05. helmikuuta 2016
Teksti:

Viime vuonna tapahtui vaikka mitä, mutta enemmän kuin tapahtuneesta, olemme olleet harmissamme siitä kaikesta hyvästä, mitä meille luvattiin katteettomasti. ylioppilaslehti kokosi työryhmän pohtimaan, mitkä olivat vuoden 2015 lupaukset ja uhkaukset, joita odotimme kieli pitkällä, mutta turhaan.

 

Avokonttori:

Pääministeri Juha Sipilä on siitä viisas mies, että hän tietää, miten suomalaista yritystä johdetaan: kun ihmiset laittaa avokonttoriin, kaikkia on helppo valvoa, eikä kukaan sooloile omiaan. Avokonttoripuheet loppuivat ennen alkuaan, mistä seurasi syksyllä hallituskriisi, kun kaikki eivät pelanneetkaan CEO Juhan tahdon mukaan. Mutta jos jotain positiivista, niin se, että jos jotenkin hallitus olisi voinut olla nykyistä tehottomampi, niin joutumalla avokonttorin hälyyn.

Sebastian Tynkkysen oikeusjuttu:

Kun perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja ja perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen potkittiin puolueesta, hän huomasi, ettei erotus mennyt aivan lain kirjaimen mukaan. Marraskuun kymmenes päivä Tynkkynen ilmoitti blogissaan, että mikäli kuun 18. päivään kello 18 mennessä häntä ei oteta takaisin, hän vie jutun oikeuteen. Ultimatum ei kuitenkaan toteutunut, vaikka deadlinet paukkuivat. (Mikä on toki ymmärrettävää, sillä perussuomalaiset on hallituksessa.) Sen sijaan Timo Soini suostui viimein vastaamaan Tynkkysen puheluihin ja tammikuussa Tynkkynen vaihtoi menetetyn jäsenyytensä varapuheenjohtajanpaikkaansa – kauppamies kun on.

Juha Sipilän turvapaikanhakijat: 

Murteensa lisäksi pääministeri Juha Sipilältä löytyi syyskuussa toinenkin inhimillinen piirre: hän toivotti turvapaikanhakijat tervetulleeksi asumaan Kempeleen-kotiinsa. Toisin kuitenkin vaikuttaa käyneen, sillä Kempeleen pakolaiskriisiin Sipilä on sen jälkeen ottanut osaa vain pitämällä kriisikokouksen, joka ei ollutkaan kriisikokous. Alkuperäissuunnitelman mukaan turvapaikanhakijoiden piti muuttaa Sipilän taloon vuodenvaihteessa. Loppiaisena oli kuitenkin hiljaista. Iltalehdelle Sipilä kertoi ”asian etenevän”, mutta samaan hengenvetoon muistutti, että asia on myös ”hyvin yksityinen”, vaikka vasta syksyllä se oli valtava mediaspektaakkeli. (Lehden painoonmenon jälkeen Sipilä ilmoitti, että turvallisuussyihin vedoten taloon ei saada maahanmuuttajia. Nähdä Kempele ja kuolla.)

Sofi Oksasen Nobel-palkinto:

Suomalainen media on vuodesta toiseen väläytellyt, josko kirjailija Sofi Oksanen viimein saisi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Tänä vuonna oli lähellä, mutta kalkkiviivoilla Ruotsin akatemia sekoitti Viron ja Valko-Venäjän traagiset Neuvosto-menneisyydet, sillä palkinto annettiin jollekin Svetlanalle.

Harmaa talous:

Ylioppilaslehden saamien tietojen mukaan Suomessa on yhä harmaata taloutta, vaikka poliisi luuli korjaavansa tilanteen pizzakampanjallaan.

Infosota:

Vuoden tärkein uudissana oli infosota. Siitä paitsi twiitattiin innokkaasti, kirjoitettiin myös kirjoja. Vielä, kun sota olisi alkanut, sillä Johan Bäckman kertomassa neljän kaverinsa kanssa natopissisvitsejä ei kelpaa sodaksi kuin pahimmille alan maanikoille. #turpo

Hallintarekisteri:

Hallintarekisteriä ei ajettu läpi, vaikka perustuslaki olisi antanut myöten.

Bubbling under: lupaus, jota luulimme katteettomaksi:

Pekka Hyysalon juoksu:

Vuonna 2014 selfhelp-tähti Pekka Hyysalo juoksi suuren mediaspektaakkelin saattelemana 2,6 kilometrin matkan pitkin Turkua. Tuolloin Hyysalo lupasi, että hän aikoo tuplata juoksumatkan joka vuosi, kunnes maraton on juostu. Tänä vuonna kuitenkin oli hiljaisempaa, kunnes kävi ilmi, että Hyysalon hyväntekeväisyysjuoksu ja vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi palkitseminen oli kuin olikin järjestetty syyskuun alussa Turussa. Suureksi metafyysiseksi kysymykseksi jää siis, juokseeko aivovammainen, jos media ei sitä noteeraa?

Teksti: YL Työryhmä
Kuvitus: Jaakko Suomalainen