02. joulukuun 2016

Gentrifikaatiotutka-nimisessä juttusarjassa kartoitamme pääkaupunkiseudun keskiluokkaistumista. Tällä kertaa suuntasimme Helsingin Vallilaan.

Olipa kerran kaksi vanhaa työläiskaupunginosaa, jotka sijaitsivat vierekkäin. Toisesta tuli äkkiä muodikas. Mitä toiselle kävi? No, siitäkin tuli myöhemmin muodikas.

Gentrifikaatiolle jo aikaa sitten menetetty Kallio saa nykyään vartioida tarkkaan Vallilan tekemisiä. Jälkimmäinen tunnetaan 1900-luvun alun puutaloistaan, retrohenkisistä vapputansseista ja teollisuusalueella järjestettävistä teknobileistä. Viime vuonna neljä kymmenestä Vallilan asukkaasta oli 25–39-vuotiaita. Alueella äänestetään vihreitä, lastenvaunut rullaavat kirpputorien ohi.

Ylioppilaslehti selvitti, onko Vallila henkisesti lähempänä Brooklyniä vai Valkeakoskea.

 

– Suomen ”Berghain” Ääniwalli sekä ympäröivän teollisuusalueen työhuoneet
– Guido van Heltenin lapsimuraali Hämeentie 78:n seinällä
– Tuohireppu Helsingin Kahvipaahtimon seinällä
– Japanilainen ravintola Mashiro tarjoaa kauniisti aseteltua Toku-Zukedonia, Vege-Oyakodonia ja Possu-Nikomidonia
– Pub Magneetti: ikuiset jouluvalot ja surinaklubit
– Retropelikorjaamo Nesfix.org, avoinna maanantaisin noin klo 18-21. Ikkunassa Nintendo 64, Atari ja Commodore

Memoji

– Möreä huuto raitiovaunulinjalla nro 8: ”Aaaaaaaa! Ne viivytti mua!”
– Kirjastossa ei Ylioppilaslehteä
– Luomuspelttimannapuuroa tarjonnut Kahvila Suvanto suljettu
– Vegaanibrunssia tarjonnut Beach Bar lopettanut
– Virkatut Converset kirpputori Löytöretken ikkunassa

Kemoji

– Yökerho Musta Härkä: lounaalla buffet-intialaista ja yöllä karaokea