11. joulukuuta 2015
Teksti:

Internetkommunikaatiota vaivaa empatian puute, sanoo tutkija Katri Saarikivi. Siksi laitteen pinnanmuodon olisi tulevaisuudessa syytä muuttua keskustelukumppanin tunneimpulssien mukaan.

Marraskuussa päättyi vuoden kestänyt ideakilpailu Helsinki Challenge. Kisassa joukko ”tiimejä” kilpaili keskenään parhaasta tutkimusideasta. Voittajaryhmä saisi 250 000 euroa. Kilpailu brändättiin huolella: kisaajien täytyi poseerata turkooseissa huppareissa ja osallistua pitchaus- sekä ”matchmaking”-tapahtumiin, joissa houkuteltiin potentiaalisia yhteistyökumppaneita.

Viiden parhaan finaalista voittajaksi selviytyi NEMO-hanke. Termi on lyhenne sanoista Natural Emotionality in Digital Interaction. Hankkeen vetäjä, kognitiivisen neurotieteen tutkija Katri Saarikivi kertoo Helsinki Challengen verkkosivuilla, että tiimi haluaa koota tunteiden välittämiseen avoimen lähdekoodin, jonka pohjalta kuka tahansa koodari tai sovelluskehittäjä voi kehittää empatian mahdollistavia uusia sovelluksia. Mitä tämä tarkoittaa?

Saarikiven mukaan tutkimuksen tavoitteena on maailmanparannus tieteen keinoin: tehdä internetistä empaattisempi paikka.

”Tutkimme ihmisten välistä vuorovaikutusta kasvotusten ja digitaalisten apuvälineiden kanssa. Haluamme luoda paremmin toimivia digitaalisia vuorovaikutusympäristöjä.”

Idea NEMOsta syntyi, kun kollega Tommi Makkonen tiedusteli Saarikiveltä, kiinnostaisiko osallistua kilpailuun. Molemmat olivat kiinnostuneita vuorovaikutuksesta ja empatian lisäämisestä internetissä.

”Meitä huolestutti etenkin se, että vihapuhe, kiusaaminen ja uhkailu ovat lisääntyneet netissä valtavasti. Se kertoo empatian puutteesta. Kasvatus on tärkeässä roolissa empatian syntymisessä, joten halusimme, että tutkimuksemme pohjalta voitaisiin luoda nettiin leikkiympäristöjä, jotka kehittäisivät lasten vuorovaikutustaitoja.”

Nykyinen internet perustuu Saarikiven mukaan rationaaliseen ihmiskuvaan, eikä se siksi huomioi tunteita.

”Chattaillessa tietosisältö painottuu, mutta empatian kannalta olennainen eleistä ja ilmeistä saatava informaatio jää puuttumaan.”

Saarikivi huomauttaa, että kasvokkaisessa kommunikaatiossa tunteet välittyvät luontaisesti helpommin – myös ne, joita ei tiedosta ilmaisevansa. Jopa vartalon asennot, ilmeet ja puheen tahti synkronisoituvat.

NEMO aikoo tehdä internetistä tunteellisemman mittaamalla muun muassa sykkeen muutosta ja pupillien laajentumista. Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten fysiologiasta saatu informaatio voisi rikastaa digiviestintää. Tunneimpulsseja voitaisiin välittää esimerkiksi niin, että laitteen pinnanmuoto muuttuisi keskustelukumppanin tunteiden mukaan.

Saarikiveä harmittaa, että ihmisille on syntynyt mielikuva, että Helsinki Challengessa vain pitchataan. Hänen mielestään kisa muistutti enemmän tyypillistä tutkimusrahoitushakemusta kuin Slush-festivaalia. NEMOn tutkimuskin on juuri sitä perustutkimusta, josta nyt ollaan leikkaamassa, Saarikivi sanoo.

Tiimiin mukaan päästäkseen ei tarvinnut olla Helsingin yliopiston opiskelija. Idean sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut olla valmis. ”Kiihdyttämövaiheessa” 20 parasta tiimiä kisasivat keskenään ja saivat ideansa kehittämiseen avustusta ajatushautomo Demos Helsingiltä.

NEMO perusteli hankkeen merkittävyyttä empatian lisäksi asiakaskokemuksilla ja uusilla innovaatioilla. Kaupallisuutta se ei Saarikiven mukaan kuitenkaan ole.

”Tutkijan vastuulla on tiedon luominen, ei sen käyttäminen. Jotkut yrityksethän mittaavat ihmisten tunteita, jotta saataisiin tehtyä toimivampia mainoksia. Jos joku haluaa tehdä tutkimuksellamme rahaa, niin toki sitä voisi hyödyntää näinkin.”

NEMO:n ensimmäinen yhteistyökumppani on Pikku Kakkonen, mistä Saarikivi on innoissaan.

”Pikku Kakkonen ja YLE sopivat hyvin yliopistolaisten arvoihin. Ne eivät pyri ainoastaan tekemään mahdollisimman viihdyttävää ja myyvää sisältöä, vaan sivistävää ja kehittävää.”

Teksti: Iida Sofia Hirvonen
Kuvitus: Laura Matikainen