautta. Ei kunnastakaan voi erota, vaikka toiminta tai vaalien tulos ei aina miellyttäisi. Kansa on puhunut, pulinat pois.

Ennen keskustelu on voitu jättää tähän: toisaalla puolustetaan, toisaalla vastustetaan. Sitten tehdään politiikkaa ja päätetään, kumpi malli voittaa. Se on selkeää ja yksinkertaista.

Toistaiseksi päätöksentekijöiden enemmistö on puoltanut nykyistä ratkaisua tai sitä ei ainakaan aktiivisesti ole haluttu muuttaa. Mutta nyt muutoksia alkaa vaatia ympärillä muuttuva maailma.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille laki ei automaatiojäsenyyttä ole myöntänyt. Kun esimerkiksi Tampereella yliopistot ja ammattikorkeakoulu laitetaan pian yhteen, ollaan uuden edessä: Voiko ”saman” oppilaitoksen opiskelijoista osa kuulua ja osa olla kuulumatta ylioppilas-/opiskelijakuntaan?

Ja jos voi, onko se reilua?

 

Tänä päivänä olisi vaikeaa nähdä syntyväksi ratkaisu, jossa automaatiojäsenyys ulotettaisiin koskemaan myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntia.

Kokoomuksen kanta automaatiojäsenyyden poistamisesta on puoluekokouksessa päätetty. Odotin kiinnostuneena, millaisen kannan kanssa Keskustan opiskelijaliitto KOL tulee ulos, kun he ilmoittivat päättävänsä asiasta syyskuussa. Onhan keskusta sentään pääministeripuolue.

Olinkin hämmentynyt, kun sain lopulta lukea vastauksen. Keskustaopiskelijoiden mukaan jatkossa jokaisessa korkeakoulussa tulee olla korkeakoulun tutkintoon tähtääviin opintoihin osallistuvista opiskelijoista koostuva opiskelija- tai ylioppilaskunta. Se on selvää. Opiskelija- ja ylioppilaskuntien tarkoituksen ja tehtävien tulee vastata pitkälti nykylainsäädäntöä. Sekin on selvää.

Mutta: toiminnasta aiheutuvat menot tulee suorittaa kansallisella tasolla säädetyllä julkisella rahoituksella.

 

Tavallaan kanta ei ole yllättävä. Se osaltaan torppaa automaatiojäsenyyden, mutta korostaa toiminnan tärkeyttä ja sitä, etteivät ylioppilaskunnat ja opiskelijakunnat saa jäädä pulaan, jos nykyinen järjestelmä puretaan yhdenvertaisuutta ajatellen.

”Liittokokous muodosti keskustalaisen ratkaisun vuosikausien kiistakapulaan. Keskustaopiskelijoiden kannan toteutuessa opiskelijoiden ei tarvitse maksaa enää tietään sisään korkeakouluun”, sanoi keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja Arttu Karila.

Ratkaisu tuntuu tosiaan mukavan keskustalaiselta. Jos automaatiojäsenyys murtuu, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) pärjää kyllä. Se rahoittaa jo nykyisellään suurimman osan toiminnastaan omistamansa HYY Yhtymän voitonjaolla. Samaa ei voi sanoa keskustalaisille tärkeistä maakuntien ylioppilaskunnista.

Mutta en voi olla pohtimatta, mitä mieltä keskustalainen pääministeri Juha Sipilä tuumaa nuorisosiipensä ehdotuksesta lisätä valtion menoja tällä tavalla.

Jos mitään Sipilän ajattelusta tiedän, ratkaisu lienee paitsi keskustalainen myös käyttökelvoton.

Kysymys automaatiojäsenyyden tulevaisuudesta jää auki.