Darien on nuori iranilainen insinööri, joka haluaa keinolla millä hyvänsä pois kotimaastaan. Vähän niin kuin juuri nyt uhkailee moni suomalainen koulutettu.
Kuivaa ja köyhää. Näihin kahteen k-kirjaimeen voi yleistää melkein kaikki Etelä-Iranin maaseudut. Mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Karien, kivenheiton päässä Persianlahdesta sijaitseva
2 800 asukkaan pikkukylä. Siellä suurella osalla lapsista on länsimaalaiset vaatteet ja perheenäideillä uusimmat keittiövempaimet.
Ne on kaikki ostettu iranilaisella osaamisella ansaitulla mutta Dubaista tuodulla rahalla.
Yksi Karienin kasvateista on Darien, 30. Hänen tulevaisuutensa muuttui valoisammaksi yhdessä sekunnissa vuonna 1997, kun tuolloin 11-vuotias poika heräsi päiväunilta äitinsä kovakouraiseen ravisteluun.
Äiti itki ja nauroi samaan aikaan. Lopulta tämä sai kerrottua asiansa: Darien oli päässyt Iranin valtion ylläpitämään erityislahjakkaiden lasten kouluun.
Äiti juoksi eteiseen pyörittämään Dubain suuntanumeroja lankapuhelimeen. Tästä piti kertoa isälle. Heidän poikansa pääsee nyt varmasti ulkomaille, Kanadaan, ehkä jopa Yhdysvaltoihin.
Se tietäisi parempaa tulevaisuutta – jossain muualla. Perheen isä, Mohammad, oli nimittäin asunut Dubaissa viimeiset kuusi vuotta. Viimeksi tämä oli auttanut kaveriaan urheiluvarustekaupan pyörittämisessä. Kotiin Iraniin isä lensi kerran kahdessa vuodessa tuoden perheelle vaatteita, kenkiä ja, tietysti, rahaa.
Suvun muut miehet, Darienin serkut ja sedät, asuivat myös Dubaissa ja Kuwaitissa. Suurin osa oli töissä vaate-, kangas- ja urheilukaupoissa. Sieltä olivat peräisin myös Darienin upouudet, leikissä pölyttyneet neljän raidan piraatti-Adidakset.
Palkat Dubaissa ovat kaksinkertaisia verrattuna Iranin palkkatasoon. Mutta syitä on muitakin.
”Ihan sama mihin menet, sieltä löytyy aina iranilaisia.” Tämä on iranilainen paikallisklisee. Iranilaisesta diasporasta kerrotaan tarinoita basaareilla, teehuoneissa ja kaduilla. Miltei jokaisella on Yhdysvalloissa opiskeleva tuttu, kaima Ruotsissa tai serkku Kiinassa.
Iranilaisia asuu ulkomailla paljon. Luku liikkuu jossain neljän ja viiden miljoonan välillä. Sen lisäksi iranilaisia muuttaa jatkuvasti ulkomaille.
Vuonna 2006 tehdyn International Monetary Fundin arvion mukaan 80 miljoonan asukkaan Iranista lähti korkeakoulutuksen saaneita vuosittain 150 000-180 000 ulkomaille asumaan. Siksi usein puhutaan ”aivojen lähtemisestä”, aivovuodosta. Saman arvion mukaan Iranin aivovuoto oli vuonna 2006 maailman korkeinta kehittyvissä maissa.
Se on hullua, kun ajattelee, että nykyisen Iranin alueella syntyi maailman vanhin sivilisaatio. Vielä vuonna 1935 maata kutsuttiin Persiaksi. Se oli maa, jonne oli aina pyritty vaikka väkisin. Kun Bysantin keisari päätti 500-luvulla kieltää filosofian opetuksen valtakunnassaan ja sulkea Platonin perustaman filosofiakoulun Akatemian, sen jäsenet pakenivat juurikin Persiaan. Tohtori Peter Baofu kuvaa kirjassaan filosofien joukkopakoa Persiaan maailman ensimmäisenä rekisteröitynä ”aivovuotona”.
Mitä tapahtui? Miksi nuoret ja koulutetut halusivat lähteä?
Vuodet 1978-1979 muuttivat iranilaista yhteiskuntaa ratkaisevasti. Maata 38 vuotta johtanut kuningas Mohammad Reza Pahlavi syöstiin vallasta ja monta vuotta maanpaossa olleesta Ajatollah Ruhollah Khomeinista tuli maan uskonnollinen johtaja.
Iranista tuli islamilainen valtio, jossa piti elää sharia-lain mukaan.
Sharia tarkoittaa ”Jumalan ihmisille antamaa ohjeistusta”. Käytännössä laki määräytyy sen mukaan, kuka sitä tulkitsee. Khomeinin tulkinnan mukaan se tarkoitti seuraavaa: naisten piti peittää itsensä ja lisäksi alkoholi, uhkapelit ja länsimainen musiikki sekä elokuvat kiellettiin. Pannassa olivat myös aviollinen uskottomuus ja pankkien koron ottaminen. Rangaistukset olivat kovia: kivittäminen, vankila, raipaniskuja.
Islamilaisen vallankumouksen jälkeen ihmisiä pakeni niin paljon Iranista, että esimerkiksi Los Angelesia, jonne monet lähtivät, ruvettiin kutsumaan vitsillä Tehrangeliksi.
Darienin sukua islamilainen vallankumous ei paljoa liikuttanut. Suku asui kaukana isoista, politiikkaa henkivistä suurkaupungeista, joissa järjestettiin opiskelijamarsseja ja joissa Sepah, Khomeinin perustama sotilaallinen järjestö, piti kovaa jöötä kaduilla.
Darien perheineen oli nimittäin jo valmiiksi tottunut elämään Iranissa vähän ulkopuolisina. Se johtuu uskonnosta. Ensinnäkin he olivat vähemmistössä, sunnimuslimeja maailman isoimmassa shiiavaltaisessa maassa. Toiseksi uskonasiat olivat olleet vähän toissijaisia Darienin suvun sunnimiehille, sillä heitä oli kiinnostanut vain yksi asia, parempi tulevaisuus. Siksi he ovat jättäneet perheensä, talonsa, kotikylänsä ja kulttuurinsa ja muuttaneet naapurimaissa asuvien sukulaisten matoille nukkumaan ja tekemään 16-tuntisia työpäiviä.
Darienin, jonka opinnot erityislahjakkaiden lasten koulussa olisivat pian alkamassa, ei onneksi sentään vielä tarvinnut miettiä ulkomaille lähtemistä, pelkästään 372 kilometrin päähän etelään.
Mutta se tuntui pienen pojan mielestä yhtä kaukaiselta kuin se outo paikka, jonne hänen isänsä katosi kauan sitten.
Ensimmäinen päivä uudessa opinahjossa alkoi ihmettelyllä. Jokaisella luokalla oli oma opettaja ja jokaiselle oppilaalle oli varattu koulukirjat, sellaiset, joissa oli kannet tallella. Koululaisten aikataulu oli ahdettu täyteen: rukoileminen, tunnit, ruokailu, läksyjen lukeminen, myös se vähäinen vapaa-aika – kaikki oli aikataulutettu minuutilleen.
Darien loisti koulussa ja oli parhaiden oppilaiden joukossa tiedekilpailuissa. Hän oli se poika, jolta tultiin kysymään neuvoa kun ei osattu. Toisaalta häntä kiusattiin – uskonnon takia. Sunnina Darien oli tottunut rukoilemaan viisi kertaa päivässä ja pitämään käsiä muiden mielestä vähän hassusti, edessä ristissä. (Nopeasti hän tottui rukoilemaan kuin shiia.)
Samaan aikaan Iran eli vaikeaa aikaa. WTC:n kaksoistornien pommittaminen sai maan näyttämään naapurin Irakin kanssa Lähi-idän pahikselta. Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush liitti suorassa tv-lähetyksessä Iranin osaksi ”pahuuden akselia”.*
Ennen kuin Darien voisi lähteä maasta, hänen pitäisi saada koulu loppuun. Peruskoulun päätyttyä vuonna 2003 Darien tuskaili yliopistovalinnan kanssa. Historia ja filosofia kiinnostivat, mutta lopulta päätöksen teki pojan isä palattuaan Dubaista. Insinööri on varma valinta, tämä tuumi.
Kun Darien aloitti insinööriopinnot yliopistossa syksyllä 2004, seuraavana vuonna Iranin presidentiksi valittiin konservatiivinen Mahmoud Ahmadinežad. Mies oli tunnettu Yhdysvaltain ja Israelin vastaisista lausunnoista. Välit länteen olivat surkeat. Lännen asettamat talouspakotteet eristivät Iranin muusta maailmasta. Inflaatio heitteli riaalin kurssia miten sattui.
Kritiikki Ahmadinežadia kohtaan kotimaassa koveni. Siksi monet yllättyivät, kun tämä voitti vuoden 2009 vaaleissa vastustajansa Mir-Hosein Musavin suurella äänienemmistöllä. Ihmiset tulvivat massoina suurkaupunkien kaduille vaatimaan äänien uudelleenlaskentaa.
Protesti yltyi, ja sen väitettiin yltyvän pahemmaksi kuin vuonna 1979. Vihreäksi liikkeeksi kutsuttu protesti ei jäänyt vain Iranin rajojen sisälle, vaan sosiaalinen media vei sen Lontoon, Berliinin, Rooman, Turkin, Sydneyn, Wienin ja Haagin kaduille. Ihmiset levittäytyivät Iranin suurlähetystöjen eteen ja vaativat tulosten nollaamista.
Protestien aikana puhelimet ja internet olivat poikki toista päivää. Darien ei ollut kuullut ystävistään moneen päivään. Hän päätti käydä yliopistolla tarkastamassa ystävien asuntolat. Sieltä löytyivät ainoastaan rikotut ikkunat ja tyhjät käytävät. Kaduilla mellastaneista ihmisistä ei osannut sanoa, olivatko he opiskelijoita vai oliko seassa valtion joukkoja.
Darien piiloutui kaaosta auton alle muutaman muun paikalle osuneen tuntemattoman kanssa.
Illan pimetessä he kömpivät auton alta. Tilanne oli rauhoittunut, nyt saattoi lähteä kotiin.
Lopulta kaikki Darienin ystävät löytyivät yhtä lukuunottamatta. Kukaan ei ole kuullut tästä sen jälkeen, sen jälkeen kun tämä vietiin ”kuulusteltavaksi”.
Nyt jos koskaan pitäisi päästä ulkomaille, Darien ajatteli mellakoiden jälkeen.
Darienin tarina ei yllätä Jaakko Hämeen-Anttilaa, Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoria. Iranilaisten koulutustaso on korkea, etenkin jos sitä vertaa arabimaihin.
”Iranissa arvostetaan koulutusta, se nähdään melkeinpä itseisarvona. Tietysti se myös nähdään käytännöllisenä tapana saada töitä”, Hämeen-Anttila kertoo Kaisatalon kahvilassa.
Paitsi koulutettu, Iran on myös nuori kansa. Yli puolet iranilaisista on alle 30-vuotiaita. Iranin tapauksessa siis poikkeuksellisen paljon ihmisiä on kärkkymässä ulkomaille, jos Iranin autoritaarinen hallinto ja rajanaapurit antavat siihen luvan. (Kaikki Iranin ympärillä olevat maat ovat sunnivaltioita, niinpä sunnien ja shiiojen valtataistelut heijastuvat myös Iranin naapurisuhteisiin.)
Iranin hallinto on perinteisesti viitannut aivovuotoon kintaalla. Islamilaisen vallankumouksen aikana Khomeini ilmoitti, että ihmiset, jotka puhuvat tieteestä ja länsimaisesta sivistyksestä ovat ”tekopyhiä” ja heidän pitäisi antaa lähteä maasta pois. Myös 2000-luvun lopun hallitsijan Ahmadinežadin suhtautuminen aivovuotoon oli yksioikoinen. Hänen mukaansa Iranilla ei vain yksinkertaisesti ollut aivovuoto-ongelmaa.
Siksipä vihreä liikehdintäkään ei maassa ollut varsinaisesti yllätys, joskin sen voima yllätti.
”Se lähti liikkeelle niin nopeasti”, Hämeen-Anttila muistelee.
”Jossain vaiheessa, kun liikehdintä ei enää kasvattanut voimaansa, ymmärsin, ettei se tule onnistumaan.”
Siitä seuraisi, että moni nuori ja koulutettu ei näkisi muuta vaihtoehtoa kuin lähteminen.
Ovatko aivovuodot hyvä vai huono juttu? Kyllä ja ei.
Lähtömaina ovat yleensä heikommin kehittyneet taloudet, kuten Intia, Aasia ja Lähi-itä. Näiden maiden asukit pakkaavat muita helpommin laukkunsa ja diplominsa ja lähtevät etsimään parempipalkkaisia töitä Yhdysvaltoihin, Australiaan, Kanadaan ja Iso-Britanniaan. Tämä ei ole mikään yllätys tai uusi tieto.
Nimen aivovuodolle ovat kuitenkin keksineet britit, jotka havahtuivat siihen omassa maassaan. Vuonna 1962 Englannin kuninkaallinen luonnontieteiden akatemia julkaisi raportin, josta kävi ilmi, että 12 prosenttia maassa valmistuneista tohtoreista lähti ulkomaille työskentelemään, ja noin puolet heistä ei ikinä palanut maahan. Britit nimesivät pelottavan ilmiön brain drainiksi, aivovuodoksi.
Aivovuodot voivat kuitenkin olla myös hyvästä. Käänteisessä aivovuodossa, reserved brain drain -ilmiössä ”aivopakolaiset” palaavat takaisin kotiin kansainvälisen kokemuksen ja kontaktien kera. Aivovuodosta kärsivien maiden haasteena on saada lähteneet aivot takaisin ulkomaanvaelluksen jälkeen.
Yksi esimerkki onnistumisessa on Kanada, joka on onnistunut kääntämään Yhdysvaltoihin lähtevän aivovuodon investoimalla tutkimukseen rakentamalla maahan houkuttelevan tutkimuksellisen ekosysteemin.
The University of British Columbia kertoi tammikuussa 2015 houkutelleensa tunnetun yhdysvaltalaisen kvanttifysiikan professorin Jenny Hoffmanin Harvardista. Hoffman kertoi, että hänet houkutteli Kanadaan ”loistava yhteisö ja hyvä labra”.
Viime aikoina aivovuoto on ollut pinnalla myös henkisesti meitä lähempänä. Satojentuhansien kreikkalaisten pakenemista maasta on nimitetty ”Kreikan uloskäveleväksi tulevaisuudeksi”. Venäläinen älymystö taas on etsinyt ”vapautta lännestä” maan kiristyneen ilmapiirin takia.
Sitten tulee pieni pohjoinen Suomi, jonka vertaaminen Iraniin tuntuu äkkiseltään kaukaa haetulta kulttuurierojen vuoksi. Mutta niin ei välttämättä ole.
”En ole koskaan kirjoittanut yhtä paljon suosituskirjeitä ulkomaille kuin tänä syksynä. Lupaavat nuoret tutkijat lähtevät”, twiittasi evoluutiobiologi Anna-Liisa Laine marraskuussa. Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri kertoi joulukuussa Helsingin Sanomille nuorten tutkijoiden näkymän olevan huonompi kuin 1990-luvun laman aikaan.
Suomessakin siis ollaan huolissaan aivovuodosta, etenkin tutkijoiden osalta. Toisin kuin Iranissa, Suomen orastavan aivovuodon syyt eivät ole autoritaarisessa hallituksessa, vaan koko Eurooppaa koettelevassa talouskriisissä ja väestön vanhenemisessa. Lisäksi hallitus on päättänyt pahentaa ongelmaa leikkaamalla nuorilta – eli koulutuksesta.
Jaakko Hämeen-Anttilakin on lähdössä. Mies oli istumassa kesämökkinsä kuistilla, kun hänelle soitettiin Skotlannin maineikkaimmasta yliopistosta, University of Edinburghista.
Tarjolla oli professorin virka. Pesti oli täysin samanlainen kuin se, joka hänellä on ollut Helsingissä. Paitsi että Edinburgin laitos on Helsinkiä isompi – siellä on noin 20 hengen kansainvälinen tiimi, kun Helsingissä vastaavassa paikassa on vakituisia henkilöitä noin neljä.
”Minua on aina ajanut tieteen universaalius. Tärkeintä on tehdä hyvissä oloissa hyvää tiedettä, sijainnilla ei ole niinkään väliä.”
Hallituksen koulutusleikkaukset eivät olleet varsinainen syy, jonka takia Hämeen-Anttila otti viran vastaan, mutta se on ehdottomasti vahvistanut päätöstä lähteä.
”Jos minulla olisi ollut isompi tutkimusrahoitus, niin en olisi nyt varmaan tässä vaiheessa lähtenyt. Päätökseen vaikutti se, ettei ollut mitään pidikkeitä.”
Muiden suomalaisten lähtijöiden joukossa on Suomen molekyylilääketieteen instituutinjohtaja Olli Kallioniemi ja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Mähönen. Molemmat ovat kritisoineet hallituksen päätöstä horjuttaa tieteenteon mahdollisuuksia.
”Kun hyvinvointivaltion ideologiaa pyritään romuttamaan ja hyvinvointipalveluja heikennetään – tämä tulee iskemään nuoriin, kolmekymppisiin tutkijoihin”, Hämeen-Anttila jatkaa. Hänen entiset tutkijakoulutettavansa, nykyiset nuoret tohtorit katselevat aktiivisesti paikkoja ulkomailta.
Mähönen kertoi Helsingin Sanomille kannustavansa lähtöön erityisesti nuoria, joita yliopiston rekrytointikiellot koskevat.
Aivovuotokeskustelu on synnyttänyt Suomessa kaksi leiriä. Yhteen kuuluvat tieteentekijät, jussivaltoset, finlandiavoittajat ja lähtevät tutkijat. Toisessa leirissä istuvat ministerit, jotka painottavat leikkausten tärkeyttä. Yhteistä maaperää keskustelulle on vaikea löytää.
Kuumentuneen keskustelun ymmärtää, sillä aivovuoto maksaa valtioille paljon. IMF:n vuoden 2006 arvion mukaan Iranin aivovuoto on maksanut maalle vuosittain noin 50 miljoonaa dollaria.
Kolmen vuoden päästä raportin ilmestymisestä ilmestyivät ensimmäiset kuvat Teheranin kaduilla pamppujen kanssa riehuvista vallankumouskaartilaisista. Vihreään liikkeeseen liittyi samanlaisia odotuksia kuin arabikevääseen: toivoa maan liberalisoitumisesta, oikeasta demokratiasta.
”Kansan enemmistö ei kuitenkaan halunnut sitä. Moni iranilaisista on tyytyväisiä maan konservatiiviseen johtoon. Jos juttelee pelkästään opiskelijoiden kanssa, saattaa saada toisenlaisen kuvan. Se on vähän kuin tämä meidän kupla täällä Helsingin yliopistossa”, Hämeen-Anttila sanoo.
Vihreän liikkeen jälkeen maan johto kiristi otetta maasta. Sen huomasi myös tilastoista – Iranista lähti vähemmän ihmisiä kuin 2000-luvun alussa.
”Ahmadinežadin aikana Iranista lähteminen oli varmasti vaikeampaa, vaikka houkutus oli varmasti korkeampi”, Hämeen-Anttila jatkaa.
Välikohtaus huononsi Iranin ja länsimaiden suhteita entistä enemmän. Darienille se tarkoitti, että viisumin saaminen muihin maihin oli entistä vaikeampaa. Myös Arabiemiraatit, jotka olivat ennen myöntäneet Iranin sunneille viisumeja, jättivät viisumit myöntämättä.
Alkoi pitkä odotus.
Ruudun toisella puolella istuu hiljainen tyyppi. Skypettämistä on ollut vaikea sopia, sillä Darien on ollut reissussa pitkin joulukuuta.
Vuodenvaihteessa hänen kanssaan saa sovittua myöhäisen illan. Hän on ilmoittanut etukäteen olevansa huonolla tuulella. Kiinan viisumista ei ole kuulemma vieläkään kuulunut mitään. Vielä marraskuussa Darien elätteli toiveita Aasiaan lähtemisestä. Siellä olisi töitä, joita Shanghaissa asuva serkku miehelle tarjosi. Serkusta ei ole kuitenkaan kuulunut mitään aikoihin.
B-suunnitelma on lähteä Dubaihin ja toivoa, että siellä olevat serkut järjestäisivät jonkinlaista hanttihommaa. Dubaihin Darien kuitenkin pääsisi vain turistiviisumilla. Siis pitäisi tehdä pitkiä työpäiviä laittomasti.
Mutta Lähi-idän oma tilanne on hankala. Viimeisin kahnaus alueella tapahtui tammikuun alussa, kun Saudi-Arabia teloitti tunnetun shiialaisen uskonnonoppineen Nimr al-Nimrin. Vihastunut joukko hyökkäsi seuraavana yönä Saudi-Arabian edustustoon Iranissa. Saudi-Arabia katkaisi diplomaattisuhteet Iraniin välittömästi. Bahrain ja Suan seurasivat esimerkkiä. Arabiemiraatit ja Kuwait viilensivät välejään Iraniin.
Jos Iranissa vierailee, pitää muistaa huomioida, että länsimaisilla pankkikorteilla ei vielä pysty maksamaan eikä nostamaan rahaa siellä. Tulevaisuudessa se kuitenkin saattaa olla mahdollista.
Vuonna 2013 Iranin presidentiksi nousi Hassan Rouhani, joka teki selvän pesäeron edeltäjäänsä Ahmadinežadiin. Rouhani nosti agendalle lännen suhteiden parantamisen ja Iranin avaamisen maailmalle. Riaalin alastulo saisi nyt loppua.
Rouhanin noustua valtaan aivovuoto ongelmana vihdoin myönnettiin. Maan tiedeministeri Reza Faraji-Dana sanoi ilmiön olevan yksi eniten Irania vahingoittavista asioista. Hänen mukaansa Iranin pitäisi tarjota tutkijoille parempia mahdollisuuksia tehdä tiedettä. (Myöhemmin Faraji-Dana erotettiin virastaan, ja yhtenä erotuksen syynä oli hänen päätöksensä ottaa vuoden 2009 mellakoiden aikana erotetut opiskelijat takaisin yliopistoon opiskelemaan.)
Rouhanin lupaus piti. Heinäkuussa 2015 Iran ja Yhdysvallat solmivat historiallisen sopimuksen. Iranin oikeutta rikastaa ydinmateriaalia rajoitetaan, ja samaan aikaan maahan kohdistuvia talouspakotteita luvattiin hellittää, asteittain. Tämä synnytti toivoa iranilaisissa ja tohinaa länsimaissa. Ulkomaalaisia delegaatioita, Suomi mukaan lukien, on lähtenyt Teheraniin solmimaan kauppasuhteita.
Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka kävi Teheranissa 70-henkisen kauppavaltuuskunnan kanssa, joka oli ministerin mukaan ”Suomen historian suurin missään maassa”. Syy vierailulle on yksinkertainen: Iranin markkinat ovat suuret ja houkuttelevat. 80 miljoonan koulutettu kansa. Lisäksi Iran toivoo kaupallis-taloudellista yhteistyötä niillä aloilla, joilla Suomikin: cleantech, telekommunikaatio, kuljetus, metsäteollisuus.
Mutta hyvien suhteiden luominen vaatii myös hienovaraisuutta. Pitäisi tuntea maan historia ja kulttuuri. Kielitaidostakin olisi nyt hyötyä.
Siksi voisi sanoa, että nyt jos koskaan Suomessa tarvittaisiin Hämeen-Anttilan alan osaamista.
Myöhään illalla, tammikuun 16. päivä, Darien lähettää WhatsAppissa hymiön. Yhdysvallat ja Euroopan Unioni ovat ilmoittaneet Iraniin kohdistuvien talouspakotteiden poistumisesta. Iranilla on maailman neljänneksi suurimmat raakaöljyvarastot – ja se tarkoittaa valtaa.
Iranilla on hyvät mahdollisuudet nousta eristäytyneestä valtiosta alueen taloudelliseksi vetojuhdaksi. Tämä tarkoittaisi työtä ja parempia palkkoja iranilaisille.
Voisiko Darien harkita silloin jäävänsä Iraniin? Ehkä. Mutta muutokset eivät tapahdu nopeasti.
”Jos pääsen pois Iranista, en palaa takaisin. Olen yrittänyt päästä ulkomaille niin kauan. Kaikki nämä uskonnosta johtuvat riidat… Pelkään, että milloin tahansa voi syttyä sota. En halua jäädä odottamaan sitä.”
Onneksi salaa asennettu satelliittiantenni tuo kansainvälisen uutisvirran miehen olohuoneeseen.
Darien nimi on muutettu.
*Oikaisu 5.2. 2016 klo. 6:00. George W. Bush puhui pahan akselista, ei kolmiosta.
Teksti: Karolina Miller
Kuva: Jaakko Suomalainen
