12. toukokuuta 2016
Teksti:

Juha Yrjölä oli demokratia-aktivisti, joka päätyi puolustamaan systeemiä sisältä päin.

Eihän tässä näin pitänyt käydä: aktivistista tuli virkamies.

Reilu kymmenen vuotta sitten Juha Yrjölä oli parikymppinen teekkari, joka revittiin kesken koulun Otaniemestä Nokialle koodaamaan avoimen lähdekoodin Linux-pohjaisia käyttöjärjestelmiä – siis niitä, joiden varaan Nokia julkisti parikin lajissaan ainoiksi jäänyttä lippulaivapuhelinta.

Kun Nokia alkoi kyllästyttää, Yrjölä päätyi parin mutkan kautta suomalaisen puhelinteollisuuden hiillokselta yliopistolle. Psykologian opinnot olivat hyvässä vauhdissa, kunnes ympäröivä maailma muuttui liian raskaaksi.

”Oli lautakasakriisejä ja kaikkia. Se murensi uskoa Suomen poliittiseen järjestelmään”, Yrjölä, 36, sanoo.

Sireenit päässä alkoivat huutaa! Hälytys, demokratia uhattuna!

Jotain piti tehdä sen pelastamiseksi.

Ensin Yrjölä koodasi kavereineen Kansan muisti -palvelua muistuttamaan poliitikoiden tekemistä lupauksista ja niiden toteutumisesta. Sitten opinnot jäivät taas ja hän päätyi muuttamaan systeemiä sen osasena.

Vuonna 2009 Yhdysvalloissa perustettiin Code for America, voittoatavoittelematon organisaatio, jonka kautta ohjattiin lahjakkaita koodareita työskentelemään julkisella sektorilla. Siellä he tekivät juoksevia töitä ja projekteja, pienellä rahalla ja vaivalla saatiin suuri hyöty veronmaksajille.

Pian malli levisi Eurooppaan. Helsingin kaupunki lähti mukaan Code for Europe -hankkeeseen ja haki vuonna 2013 itselleen kumppanikoodaria.

”Kyllä se vaati visiota ja munaa, että tällaista lähdettiin kokeilemaan”, Yrjölä sanoo.

Yrjölä palkattiin ja vakinaistettiin vuoden jälkeen. Tänä vuonna Helsinki palkkasi Yrjölän vetämään ryhmään jo kuudennen kumppanikoodarin

Tavalliselle kaupunkilaiselle on koodattu jo vaikka mitä.

On Varaamo kaupungin kirjastojen ja nuorisoasiainkeskusten työtiloille (ja ompelukoneille), avoin Open Ahjo -rajapinta kaikelle Helsingin julkiselle päätöksentekotiedolle ja Linked Events -tapahtumarajapinta, jonka avulla näkee suoraan, mitä tapahtumia lähellä on meneillään.

”Joillain virastoilla tapahtumatiedot saattoivat olla naputeltuna Word-dokumenttiin nettisivuille.”

Päätökset-palvelu on Yrjölän kehittämistä tunnetuin. Siinä kaupungin päätöksiä voi selata hakusanoilla vaikka sen mukaan, kiinnostavatko koirapuistot vai Kumpula.

”Tämän vuoden aikana on ajateltu tehdä siihen push-järjestelmä, johon voi laittaa, että on kiinnostunut tästä pisteestä ja kilometristä sen ympärillä. Sitten saat aina notifikaation, kun tulee siihen alueeseen liittyvä päätös.”

Kun julkisella sektorilla pääsee näyttämään norminpurkajille, että hei, mekin ollaan ketteriä, demokratia-aktivisti on tyytyväinen.

Ennen muuta Yrjölän ja muiden koodareiden työ nimittäin säästää veronmaksajien rahaa. Helsingille on nimittäin nyt oletusarvo tehdä avointa lähdekoodia.

Sen suurin etu on, että järjestelmiä voi kehittää kuka vain, joka koodia osaa. Ennen käytännössä ainoa tapa oli kilpailuttaa projektit suurelle toimittajayhtiölle, joka sitten pääsi rahastamaan niiden päivityksellä.

”On firmoja, jotka tykkää myydä omia suljettuja tuotteitaan, mutta veronmaksaja on se, joka siitä sitten maksaa.”

Tämän avoimet lähdekoodit ja rajapinnat korjaavat. Ja sitä paitsi, silloin kuka tahansa voi tehdä niiden päälle juuri sellaisia palveluita, joita itse kokee tarvitsevansa.

”Kun me tehdään tekeminen mahdollisimman helpoksi ulkoisille ohjelmistokehittäjille, ne voivat tehdä omaa liiketoimintaansa avointen rajapintojen päälle tai tuottaa palveluita pro bono”, Yrjölä sanoo.

”Eikä me kaupunkina edes nähdä kaikkien erityiskäyttäjäryhmien tarpeita.”

Aina ei tarvitse edes koodata. Kun sopimuspalavereihin saadaan ihmisiä, jotka ymmärtävät ohjelmistojen kehittämisestä, firmojen on vaikeampi sanella hintoja tietämättömien virkamiesten kumileimattavaksi.

”Ohjelmistokehityksen ydinosaamisen ulkoistamisessa ei ole ollut mitään järkeä.”

Sen Yrjölä tietää, sillä jo istumalla oikeassa palaverissa virkamies on hyvin äkkiä vuosipalkkansa arvoinen veroeuroissa.

Teksti: Oskari Onninen
Kuvitus: Laura Matikainen