04. syyskuuta 2015
Teksti:

 

Tapahtui kerran eräässä seksisuhteessa. Mies oli omistautunut rakastaja, jolle oli tärkeää tuottaa naiselle nautintoa. Nainen piti itseään seksuaalisesti vapautuneena, oli sujuvassa svengissä itsensä ja kehonsa kanssa. He tekivät molemmat parhaansa.

Mies käytti kieltään ja sormiaan juuri niin kuin nainen oli opettanut, nainen oli rento mutta keskittynyt, antautui tuntemaan kehonsa ja kiritti kiimaansa kaikilla kieroimmilla lempifantasioillaan. Monta kertaa hän jännittyi jengalle kuin jousi, joka juuri aiotaan vapauttaa. Mutta ei. Pyssy ei lauennut.

Lopulta oli pakko luovuttaa. Nainen oli turhautunut, mies pyyhki naamaansa ja kakoi kurkkuunsa juuttunutta häpykarvaa kuin karvapalloa oksentava kissanpoika. Tunnelma oli kireä, eivätkä panohommat enää napanneet kumpaakaan. Käytiin lyhyt kipakka jälkipeli siitä, miksei nainen voinut vain päättäväisesti kivuta hekuman huipun yli – tulla jo, niin kuin mies pystyi tekemään.

Vaan kun ei voi. Orgasmittomuus on yleistä, varsinkin naisille ja etenkin yhdynnässä. The Case of the Female Orgasm -kirjassa esimerkiksi summataan eri kansainvälisten kliimaksikyselyiden keskiarvoksi, että naisista vain joka neljäs kertoo saavansa useimmiten orgasmin yhdynnän aikana. FINSEX-kyselyssä vuodelta 2007 joka toinen suomalaisnainen kertoi tulleensa viimeisimmällä seksikerrallaan, miehistä 90%.

Amerikkalaisessa The National Study of Female Sexuality -raportissa vuodelta 1976 naisista 94 prosenttia sen sijaan sai masturboidessaan säännöllisesti ja helposti. Samassa tutkimuksessa yli 40 prosenttia tuli säännöllisesti suuseksissä tai kun kumppani stimuloi klitorista kädellään, mutta huomattava osa jäi näilläkin keinoin usein ilman. Miesten kohdalla lastinheittopulmat ovat huomattavasti harvinaisempia, mutta ei tuleminen kaikille miehillekään itsestäänselvyys ole.

Itse olen kautta aikain onnistunut saamaan orgasmin pelkästä yhdynnästä tasan kerran. Kumppanit, joiden kanssa olen tullut ylipäänsä, ovat hekin laskettavissa yhden käden sormilla. Sattumoisin oikea käteni on myös ainoa rakastaja, jonka kanssa saan joka kerta takuuvarmasti.

Seksi voi tuntua ihanalta ja kiihottavalta ilmankin, ja mies voi olla loistava rakastaja, jonka kanssa nautin joka hetkestä, mutta tuleminen vaatii aika tarkat parametrit: hyvät lämppäykset ja oikeanlaista stimulaatiota, oikealla paineella oikeasta kulmasta, välillä hävyttömän pitkään.

Tämä edellyttää toiselta opettelua – eikä siltikään toimi joka kerta, koska myös pään säätöjen pitää olla kohdillaan. Ilman oikeaa mielentilaa näppärinkään sormitekniikka ei auta saavuttamaan lopullista riettauden räjähdystä. Liipasinherkkyyteen vaikuttavat ärsyttävän paljon myös hormonikierto, stressitaso, väsymys, Jupiterin kuiden asento suhteessa Merkuriuksen astraalivarjoon ja niin edelleen.

Varmaa on ainoastaan, että tuleminen on epävarmaa. Niin minun kuin partnerinkin pitää olla sen kanssa sujut, jotta seksistä ei tule pakottavaa orgasmin metsästystä. Paineet purkautumisesta kun vetävät miltei varmaan laukeamislukkoon.

Mutta kyllähän stressi kasvaa, kun tulemattomuudesta on niin helppo tulkita liikoja: laukeamattomalla on frigidin lahnan libido, vastapuoli on surkea sänkykaveri, virta kumppanien välillä on väljähtänyt ja niin edespäin.

Ei pidä paikkansa. Jos seksi on muuten nautinnollista, orgasmivaikeuksista ei lähtökohtaisesti pitäisi ajatella mitään. Turha kelaileminen ja jännittäminen kun ovat pahimpia kliimaksintappajia. Orgasmia kannattaa toki hamuta yksin ja yhdessä ja käyttää tarpeeksi aikaa kikkojen kokeilemiseen, mutta ylianalysointi sikseen.

Tulee kun on tullakseen.

Teksti: Mari Suonto
Kuva: Jussi Särkilahti