29. toukokuuta 2017

Yritimme päästä yli kiusallisuudesta ja syventyä tarinoihin kuvapankkikuvien takana.

Verkon kuvapankkeihin tallennetut kuvituskuvat ovat visuaalisen viestinnän pikaliima. Niillä voidaan kustannustehokkaasti pelastaa kiperäkin kuvitustilanne missä ja milloin vain.

Samalla kuvituskuvissa on jotakin häiritsevää. Ne jäljittelevät aitoutta niin tehokkaasti, että niitä katsoessa tulee kiusaantunut olo. Tätä tunnetta kuvaa robottitutkija Masahiro Morin termi outo laakso. Kun jokin keinotekoinen asia – Morin hypoteesissa robotti – tehdään tarpeeksi aidon kaltaiseksi, alkaa vastaanottaja pitää sitä outona ja pelottavana. Sama pätee kuvituskuvan hysteerisen iloisiin ihmisiin.

Kuvapankkikuvien tarkoituksena on välittää viesti ja rakentaa katsojan eteen tilanne. Välillä tosin jää epäselväksi, millaisesta tilanteesta on kyse. Kävimme mainosalan yrittäjä Kaarle Hurtigin kanssa läpi pinkan kuvapankkikuvia ja yritimme päästä käsiksi tarinoihin kuvien takana.

 

Kuva: 123rf.com/mavoimage.

Kuva: 123rf.com/mavoimage

 

Mikael Mattila: Aloitetaan selkeällä kuvalla. Minua viehättää tämän moderni artesaaniestetiikka: on rustiikkista, käsittelemätöntä puupintaa, mutta myös iPad.

Kaarle Hurtig: Tämä on suunnitteluhetki ensimmäisen kahvikupin jälkeen. Hän on juuri saanut tilauksen ruokapöydästä tai sängystä ja naureskelee sille, ettei tilaaja ymmärrä teknisistä vaatimuksista mitään. Silti visio alkaa hahmottua! Mies on tarpeeksi parrakas ja flanellipaitainen.

 

Kuva: 123rf.com/ammentorp.

Kuva: 123rf.com/ammentorp

 

KH: Sikäli kun kuva operoi heteronormatiivisessa kehikossa, niin tässä kaksi reppureissaajaa on biitsillä pokausmielessä.

MM: Kaikki istuvat siveästi erillään. Oikeassa reunassa oleva nainen ei vaikuta yhtä innostuneelta kuin muut. Häntä reissaajien läsnäolo ärsyttää. En kestä ilman beer ja niin poispäin.

KH: Oikeanpuoleinen mies taas ajattelee, että ”vitun kitara, aina mä häviän tolle!”

MM: Tai sitten hän on kyllästynyt manbun-jätkän ainaiseen rämpyttelyyn. Se varmaan soittaa samat Beatlesit tai Imaginet kuin aina ennenkin.

KH: Arvelen silti, että tuo mukana taputtava mimmi ja manbun-jäbä päätyvät samaan telttaan. Kitaristi on ihan liian flambojantti hahmo muille, ja nainen on selvästi musiikin lumoissa. Muilla on oluet vielä kädessä, hän on asettanut juomansa kätevästi polvien väliin!

 

Kuva: 123rf.com/Andrii Iurlov.

Kuva: 123rf.com/Andrii Iurlov

 

KH: Ai jumalauta…

MM: Tämä on aika euroviisumainen!

KH: Tässä halutaan selvästi visualisoida musiikin ”virta”, eli tässä tapahtuu synestesia! Kuvaaja on käyttänyt psykedeelejä. Huumepoliisi voisi ruveta selvittämään…

MM: Kuvassa soitetaan jotakin klassisen musiikin standardia kökön eurodance-humpan päälle.

KH: Joo, tässä ovat taiteilijan luovuus ja taloudelliset realiteetit nyt ristiriidassa. Ilmaisu on pitänyt viedä Vanessa Maen ja Linda Lampeniuksen suuntaan. Kuinka nopeasti kuvasta voikaan nähdä, että siinä on konerummut!

 

Kuva: 123rf.com/arturkurjan.

Kuva: 123rf.com/arturkurjan

 

KH: Tästä kuvasta voi sanoa varmuudella, että se on lavastettu. Mutta miten tilanteeseen on päädytty? Onko joku kompastunut ja kaatanut pastat lapsen päälle? Miksi sitä on noin paljon? Karppaako tuo perhe, haetaanko tässä ketoosia?

MM: Minulle tulee mieleen joku erikoinen, henkisyyteen sotkettu julkkisdieetti… Karppaaminen ja Lentävä spagettihirviö? Toisaalta tätä kuvaa voisi käyttää jonkun vakuutusyhtiön mainoksessa osoituksena perhe-elämän hassuista sattumuksista. Hyvä yksityiskohta tuo lusikka, koska italialaisessa ruokakulttuurissa juuri lapset syövät pastaa haarukalla ja lusikalla.

KH: Eli propmasterilla on ollut tilanne hallussa. Pastamasterilla välttämättä ei.

 

Kuva: 123rf.com/Mona Makela.

Kuva: 123rf.com/Mona Makela

 

MM: Tässä on vähän freudilainen tunnelma. Äidin ja lapsen välillä on vahva side, mutta isä jää taustalle hymyilemään. Hänen ilmeensä on jotenkin vääristynyt. Tietääkö hän itsekin, ettei ole kylliksi läsnä poikansa elämässä?

KH: Tai ehkä isä on vain vienyt äidin ja lapsen kuvattavaksi ja on tyytyväinen, että kuva nyt otetaan. Kuvatekstissä alleviivataan ”monikulttuurisuutta”. Ehkä isä on ylpeä siitä, että hänellä on monikulttuurinen perhe.

MM: Tulkitset tämän optimistisemmin!

KH: Joo, mulla on vähän taipumusta… Mutta lasta tilanne ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän haluaisi vain takaisin iPadin ääreen.

 

Kuva: 123rf.com/Orlando Rosu.

Kuva: 123rf.com/Orlando Rosu

 

MM: Korkein pylpyrä on muita selvästi ylempänä: keskinkertainen valitsee helpon tien, voittaja näkee vaivaa. Toisaalta tässä on vähän surullinen tunnelma. Voittajan osa on myös yksinäinen.

KH: Tuonne kipuaminen vaatii myös fyysistä vahvuutta, eli voittaminen ei ole tässä vain henkistä. Tätä kuvaa voisi käyttää suomalaisen paperifirman sisäisessä viestinnässä.

MM: Viikonloppuseminaarin kalvosulkeisten päätösdiaksi tämä on oivallinen. Sopisi myös messuille, joilla markkinoidaan firmaa tuleville yhteistyökumppaneille.

KH: Huipulla oleva mies kirjaa Exceliin firman myynnit. Tämä on selvä fallinen voitonkuva!

 

Kuva: 123rf.com/stylephotographs.

Kuva: 123rf.com/stylephotographs

 

MM: Tässä kuvassa on juuri pieraistu.

KH: Se on tuo ensimmäinen. Katse on niin vaivaantunut. Kuvassa odotetaan kuvan ottajan reaktiota pieruun. Hän on siis sekä kuvaaja että opettaja.

MM: Eli tämä on vahinkolaukaus liikuntakeskuksen promosessioista.

KH: Lajina on varmaankin pilates, kun harrastajissa on noin iso ikähaarukka. Harrastin itse sitä pari vuotta. Tämä on alkulämmittelystä, jossa treenataan syviä vatsalihaksia. Pieru menee hyvin yksiin sen kanssa!

 

Kuva: 123rf.com/kzenon.

Kuva: 123rf.com/kzenon

 

MM: Nainen on suuttunut, koska mies ei ole nauranut hänen kanssaan salaatille.

KH: Se johtunee siitä, ettei miehellä ole salaattia ollenkaan! Tämä menee musikaalimaisuudessaan syvään päähän: eivät Elviksen näköiset miehet ja bebop-tanssijan näköiset naiset syö amerikkalaisissa retrodinereissa.

MM: Musikaali tulee mieleen siitäkin, että he näyttävät siltä kuin laulaisivat.

KH: Tätä kuvaa voisi käyttää Voi hyvin -lehden parisuhderiita-artikkelissa.

MM: ”Näin riitelet kohteliaasti ravintolassa”.

 

Kuva: 123rf.com/yanlev.

Kuva: 123rf.com/yanlev

 

KH: Työryhmä lähtee myyntitapaamiseen elämänsä tunnossa. Keskellä on myyntipäällikkö, sivuilla assistentit. Presentaatio on viimeisen päälle hiottu: nyt tulee kauppaa!

MM: Vähän näistä kuvista paistaa sellainen kliseisesti sanottuna valkoinen patriarkaalisuus. Monikulttuurisuutta pitää todistella. Tässäkin mies on selkeästi keskiössä.

KH: Joo. Vaikka naiset pääsisivätkin mukaan neuvotteluihin, niin mies on lopulta se, joka kaupan klousaa. Mutta pidän symboliikasta: nopea zoomaus kertoo dynaamisuudesta, sininen sävy digitaalisesta bisneksestä. Mukana on vain läppärit, eli kauppaa tehdään talon sisällä esimiehille. A-B-C, Always Be Closing!