04. maaliskuuta 2016
Teksti:

Samu Viljasen saldo: 195 valtiota, kaksi pidätystä valokuvauksen takia, kaksi ryöstöyritystä.

Samu Viljanen ei käy keskustassa kahvilla tai ajele omalla autolla, koska hänellä on rahoilleen parempaakin käyttöä. Viljanen on yksi kymmenestä suomalaisesta maabongarista, jotka ovat käyneet kaikissa 195 Suomen tunnustamassa valtiossa sekä Taiwanissa – ja myös viimeksi syntyneessä Etelä-Sudanissa. Sinne Viljanen porhalsi heti muutama viikko itsenäistymisen jälkeen 2011, vaikkei ehtinytkään ensimmäisenä suomalaisena.

”Ei meillä ole ollut kilpailua”, Viljanen vakuuttaa.

Ennen Etelä-Sudania viimeinen leima passiin tuli Bahamalla marraskuussa 2010.

”Silloin en miettinyt, mitä ruoka maksaa, vaan söin kolme ruokalajia.”

Yleensä Viljanen syö ja nukkuu mahdollisimman edullisesti. Hän kieltää laskeneensa, mitä matkustelu on maksanut.

”Olen saanut läpileikkauksen koko maailmasta. Niin tylsää paikkaa ei olekaan, ettei siellä kannata käydä.”

Ei hän silti enää Naurulle lähtisi. 12 tuntia riitti siinä maassa.

Vanhaa fosfaattikaivosta oleva pikkuruinen Nauru on Pohjois-Korean ja Turkmenistanin ohella yksi erikoisimmista paikoista, joissa Viljanen on käynyt.

”Turkmenistanissa kävin vanhan diktaattorin aikaan 2006. Hän oli muun muassa nimennyt kuukaudet uudestaan sukulaisten mukaan ja ilman hänen kirjoittamansa kirjan lukemista ei saanut edes ajokorttia.”

Nelikymppinen Viljanen on matkustellut aina. Hän muistaa jo lukioaikana lukeneensa lehdestä yhdysvaltalaisesta maabongarista ja ajatelleensa, että tuopa olisi hienoa. Itse hän aloitti tavoitteellisen matkailun vuosituhannen vaihteessa.

”Pikku hiljaa homma karkasi käsistä”, hän nauraa.

Matkustelun mahdollisti työ Nokialla. Viljanen yhdisti vuosilomat pyhiin ja vaihtoi lomarahat vapaiksi.

”Siten voi saada yli 10 viikkoa vapaita.”

Viljanen irtisanoutui Nokialta syksyllä 2009 ja alkoi toteuttaa unelmaansa tavoitteellisemmin. Alle vuodessa hän kävi kaikissa Afrikan yli 50 valtiossa, kiersi Lähi-idän kautta Tyynellemerelle ja palasi Shanghaista kotiin.

”Sillä reissulla sain 60 uutta valtiota.”

Viljanen on matkoillaan uhmannut ulkoministeriöiden matkailusuosituksia ja luottanut omaan tiedonhankintaassa. Uhkaavia tilanteita on silti ollut vain vähän. Guineassa ja Turkmenistanissa hänet on pidätetty valokuvaamisen takia ja Eritreassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa hänet on yritetty ryöstää.

”Kongon pääkaupungissa Kinshasassa otin kuvia vilkasliikenteisellä torikadulla keskellä päivää, kun eräs mies ilmoitti haluavansa kamerani. Kun kieltäydyin, kimpussani oli yhtäkkiä 5-6 tyyppiä.”

Tappelunnujakka päättyi siihen, että hyökkääjät ”muuttuivat poliiseiksi”, laittoivat Viljasen käsirautoihin ja veivät poliisiasemana toimivaan parakkiin. Sinne Viljanen sai pyydettyä mukaan lähistöllä olleen univormupukuisen poliisin. Pikaisen selvittelyn aikana Viljasta syytettiin laittomasta kuvaamisesta, pakoon yrittämisestä ja lopulta todettiin, että hänet oli pidätetty oman turvallisuutensa takia. Sitten hän oli vapaa mies.

Viime vuosina Viljasen matkustaminen on muuttunut.

”Nyt voin viettää aikaa niissä paikoissa, joissa oikeasti haluan. Yhdellä matkalla käyn yleensä vain yhdessä maassa.”

Sitä paitsi vastavalmistuneen molekyylibiotieteiden maisterin pitäisi hankkia töitäkin.

”Työ mahdollistaa matkustamisen, vaikka aikaa ei ehkä ole yhtä paljon.”

Viljasen pää on täynnä matkasuunnitelmia. Toivelistalla ovat ainakin Turkin Kappadokia ja Etelä-Amerikan eteläosien kierros.

”Uusia valtioita ei taida olla näköpiirissä, kun Skotlanti ei onnistunut itsenäistymispyrkimyksissään ja tuskin Kataloniastakaan tulee valtiota. Jos Jemen hajoaa taas kahtia, niin siitä tulisi kaksi uutta valtiota, mutta en oikein usko siihenkään.”

Teksti: Hanna Koivisto
Kuvitus: Laura Matikainen