15. toukokuuta 2015
Teksti:

Ei raskaita pääsykokeita, kalliita lukukausimaksuja, tenttejä eikä arvosanoja. Joustavat aikataulut ja mahdollisuus opiskella sen verran kuin haluaa. Tällainen elokuvakoulu syntyi Berliiniin, kun opiskelijat saivat itse päättää.

On aurinkoinen alkuilta Berliinissä. Saksalainen Susanne Dzeik esittelee elokuvakoulu filmArchen uusia tiloja, joihin koulu on muuttanut muutama kuukausi aikaisemmin. Koulu sijaitsee ison toimistorakennuksen yhdessä kerroksessa kaukana keskustasta. Vastaanottoaula puuttuu ja huoneita on alle kymmenen.

Mutta valoisat ja valkoiset tilat hohtavat siisteyttä. Paikka näyttäisi modernilta toimistolta, ellei varastohuone olisi täynnä elokuvakalustoa. Oleskeluhuoneessa on iso valkokangas, jonka edessä sohvalla loikoilee pari oppilasta keskusteluun syventyneenä. Keittiössä joukko nuoria aikuisia kokkailee yhdessä iltapalaa kotoisissa tunnelmissa. Vastaantulevat ihmiset halaavat Dzeikiä ja juttelevat hänen kanssaan tuttavallisesti.

Puitteet nähtyään ulkopuolinen yllättyy siitä, kuinka edullista tässä elokuvakoulussa on opiskella. Alhaiset opiskelumaksut ovat myös yksi syy sille, että filmArche perustettiin.

Vuonna 2002 joukko elokuva-alasta kiinnostuneita berliiniläisiä kokoontui miettimään uudenlaisen koulun perustamista. He pohtivat, että tarvittaisiin opinahjo, johon olisi helpompi päästä kuin valtiollisiin kouluihin, jossa olisi halvempi opiskella ja jonka ideana olisi tehokas tiimityöskentely kalliiden huippuvehkeiden sijaan.

FilmArchen ensimmäiset oppitunnit pidettiin seuraavana vuonna. Opettajia ja oppilaita oli aluksi yhteensä vain 30, mutta nykyisin organisaatiossa on noin 180 henkeä. Dzeik, 47, tuli vuonna 2006 opiskelemaan elokuvaohjaamista ja opettamaan kameran käyttöä. Koulun ideaan kuuluu, että myös opiskelijat opettavat toisiaan, kun taitoja on tarpeeksi. Dzeikillä oli.

”Tein jo töitä elokuva-alalla, mutta halusin oppia lisää. Töideni takia en voinut kuvitella opiskelevani täyspäiväisesti. Toisaalta täyspäiväinen työskentely ei myöskään onnistu koulun ohessa, koska opiskelukin vaatii aikaa.”

Vuodesta 2009 lähtien Dzeik on ollut vastuussa ohjaajalinjan opetuksesta. Hän kuuluu myös ryhmään, joka on vastuussa koko koulun organisaation toimimisesta – tekniikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä, lukukauden avajaisista ja työpajoista.

”Koulumme ei saa rahallista tukea valtiolta. Voisimme toki ottaa rahaa vastaan, jos sitä saisimme. Toisaalta nyt olemme itsenäisiä eikä ulkopuolinen tuki vaikuta siihen, jatkuuko toimintamme vai ei.”

FilmArcheen pyrkii opiskelijoita ympäri maailmaa. Joka syksy elokuvakoulussa aloittaa eri linjoilla yhteensä noin 50 uutta opiskelijaa. Osa koulusta valmistuneista on menestynyt elokuva-alalla erinomaisesti, mutta eivät kaikki.

FilmArchesta saatava tutkinto ei ole valtiollisesti hyväksytty eikä tutkintoa arvosteta yhtä paljon kuin korkeakoulututkintoa. Elokuvastudioihin pääsee helpommin töihin, jos on valmistunut valtiollisesta elokuvakoulusta.

”Elokuva-alalla on vähän avoimia työpaikkoja. Moni joutuu tekemään muita töitä elokuvanteon ohella. Toisaalta ainakin itse haluan tehdä elokuvia, joihin uskon. Jos en saa ideoimalleni elokuvalle rahoitusta, voin vaikka työskennellä baarissa ja siinä sivussa tehdä omia elokuvaprojektejani”, Dzeik sanoo.

Dzeikin mukaan isommilla elokuvakouluilla on tarjota laajemmat kontaktit elokuvaväkeen. FilmArchessa opiskelusta on kuitenkin hyötyä, jos haluaa jatkaa elokuvaopintoja valtiollisessa koulussa. FilmArchen tarjoama opetus on suhteellisen korkeatasoista – monet elokuva-alan ihmiset haluavat tulla vain pientä kulukorvausta vastaan opettamaan filmArcheen, koska he pitävät koulun ideologiasta.

Euroopasta löytyy nykyisin myös toinen opiskelijoiden itse organisoima koulu: Super16. FilmArche on tehnyt Super16:n kanssa jonkin verran yhteistyötä, sillä myös Super16 antaa elokuvaopetusta. Kööpenhaminassa sijaitsevassa koulussa voi tosin opiskella pelkästään ohjaamista ja tuottamista. Super16 saa tukea Tanskan hallitukselta, mutta siellä on opetusta vain joka toinen vuosi. FilmArchea voidaan verrata myös Helsingissä sijaitsevaan elokuva-akatemiaan, jonka opetus perustuu vertaisoppimiseen.
Onko filmArchen toiminnassa muita ongelmia kuin tutkintojen heikompi arvostus?

”Oppilaat ovat taidoiltaan hyvin eritasoisia. Kaikki eivät myöskään voi keskittyä opiskeluun yhtä täysillä, jos vaikka lapset tai palkkatyöt vievät heidän aikaansa. FilmArche ei ole paratiisi, mutta se on koulu täynnä mahdollisuuksia. Koulusta tulee joka vuosi parempi, ja voin sanoa, että filmArche on ollut menestys”, Dzeik vastaa.

Helsinkiläinen Paula Saraste, 33, sai viime keväänä päätökseen elokuvaohjaajaopintonsa filmArchessa. Häneen vetosi se, että filmArchessa opiskelu on huomattavasti edullisempaa kuin yleensä ulkomailla.

”Elokuvakouluihin on myös yleensä hyvin vaikea päästä sisään. FilmArchessa sisäänpääsyn edellytyksenä olivat ennakkotehtävät, jotka olivat laajat mutteivät liian hankalat itselleni. Minun piti kirjoittaa analyysi yhdestä elokuvasta sekä lähettää oma elokuvakäsikirjoitus ja pari näytetyötä. Lisäksi oli haastattelu koululla. Vielä tässä vaiheessa voi halutessaan käyttää englantia”, nyt lopputyötään Kuvataideakatemiaan valmisteleva Saraste kertoo teehuoneella Helsingissä.

Saraste puhuu sujuvaa saksaa, sillä hän oli jo ennen filmArcheen menoa asunut Berliinissä ja valmistunut maisteriksi germaanisesta filologiasta Helsingin yliopistolta.

Opiskelumaksu on vain noin 70 euroa kuukaudessa. FilmArche pärjää hyvin noin 150 opiskelijan kuukausimaksuilla, koska opetustilojen vuokra on vain noin kolme tuhatta euroa kuukaudessa eikä henkilöstökuluja juurikaan ole. Rahaa ei mene edes puhtaanapitomaksuihin, koska opiskelijat hoitavat itse koulun siivoamisen.

Opiskelijoille annetaan opiskelijakortti, jolla saa alennusta esimerkiksi julkisesta liikenteestä. Saraste kävi opiskelujen ohessa töissä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa.

”Berliini on halpa kaupunki, eikä itselläni ollut paljonkaan kuluja.”

Kaikki hänen opiskelukaverinsa tekivät satunnaisesti töitä opintojen ohella. Opiskelua on koululla viikossa yksi kokonainen ja kaksi puolikasta työpäivää. Lisäksi on kotitehtäviä.

”FilmArchessa opiskelu on rennompaa kuin Suomessa. Ei ole kokeita eikä arvosanoja. Pidin siitä, että filmArchen ilmapiiri ei ole kilpailuhenkinen. Voi myös valita itse, kuinka aktiivisesti haluaa opiskella ja paljonko käyttää aikaa kotitehtävien tekoon”, Saraste sanoo.

Teksti: Elisa Helenius

Kuvitus: Elizabeth Bradley