11. joulukuuta 2015
Teksti:

Onko nyt koittanut hetki, jota Einstein pelkäsi? Teknologia on ottanut ihmisistä vallan, ja synnyttänyt ensimmäisen idioottien sukupolven. Katsokaa vaikka näitä kuvia, joista älypuhelimet on poistettu. Tilanne näyttää huonolta.

Kaduilla kulkee älypuhelinten huumaamia zombeja, eivätkä vanhemmat enää puhu lapsilleen. Huolestuneet uutiset teknologian aiheuttamasta yksinäisyydestä leviävät sosiaalisessa mediassa ihmiseltä toiselle. Kauhukuvissa teknologiariippuvuus on syrjäyttänyt aidon kohtaamisen. Katsokaa ylös!

Parhaimmillaan tällainen tuo mieleen Pahkasika-lehden hauskat reportaasit nykymenosta. Tavallisimmillaan se on kuitenkin ainoastaan halpaa ajattelua.

Jokaisella historian aikakaudella joku on jaksanut toistella, että teknologisen kehityksen vahingollisin piste on nyt saavutettu. Kun junat keksittiin, junan nopean vauhdin pelättiin vahingoittavan ihmisen aivoja ja silmiä. Tehtaanomistajakapitalistit vastustivat rannekellojen yleistymistä, koska ne antoivat työläisille mahdollisuuden mitata itse työpäivänsä pituutta. Kun postikortit yleistyivät Euroopassa, niiden uhkailtiin tuhoavan kirjeenkirjoitustaidon.

Tällä tavoin on ajateltu vuonna 1840, ja vuonna 1950. Moni ajattelee niin myös vuonna 2015.

Rakettireput ja ruoan täysin korvaavat pillerit eivät ole yleistyneet samalla tavoin kuin tiskikone ja iPadit. Jostain syystä niitä ei käytetä. Se johtuu siitä, että valitsemme itse ne teknologiat, jotka yleistyvät.

Teknologista kehitystä kun ei ohjaa mikään ulkoinen voima. Teknologiaa ei synny ilman kulttuuria, meitä, jotka itse kehitämme sen johonkin tarpeeseen.

Oikeasti vauhkoamme älypuhelimien pilaavan aivomme, sillä niiden yleistyminen kertoo jotain meistä, ihmisistä, yleisemmin. Emme useinkaan pidä siitä tiedosta. Ei nimittäin ole sattumaa, että melko suuri osa teknologiasta liittyy ruumiillisen työn välttelyyn ja viihtymiseen.

Kuitenkin suurin ja epäimartelevin tieto, ja sattumoisin samalla teknologian uhkaamista ihanteista myyttisin, on inhimillisen kanssakäymisen vältteleminen. Toisen ihmisen kohtaaminen on vaikeaa, kun usein vähemmänkin dramaattinen keskustelu väsyttää.

Teknologia onkin aina ollut yksi kätevä tapa tuon välttelyyn. 1950-luvulla perheenisä katosi kuvissa sanomalehden taakse. 1980-luvulla meuhkattiin, että väritelevisio passivoi meidät. Nyt ne ovat älypuhelimet. Tai Facebookissa roikkuminen.

Nykyteknologian kauhistelusta paistaa läpi pelko jonkin ihmiselle ”luonnollisen” menettämisestä. Vaikkapa naapurin kanssa jutustelun hissimatkalla. Ei kuitenkaan johdu älypuhelimesta itsestään, että moni tarttuu mielellään mahdollisuuteen välttää hissikeskustelu selailemalla kännykkää.

Kaikkein luonnollisinta ihmiselle on juuri työkalujen löytäminen elämän eritasoisiin ongelmiin. Eli se, mitä kutsumme ”teknologiseksi kehitykseksi”.

Teksti: Sonja Heiskala
Kuva: Jussi Särkilahti

Kirjoittaja on oikeustieteilijä, joka tykkää selata älykännykkää ruokapöydässä.