02. joulukuuta 2016
Teksti: | Kuvitus: Jenna Seikkula

Entisten nokialaisten sympaattinen puhelinprojekti oli hetken aikaa innostavin asia suomalaisessa teknologiamaailmassa. Viiden vuoden aikana Jolla on ehtinyt tuottaa kuitenkin vain keskeneräisen puhelimen, flopanneen tabletin ja kymmenien miljoonien eurojen tappiot. Yrityksen johdossa ei kuitenkaan ole luovuttu toivosta, vaan luodaan suunnitelmia Venäjän ja Kiinan markkinoille pääsemisestä.

A smooth sea never made a sailor.

Venepiirustuksella kuvitettu motivaatioteksti koristaa mobiiliyhtiö Jollan Tampereen-konttorin taukohuonetta. Pienpaatin mukaan nimetty yritys rakastaa veneily- ja vesistömetaforia, joten ei ole ihme, että sellainen on viritetty myös yrityksen toimistolle.

Motivaatiotekstin alle on lisätty itseironinen tokaisu: …Nor burried one.

Ajatusketju on varmasti käynyt Jollan työntekijöiden mielessä. Jolla on tunnettu yrityksenä, jolla ei ole mennyt kovin hyvin. Minkä arvoista tyrskyissä oppiminen on, jos koko yritys uhkaa silti tuhoutua?

Tähän kysymykseen osaa vastata parhaiten Jollan toimitusjohtaja Sami Pienimäki, joka astuu taukohuoneeseen hieman uupuneen oloisena.

Ehkä se johtuu siitä, että hän on palannut äskettäin Suomeen Hongkongista, jossa viettää nykyään merkittävän osan vuodesta. Tai ehkä siitä, että juuri Pienimäki on ollut näkemässä koko Jollan vaikean purjehduksen.

 

Jolla syntyi hädästä. Helmikuussa 2011 Nokian uusi toimitusjohtaja Stephen Elop ilmoitti, että yhtiö luopuu oman MeeGo-käyttöjärjestelmänsä kehittämisestä ja alkaa käyttää puhelimissaan Windowsia.

Uutisten tullessa toimitusjohtaja Pienimäki veti MeeGo-järjestelmän tuotesuunnittelua, ja pari kuukautta myöhemmin hän sai vastuulleen Nokian Bridge-yritysohjelman pyörittämisen Tampereella. Bridge oli Nokian keino yrittää auttaa poispotkittuja työntekijöitä työllistymään uudelleen esimerkiksi omia yrityksiä perustamalla.

Yksi uuden yrityksen perustajista oli Pienimäki itse. Hän oli yhdessä muutaman tamperelaisen kollegansa kanssa alkanut ideoida, miten hyväksi todetusta ja uskollisen fanikunnan keränneestä MeeGo-järjestelmästä ei luovuttaisi, vaan siitä kehitettäisiin jotain uutta.

”Myös Helsingin päässä oli ihmisiä, jotka miettivät, että jotain pitää tehdä tälle softalle. Ettei se jää vain pöydälle lojumaan”, Pienimäki kertoo.

Samana kesänä kahden kaupungin porukat yhdistivät voimansa. Avainroolissa olivat Pienimäen lisäksi tamperelainen Antti Saarnio sekä helsinkiläiset Marc Dillon ja Stefano Mosconi.

Pari kuukautta myöhemmin perustettiin yhtiö nimeltä Jolla. Sen visiona oli viedä loppuun työ, jonka kannattavuuteen Stephen Elop ei uskonut.

Projekti keräsi nopeasti mediahuomiota ja nousi sosiaalisen median ilmiöksi jo ennen ensimmäisen tuotteen julkaisua. Sympaattisuus kiinnosti: Jolla oli pienen suomalaisporukan pyrkimys luoda uusi puhelin, yleisön silmissä käytännössä tyhjästä. Lisäksi projekti oli uskottava. Taustalla oli Nokian ja Intelin jättirahoilla kehitetty käyttöjärjestelmä, jonka laatua monet asiantuntijatkin olivat kehuneet.

Todellinen noste Jollan kiinnostavuudelle syntyi kuitenkin yllättäen syyskuussa 2013, kun Nokia ilmoitti myyvänsä matkapuhelintoimintansa Microsoftille. Kansallisessa tragediassa Jollalta toivottiin lohdutusta. Se oli suomalaisten viimeinen toivo menestyä alalla, joka oli kerran nostanut maan ylös laman kourista.

Jolla edusti myös kaikkea, millä poliitikot vakuuttelivat Suomen nousevan tämänkertaisesta kurimuksesta: uusia innovaatioita, start up -yrittäjyyttä ja suomalaista työtä. Niinpä yritys on tehnyt koko historiansa ajan isoimmat ilmoituksensa start up -kulttuurin pääalttarilla, Slush-tapahtumassa.

Vuonna 2012 Jolla esitteli ensimmäisen version käyttöjärjestelmästään, jonka nimi oli vaihtunut MeeGosta Sailfishiksi. Seuraavana vuonna Slushissa ilmoitettiin, että maailman ensimmäiset Jolla-puhelimet myytäisiin pari viikkoa myöhemmin Narinkkatorin pop up -kaupassa. Odotettuna päivänä 450 ihmistä värjötteli syyspimeydessä saadakseen puhelimen käsiinsä.

Vuoden 2014 Slushissa Jolla julkaisi oman tabletin. Sitä varten järjestetty joukkorahoituskampanja ylitti jopa yrityksen omat odotukset.

Sitten kaikki meni pieleen.

 

Suurin osa Jolla-tabletin tilaajista ei ole edelleenkään nähnyt laitettaan, eikä myöskään näe. Noin vuosi tablettijulkistuksen jälkeen Jolla nimittäin jäädytti kokonaan tablettien valmistukset ja toimitukset.

”Siinä kasautui usea ongelma päällekkäin”, Pienimäki selittää.

Käytännössä ongelmat olivat valmistuksessa tapahtuneita teknisiä kömmähdyksiä, joita Jolla joutui ratkomaan kuukausien ajan. Lopulta ongelmien paikkailussa oli palanut niin paljon rahaa, että projekti päätettiin keskeyttää ennen kuin se tyhjentäisi kassan kokonaan.

Noustuaan tänä vuonna yrityksen toimitusjohtajaksi Pienimäki on saanut vastata muun muassa rahojen palauttamisesta pettyneille tablettitilaajille. Puolet on maksettu, toinen puolisko pyritään saamaan maksuun viimein ensi vuonna. Pienimäkeä ei hymyilytä.

Jolla oli kuitenkin kääntynyt syöksykierteeseen jo ennen tablettisotkua. Hämminki alkoi vuonna 2014, kun selvisi, että puhelinta oli myyty aivan liian vähän.

Puhelimen tultua markkinoille yhtiö ilmoitti tähtäävänsä satoihin tuhansiin myytyihin laitteisiin. Se oli maltillinen tavoite: ei edes prosenttia markkinaosuudesta. Alkuvaiheen some-intoilu ei kuitenkaan muuttunut edes kohtuullisiksi ostoluvuiksi.

Jollan edustajat eivät ole missään vaiheessa suostuneet kertomaan puhelimen tarkkoja myyntilukuja. Pienimäki jatkaa samaa tiedotuslinjaa, mutta vahvistaa, että sadat tuhannet vaihtuivat kymmeniksi tuhansiksi myydyiksi puhelimiksi. Laitemyynti tuotti pahat tappiot. Kahtena viime vuotena yritys on jäänyt yli 10 miljoonaa euroa vuodessa pakkasen puolelle.

 

Yksi selitys epäonnistuneille myyntiluvuille on se, että puhelin julkaistiin tietoisesti keskeneräisenä. Monen kuluttajan mielestä se tarkoitti, että puhelin oli, no, aika surkea.

Yhdysvaltalainen teknologiajulkaisu The Verge kirjoitti, että Jollan ainut vahvuus on Nokia-fanien ja ruohonjuuriprojekteja tukevien ihmisten hyväntahtoisuus. Arvostettu teknologiablogi Engadget otsikoi arvionsa sanoilla ”hyvät aikeet, huono toteutus”. Helsingin Sanomissa Jolla todettiin raakileeksi.

Aluksi puhelinta ei voinut käyttää vaakasuunnassa ja sen akku tyhjeni muutamassa tunnissa. Säännölliset päivitykset korjasivat vikoja, mutta uusiakin ongelmia ilmeni. Oma lukunsa oli sovellusten kanssa kikkailu: Jollan omia Sailfish-sovelluksia oli liian vähän, ja Android-sovellukset toimivat toisinaan heikosti, välillä eivät ollenkaan.

Aalto-yliopiston tietotekniikan professori Marko Nieminen uskoo, että osa käyttäjistä menetti puhelimeen nopeasti hermonsa ja vaihtoi takaisin toiseen puhelimeen. Huonot ensikokemukset vaikuttivat todennäköisesti myyntilukuihin.

Sami Pienimäen mukaan puhelimen julkaiseminen keskeneräisenä oli kuitenkin ainut oikea ratkaisu.

”On erittäin tärkeä hetki yritykselle, että saa julkaistua ensimmäisen tuotteen. Julkaisemattomia 95-prosenttisesti valmiita projekteja maailma on väärällään”, Pienimäki sanoo.

Toimitusjohtajan mielestä Jollan julkaisun lykkääminen puolellakin vuodella olisi voinut ”tappaa koko yrityksen agendan”.

Niin tai näin, puhelinflopin ja tablettivaikeuksien jälkeen koko lupaava pöhinä Jollan ympärillä kuoli pois. Kiinnostavuus katosi, kun normaalin älypuhelinkäyttäjän oli hyvin vaikea huomata Jollan uniikissa Sailfish-käyttöjärjestelmässä mitään ratkaisevaa hyödyllistä eroa verrattuna käyttöjärjestelmämaailmaa hallitseviin Androidiin tai Applen iOS-käyttöjärjestelmään.

Niinpä vuoden 2015 Slushissa Antti Saarnio keskittyi puhumaan Jollan ”kuolemanlaaksoista”, kuten yhtiö mielellään runollisesti kuvailee vaikeuksiaan. Silti pahin oli vasta edessä.

Kuvitus: Jenna Seikkula.

Yksityinen pääomarahoitus on mahdollistanut Jollan olemassaolon alusta lähtien. Tähän mennessä yritys on saanut rahoitusta 55 miljoonaa euroa. Rahoilla Jolla kuittaa karmeat tappionsa ja pyrkii kääntämään toimintaansa voitolliseksi.

”Meidät on yllättänyt se, kuinka kauan liiketoiminnan voitolliseksi saaminen kestää tällä alalla ja kuinka paljon siihen vaaditaan ponnisteluita. Se on ollut isompi ja pidempi urakka kuin olemme kuvitelleet”, Pienimäki sanoo.

Suurin osa Jollan rahoittajista on yksityisiä henkilöitä muun muassa Kiinasta, Venäjältä ja Euroopasta. Esimerkiksi venäläinen liikemies Grigory Berezkin sijoitti Jollaan viime vuonna 9 miljoonaa euroa. Lisäksi innovaatiorahoituskeskus Tekes on tukenut Jollaa yhteensä yli 8 miljoonalla eurolla, mikä on suuri summa aloittavalle yritykselle.

Pienimäki huomauttaa, että Tekesin rahat ovat tuotekehityslainaa, jota Jolla maksaa tunnollisesti takaisin. Lainaa on puolestaan saatu niin paljon juuri siksi, että Jollalla on paljon muita rahoittajia.

Marraskuussa 2015, vain päivä Slushin jälkeen, kaikkein tärkein rahoittaja kuitenkin ilmoitti viime hetkellä, ettei pysty tekemään rahoituspäätöstä ajoissa.

”Silloin oli kriisi päällä. Oletimme aikaisempien kokemuksien perusteella, että kaikki on kunnossa. Rahoittajamme ei sitten saanut omia rahoitusjärjestelyitään selväksi. Syyt eivät ole auenneet meille täysin missään vaiheessa”, Pienimäki sanoo.

Jolla hakeutui yrityssaneeraukseen, mutta vain kuukautta myöhemmin yhtiö julkisti ilouutisen: se oli saanut sittenkin hankittua rahoituksen toiminnalleen.

Paljon on kuitenkin muuttunut. Talousvaikeuksien vuoksi Jollan päälle satahenkinen porukka on karsittu 50 työntekijään. Samalla on luovuttu muun muassa Ruoholahdessa sijainneesta Jolla-konttorista. Perustajanelikosta Dillon ja Mosconi ovat jättäneet yhtiön viime vuoden aikana.

Taloustilanne ei ole kääntynyt tänä vuonna ratkaisevasti parempaan suuntaan. Pienimäen mukaan on jo nyt varmaa, että yhtiö tekee tappiota myös vuonna 2016.

 

On ironista, että Jolla syntyi rytinästä, joka oli seurausta Nokian uudesta suunnasta. Nyt Jolla on tehnyt itse nokiat ja muuttanut koko liiketoimintasuunnitelmansa.
Jolla ei enää edes yritä tavoitella tavallisia asiakkaita omilla laitteillaan, vaan yrityksen virallinen päämyyntituote on Sailfish-käyttöjärjestelmä. Sitä kaupitellaan muun muassa uusille matkapuhelinvalmistajille. Sellaisia ovat esimerkiksi intialainen Intex ja Suomessa paljon mediahuomiota kerännyt amerikkalais-kiinalainen Turing Robotics, joka on vuokrannut Nokian vanhan tehtaan Salossa ja ilmoittanut alkavansa kasata puhelintaan siellä.

Tässä bisneksessä Jolla yrittää hyödyntää järjestelmänsä vahvuuksia, joita tavallinen käyttäjä ei välttämättä havaitse.

Aalto-yliopiston Marko Nieminen luettelee Sailfishin etuja: Se on lähdekoodiltaan avoin ja siksi jatkojalostajien muokattavissa. Sen moniajotekniikka, kyky pyörittää useita ohjelmia yhtäaikaisesti, on kehittyneempi muihin mobiilikäyttöjärjestelmiin verrattuna. Sen tietoturvakin on poikkeuksellinen, sillä Sailfish on itsenäinen, eikä sidoksissa Applen tai Googlen kaltaisiin jättiyrityksiin.

Uudet Sailfish-puhelimet eivät ole kuitenkaan olleet suurmenestyksiä tutusta syystä: tavalliset käyttäjät eivät näe niissä tarpeeksi eroja verrattuna Android- tai iOS-puhelimiin. Niinpä Jolla tavoittelee vielä paljon suurempaa liiketoimintaa kuin järjestelmän kauppaamista uusiin puhelimiin. Avainsanoja tuossa tavoitteessa ovat digitaalinen ekosysteemi – ja Venäjä.

 

Käytännössä digitaalisella ekosysteemillä tarkoitetaan koko nykyistä tietoteknistä maailmaa, jossa laitteet, käyttöjärjestelmät, sovellukset, sivustot ja käyttäjät kytkeytyvät toisiinsa. Länsimaissa digitaalista ekosysteemiä hallitsevat Apple, Google, Microsoft, Facebook ja Amazon: kaikki amerikkalaisia jättiyrityksiä.

Erityisesti Venäjällä tähän halutaan muutos, ja Jolla toivoo olevansa ratkaisu siihen.
Venäjällä ja  Kiinassa yhdysvaltalaisten jättien korvaajiksi on jo noussut omia toimijoita, kuten ”Kiinan Facebook” Tencent tai ”Venäjän Google” Yandex. Jollan Sami Pienimäki uskoo, että amerikkalaisten ylivalta päättyy pian myös käyttöjärjestelmämaailmassa. Hän hakee vertausta lentokoneista.

”Minkä takia Airbus perustettiin? Ensin oli vain jenkkejä: McDonnel Douglas ja Boeing. Sitten Ranska, Saksa ja Iso-Britannia totesivat, että eihän me voida olla maailman tappiin asti riippuvaisia jenkeistä.”

Ajatus Jollasta Venäjän tai Kiinan mobiilikäyttöjärjestelmän pohjana tuntuu älyttömältä, mutta merkkejä Airbus-ilmiöstä on. Venäjän viestintäministeri Nikolai Nikiforov on ilmoittanut, että hallituksen tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä vähentää amerikkalaisten käyttöjärjestelmien osuus Venäjällä nykyisestä 95 prosentista 50 prosenttiin.

Nikiforov on kehunut julkisesti Sailfish-käyttöjärjestelmää ja sanonut, että Sailfishin laajemmasta kehittämistä on puhuttu myös Brasilian, Intian, Kiinan, Venäjän ja Etelä-Afrikan muodostamien BRICS-maiden kokouksessa. Kaikessa hiljaisuudessa Open Mobile Platform -niminen venäläinen yhtiö on lisensoinut Sailfishin käyttöönsä ja palkannut tämän vuoden aikana ohjelmoijia kehittämään Sailfishin pohjalta venäläistä käyttöjärjestelmää laajaan käyttöön koko maassa.

Myös Marko Nieminen pitää täysin mahdollisena, että Venäjän käyttöjärjestelmämaailma todella alkaisi rakentua Sailfishin pohjalle. Jos ei Sailfishin, niin ainakin jonkun muun ei-amerikkalaisen järjestelmän varaan. Niitä puolestaan ei ole paljon Sailfishin lisäksi. Suurin haastaja on niin ikään MeeGo-järjestelmän jatkokehityksen avulla syntynyt Tizen, jonka takana ovat Samsung ja Intel.

Venäjän kaltaiset jättimarkkinat kuulostavat houkuttelevilta, mutta entäs poliittinen ulottuvuus? Venäjän ja länsimaiden välit ovat kiristyneet jo pitkään, ja merkittävässä roolissa ovat olleet EU:n Venäjälle asettamat pakotteet.

Pienimäki väistää kysymykset Venäjä-bisneksen eettisistä ulottuvuuksista. Hän korostaa, että Venäjä on vain yksi Jollan tavoittelemista markkina-alueista.

 

Moka on lahja. Niin toistetaan hartauteen asti start up -maailmassa, ja samaa viisautta on jakanut myös Suomen tuore Nobel-voittaja Bengt Holmström. Suomesta on silti mahdotonta löytää pahasti turpiinsa saanutta yrittäjää, joka tappion hetkellä iloitsisi julkisesti epäonnistumisen tuomasta hyödystä.

Myös Jolla on ollut viime aikoina poikkeuksellisen hiljaa julkisuudessa. Vasta moka on saavutettu. Pienimäki kuitenkin uskoo, että kahden–kolmen vuoden päästä tilanne on aivan toinen.

”Meidän tavoitteemme on, että silloin usea markkina-alue on ottanut Sailfishin käyttöön omassa digitaalisessa ekosysteemissään.”
Jos Pienimäki saisi päättää, yksi näistä markkina-alueista olisi Suomi. Toisenlaisessa todellisuudessa Suomen hallituksen tavoite voisi tällä hetkellä olla oman kotimaisen digitaalisen ekosysteemin rakentaminen. Siitä voisi olla tulevaisuudessa sellaista hyötyä, jota ei osata vielä edes tajuta. Tätä Jolla on myös pyrkinyt edistämään, mutta vastakaiku on jäänyt vaisuksi, Pienimäki harmittelee.

”Paljon on puhetta täysivaltaisen digitaalisen yhteiskunnan luomisesta, mutta tuntuu, että perusasiat unohtuvat. On aika lyhytnäköistä lisensoida kaikki perusteknologia isoilta amerikkalaisilta yrityksiltä ja sivuuttaa paikallinen teknologia ja riippumattomuus.”