27. maaliskuuta 2017
Teksti: | Kuvitus: Kaarlo Stauffer

Kiinan kansantasavalta sai oman jääkiekkojoukkueensa KHL-liigaan viime vuonna. Jos valtio onnistuu tavoitteessaan, ovat kiinalaiset viiden vuoden kuluttua lätkäkansaa.

”Red Star, go go! Red Star, go go!”

Tunnelma Pekingin LeSports Centerillä on hillityn innostunut. Kotijoukkue Kunlun Red Star on juuri tehnyt ensimmäisen maalinsa Jokereita vastaan, ja katsojat kolistelevat sen kunniaksi punaisia muoviputkiaan. Cheerleadereiden käsissä heiluvat pom-pomit.

Katsomoon mahtuu monenlaista väkeä: on kiinalaisia lapsiperheitä, nuoria ja vanhuksia. Talvitakkien seassa näkyy nuori mies, jonka hopeakimalteisessa paidassa lukee Young Versace. Joillain on yllään punatähtien valkoiset kannattajapaidat.

Suurin osa paikoista ammottaa kuitenkin tyhjinä. Noin 4 700 katsojaa täyttää vain kolmanneksen LeSports Centeristä. Ottelu on siitä huolimatta historiallinen, sillä ennen Kunlun Red Starin ja Jokereiden kohtaamista yksikään suomalainen joukkue ei ole pelannut sarjapisteistä Kiinassa.

Vaikka ottelu on siis tavallaan merkittävä myös Suomelle, tärkeämpi se on silti Kiinalle. Maalla on jo hallussaan telinevoimistelu ja painonnosto, mutta nyt se hamuaa otetta myös talviurheilusta – ja jääkiekosta.

 

Pohja suomalaisten ja kiinalaisten kiekkokohtaamiselle luotiin viime kesäkuussa. Silloin vastaperustettu Kunlun Red Star liittyi venäläisjohtoiseen KHL-liigaan. Pekingissä pidettyyn seremoniaan osallistuivat myös Venäjän ja Kiinan presidentit Vladimir Putin ja Xi Jinping.

Toistaiseksi matsit eivät ole olleet ruuhkaisia. Viime syksynä Red Starin KHL-pelit Shanghaissa keräsivät alhaisimmillaan 550 katsojaa. Liigapeliksi se on naurettavan vähän.

Ilmiötä voi selittää esimerkiksi se, ettei Kiinan kotijoukkueessa pelaa juuri kiinalaisia. Red Starin kahdesta kiinalaistaustaisesta pelaajasta puolustaja Zach Yuenille oli helmikuun alkuun mennessä kertynyt koko kautena jääaikaa reilu 11 minuuttia ja hyökkääjä Rudi Yingille reilu kaksi minuuttia.

CCTV5+-kanavalla ottelu Jokereita vastaan kerää kuitenkin 50 miljoonaa katsojaa. Se on valtava luku missä päin maailmaa tahansa. Esimerkiksi NHL:n pudotuspeleillä oli vuonna 2016 Yhdysvalloissa enimmillään vajaat kuusi miljoonaa televisiokatsojaa.

Tällainen volyymi on syy, miksi jääkiekosta innostunut Kiina kiinnostaa nyt kaikkia, jotka voisivat yleisömassasta hyötyä.

 

Helsingistä terveisiä lähettävä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen yrittää sanoa videolla kiinaksi kiitos. Punaiseen huppariin pukeutunut Peter Vesterbacka pistää paremmaksi ja saa pienet aplodit puheensa kiinankieliselle johdannolle. Englantiin vaihdettuaan hän puhuu tiimityöskentelyn tärkeydestä ja mainitsee kolmesti, että hänen perustamansa Slush on maailman isoin start up -tapahtuma.

On LeSports Centerin ottelua edeltävä päivä Pekingissä. Käynnissä on Suomen vienninedistämisorganisaatio Finpron talviurheiluviikko ja siihen kuuluva seminaari. Viikkoa ovat järjestämässä myös Jokerit ja kehittämisyhtiö Helsinki Business Hub. Kansainvälinen kauppa on houkutellut paikalle edustajia yli sadasta yrityksestä. Seminaaria juontava Finpron Kimmo Siira arvioi, että kyseessä on yksi suurimmista suomalaisista Kiinaan suuntautuneista bisnesdelegaatioista koskaan.

Tekesin Sari Arho Havrén listaa puheenvuorossaan numeroita ja tulevaisuuden kehityskulkuja jakamistaloudesta lohkoketjuihin. Jääkiekon kannalta tärkein on tämä: vaikka Goldman Sachsin arvion mukaan vain 11 prosenttia kiinalaisista kuuluu keskiluokkaan, heidän osuutensa on kasvussa.

Ei ole tietysti sanottua, että vaurastuvat kiinalaiset päättävät käyttää juaninsa juuri talviurheilun seuraamiseen. Akuutein syy Finpron tapahtumaan ovatkin vuoden 2022 talviolympialaiset. Ne järjestetään Pekingissä ja 140 kilometrin päässä sijaitsevan Zhangjiakoussa.

Kiinan kansantasavalta on päättänyt saada 300 miljoonaa kiinalaista talviurheilun pariin kisoihin mennessä. Tällainen tavoite merkitsee julkisen rahan ohjaamista kaikkeen mahdolliseen talviurheiluun viittaavaan, aina hiihtotunneleista ja jäähalleista valmennusmatkoihin. Näistä rahoista toivovat osaansa myös ne suomalaiset yritykset, jotka ovat saapuneet pitämään myyntipuheita seminaarin iltapäivään. Sellaisia ovat esimerkiksi Suomen Tekojää Oy.

Nyt pitäisi vielä todistaa, että juuri suomalaiset voivat auttaa Kiinaa toteuttamaan tavoitteensa. Puheista se tuskin jää kiinni: Suomen Olympiakomitean entinen puheenjohtaja ja vuoden 2022 olympialaisia koordinoivan komitean jäsen Risto Nieminen korostaa suomalaisten ”syntyvän jää ja lumi veressään”. Olympialaisten ymmärrykseen ja ystävyyteen tähtäävästä hengestä puhuvat niin kaupunginjohtaja Pajunen kuin entinen Suomen Pekingin suurlähettiläs Jari Gustafssonkin.

Kiinassa on siis kysyntää ja suomalaisilla tuotteita. Käytännössä kaikki riippuu kuitenkin siitä, saako valtio todella myytyä kiinalaisille uuden urheilulajin, johon tavallisella tallaajalla ei ole vielä mitään sidettä.

 

Kiekon lämähdykset vievät ajatukset yläasteen liikunnantunneille. Kaukalo on pystytetty 2000-lukua juhlistavan rakennuskompleksin eli Millenium-monumentin tuntumaan.

Käynnissä on Beijing Pond Hockey Tournamentin toinen kisapäivä. Suomessa puhuttaisiin pipolätkästä: kiinnostus, luistimet ja maila riittävät. Viidettä kertaa järjestettävä tapahtuma on houkutellut paikalle 20 neljän hengettä joukkuetta, jotkin Shanghaista ja Hongkongista asti.

Juuri tällaisilta tapahtumilta voi ehkä odottaa potkua maan kiekkobuumiin. Lauantaisena aamuna katsojia näyttää tosin olevan paikalla suurin piirtein saman verran kuin pelaajiakin. Enemmistö on länsimaalaisia, ja muutama ilmeisesti sattumalta paikalle osunut kiinalainen ihmettelee pelin kulkua. Pelaajat ovat sonnustautuneet muun muassa karhuiksi, turkismetsästäjiksi ja dinosauruksiksi. Yksi Suomen lippuun kääriytynyt pandakarhukin luistelee joukossa.

Tapahtuman perustaja Curtis Dracz näyttää lyhyen kokopartansa ja Hockey Go -lätsänsä kanssa juuri sellaiselta kanadalaiselta lätkäfanilta, joka hän onkin. Vuodesta 2009 Pekingissä asunut Dracz on toiminut Kiinassa muun muassa erotuomarina, valmentajana sekä Pekingin kansainvälisen jääkiekkoliigan asiamiehenä. Nyt hän johtaa omaa jääkiekon edistämiseen erikoistunutta yritystään.

Jääkiekko kasvaa Kiinassa hitaasti mutta tasaisesti, Dracz uskoo. Erityisesti viimeisen vuoden sisällä maahan on perustettu uusia seuroja ja saapunut ulkomaalaisia valmentajia. Myös paikallisia nuoria on viety valmennusmatkoille ulkomaille.

”Kiinalaiset ovat alkaneet kiinnostua vapaa-ajan liikunnasta. Selkeämmin kiinnostuksen kasvu on kuitenkin peräisin siitä, että Kiina sai olympialaiset.”

Kiekkovarusteet ja valmennus vaativat rahaa, joten kiinalaiset vanhemmat toivovat urheiluharrastuksen hyödyttävän lapsiaan kaikin tavoin. Jääkiekon toivotaan esimerkiksi tuovan hyödyllisiä kontakteja tai avaavan mahdollisuuksia opiskella ulkomailla.

”Jääkiekon pelaaminen on sosiaalinen symboli. Se on länsimainen laji, joka antaa vanhemmille mahdollisuuden sanoa, että lapseni pelaa jääkiekkoa. Siten voi nostaa hieman omaa arvoaan muiden silmissä.”

Dracz näkeekin kiinalaisten ja länsimaalaisten jääkiekkosuhteessa myös eroja.

”Kiinalaiset urheilevat luonnostaan kilpaillakseen, kun taas lännessä me pelaamme jääkiekkoa ystävyyden takia. Yhä useammat kiinalaiset ovat kiinnostuneet pelaamaan kansainvälisessä liigassamme, ja he ovat aivan ihmeissään nähdessään meidän korkkaavan oluet ja juttelevan pukuhuoneessa pelin jälkeen.”

Mitä Dracz ajattelee Kiinan valtion tavoitteesta saada 300 miljoonaa kiinalaista talviurheilun pariin?

”Kyllä 300 miljoonaa kuulostaa hieman korkealta”, Dracz myöntää.

”Mutta kun aletaan puhua miljoonasta… En tiedä, minusta se ei ole niin epärealistista. Jääkiekossa osallistujamääriä voidaan varmasti nostaa hyvällä rekrytointiohjelmalla ja vakaalla kehitysmallilla. Ja jos Kiina pärjää hyvin olympialaisissa, uskon mahdollisuuksia tulevan vielä enemmänkin.”

 

Vielä muutama vuosi sitten Draczin usko Kiinan urheilustrategiaan olisi kuulostanut naiivilta. Valtion suhtautumista urheiluun saattoi pitkään kutsua lähinnä tuloshakuiseksi – kauniisti sanottuna.

”Kiina on kaatanut valtavia määriä julkista rahaa huippu-urheiluun tavoitellessaan uusia kultamitaleita, mutta ruohonjuuritason urheilutoimintaa ei ole rahoitettu tarpeeksi”, sanoo Bedfordshiren yliopiston urheilusosiologian vanhempi yliopistonlehtori Ping Wu.

Nyt kriitikoiden lisäksi myös Kiinan urheilusta vastaavat viranomaiset ja valtiollinen media ovatkin alkaneet puhua urheilumahdollisuuksien tarjoamisesta koko kansalle. Virallisissa lausunnoissa vapaa-ajan liikunnan edistämiseltä toivotaan taloudellisia ja kansanterveydellisiä hyötyjä.

Linjamuutoksen ymmärtämiseksi on tarkasteltava historiaa ja sitä, miten Kiinan kommunistinen puolue on sitä tulkinnut. Puolueen mukaan sen johtaman Kiinan kansantasavallan perustaminen vuonna 1949 päätti yli sata vuotta kestäneen aikakauden, jolloin länsimaiset siirtomaavallat ja Japani nöyryyttivät ja riistivät Kiinaa. Sen jälkeen maan johto on ottanut tavoitteekseen Kiinan ”kansallisen jälleensyntymisen” ja nostamisen takaisin maailmankartalle.

Pitkään todisteena Kiinan uudesta noususta käytettiin juuri saavutuksia huippu-urheilussa. Maa juhli esimerkiksi viisinkertaista maailmanmestaruutta naisten lentopallossa 1980-luvulla. Vuonna 2008 Kiina isännöi ensimmäisiä olympialaisiaan Pekingissä ja ohitti Yhdysvallat mitalitaulukossa. Nyt Kiina oli vihdoin voittanut lännen.

”Pekingin vuoden 2008 kisoilla tulee ikuisesti olemaan erityinen asema. En usko, että yhdetkään tulevat kiinalaiset olympialaiset voisivat ylittää niiden poliittisen ja historiallisen merkityksen”, Wu sanoo.

 

Koska Kiina on jo saavuttanut tärkeimmän tavoitteensa huippu-urheilussa, sillä on nyt varaa investoida laajemmin urheilun tukemiseen.

Talviurheilulajien edistämisellä halutaankin saada mitalien lisäksi kotimainen kulutus nousuun. Se tasapainottaisi Kiinan vientipainotteista taloutta. Samalla kiinalaisiin urheilijoihin on alettu suhtautua yhä enemmän julkkiksina ja viihdyttäjinä eikä niinkään kansallisina sankareina.

Huippu-urheilun symbolista merkitystä on Ping Wun mukaan vähentänyt myös Kiinan poliittisen ja taloudellisen painoarvon kasvu. Kiinasta tuli maailman toiseksi suurin talous vuonna 2010, ja Xi Jinpingin kaudella kiinalaisia on kehotettu olemaan ylpeitä maansa järjestelmästä ja kulttuurista. Urheilun epäpolitisoiminen on ollut yksi niistä keinoista, joilla valtiojohto on ohjannut kansalaisia ajattelemaan Kiinaa suurvaltana muutenkin kuin kultamitaleilla mitattuna.

Huippu-urheilu voi toki edelleen politisoitua tietyissä tilanteissa. Näin tapahtui esimerkiksi viime vuonna Rion olympialaisissa, jolloin Kiinan putoaminen kolmanneksi kultamitalitaulukossa synnytti nationalististen mediapuheenvuorojen ja some-kommenttien aallon. Wun mukaan taustalla oli ajatus, että maailman toiseksi vahvin suurvalta olisi ansainnut vähintään toisen sijan mitalitaulukossa.

Vielä vahvempia reaktioita tullaan todennäköisesti näkemään Tokion kesäolympialaisissa vuonna 2020, jolloin isäntämaa Japani saattaa kotikenttäetunsa ansiosta voittaa Kiinan. Maiden ongelmallisen historian ja jännittyneiden suhteiden takia tämä olisi Kiinalle sietämätön kasvojenmenetys.

”Jos Japani ei olisi seuraavien kesäolympialaisten isäntämaa, kiinalainen urheilu todennäköisesti muuttuisi edelleen epäpoliittisemmaksi”, Wu arvioi.

Talviurheiluun ei Kiinassa kohdistu Wun mukaan aivan vastaavia paineita.

”Uskon, että Kiinan valtiolle ja kiinalaisille riittää, jos Kiina pystyy jotenkin nousemaan aiempaa korkeammalle mitalitaulukossa Pekingin kisoissa.”

 

Osa kiinalaisista katsojista lähtee LeSports Centerin ottelusta kesken pois, vaikka Red Star nousee kolmannessa erässä johtoon. Kiinalaisille ja Kiinan valtiolle jääkiekko voi olla urheilulaji muiden joukossa, mutta Suomessa se on osa kansallista identiteettiä. Vuosien 1995 ja 2011 maailmanmestaruudet kuuluvat suomalaiseen kollektiiviseen muistiin siinä missä lentopallovoitot kiinalaiseen.

Huippu-urheilu ei ehkä ole Suomessa samalla tavalla politisoitua kuin Kiinassa, mutta ainakin jääkiekossa tiettyjen maiden voittamista pidetään kyllä kunniakysymyksenä.

Joillekin suomalaisille lätkä on niin tärkeä asia, että omaa joukkuetta tullaan kannattamaan Pekingiin asti. Voisiko samanlainen rakkaus lajiin yleistyä Kiinassa?

62-vuotias Ling Ping on pukeutunut Red Starin kannattajapaitaan. Eläkeläisrouva on katsomassa joukkueen peliä kolmatta kertaa. Ling uskoo, että tärkeintä olisi saada lapset pelaamaan mahdollisimman varhain ja harmittelee, ettei itse opetellut nuorena luistelemaan.

”Toivon, että kehittämistyötä ryhdytään nyt toteuttamaan käytännössä, kun aika on sille hyvä.”

Ling epäilee kuitenkin, että jäiden puute voi hieman jarruttaa lajin kehitystä.

40-vuotias herra Yang imitoi käsillään pöytätenniksen lyöntejä ja uintiliikkeitä selittäessään, miten ne yksilölajeina eroavat jääkiekosta. Hän sanoo olevansa töissä julkisella sektorilla ja kiinnostuneensa jääkiekosta viime vuonna, kun hänen kahdeksanvuotias poikansa aloitti lajin harrastamisen.

”Toivon, että Kiinan ja muiden maiden jääkiekkojoukkueiden välillä voisi olla enemmän kanssakäymistä niin, että joko ulkomaiset joukkueet tulevat tänne tai sitten me menemme heidän luokseen”, Yang sanoo.

”Jääkiekko on laji, jossa on kyse yhteisöllisyydestä, joukkueesta ja yhteistyöstä. Minusta kiinalaiset todella tarvitsevat tällaisia kokemuksia.”

Kunlun Red Star pelasi ensimmäisen ottelunsa Helsingissä viime marraskuussa, ja nyt vierailu on toteutettu toisin päin. Jäällä pelaajat paiskaavat kättä. Kotijoukkue on voittanut lukemin 6-3.

Voi olla ehkä hyväkin, ettei jääkiekko vielä herätä Kiinassa kovin suuria tunteita. Näin kiinalaiset voivat kenties lähestyä lajia avoimin mielin – ilman samanlaista menneisyyden painotaakkaa, jonka vuoksi maa on tähän mennessä keskittynyt kultamitalien haalimiseen.

Keulakuvia ja sankareita toki halutaan silti. 21-vuotias, pankissa työskentelevä Zhao Wenyuan istuu jääkiekkokatsomossa toista kertaa elämässään ja käyttää moneen kertaan kuultua vertausta kiinalaisen kiekon tulevaisuudesta.

”Uskon, että Red Starilla tulee olemaan samanlainen rooli kuin Yao Mingillä koripallossa.”

229-senttinen Yao aloitti NBA-uransa vuonna 2002 Houston Rocketseissa. On arvioitu, että hänen pelejään katsoi televisiosta usein jopa 200 miljoonaa kiinalaista. Se on vain sata miljoonaa vähemmän kuin Kiinan tavoite talviurheilusta innostujiksi.