03. lokakuuta 2014
Teksti:

Juri Nieminen, 37-vuotias Asikkalan kunnanjohtaja: ”Kymmenen vuotta sitten pääsin kunnanjohtajaksi Sulkavalle. Sillä hetkellä olin 27-vuotias ja Suomen nuorin. Nyt olen ollut kahdeksan vuotta Asikkalan kunnanjohtajana Päijät-Hämeessä.

Kunnanjohtajan virat ketjuuntuvat usein. Käytännössä mennään pienemmästä kunnasta isompaan. Sulkavalla on vajaa kolme tuhatta asukasta, Asikkalassa liki kahdeksan ja puoli. Raja on vastassa tietyssä kaupunkikoossa, koska kaupunginjohtajasta tulee poliittinen virka, johon sitoutumattomat, kuten minä, eivät pääse.

Sukupolvessani kunnanjohtajat jakautuvat kahtia. On elämäntapakunnanjohtajat kuten minä ja ne, jotka ovat vähän aikaa ja lähtevät toimitusjohtajiksi. Elämäntapa tulee siitä, että työ on samaan aikaan totaalista ja vapaata. Voin päättää keskellä päivää, että nyt on uimatauko, mutta samalla sunnuntaina voi olla työpäivä. Hurjimpina viikkoina keväällä ja syksyllä on helposti neljä arki-iltaa kiinni.

Kuntaliitoksista en ole ollut lainkaan innostunut, sillä ne heikentävät demokratiaa. Sitä keskustelua käydään ilman päteviä argumentteja ja faktoja. Molemmat puolet väittävät, että heidän näkemyksensä perustuu järkeen ja vastakkaisen osapuolen taas tunteeseen. Virallinen kanta julkisuudessa on, että liitokset olisivat järkiratkaisu. Jos se kerran niin on, väitetyt taloudelliset hyödyt pitäisi pystyä osoittamaan. Suurista liitoksista on nyt viisi vuotta, eikä todisteita hyödyistä ole.

Tärkeämpi kysymys kuin kuntien määrä on, mitä ne tekevät. Jos kunta järjestää itse kaikki palvelut, Suomessa ei voi olla paljon yli sataa kuntaa. Mutta jos valtio järjestäisi raskaat sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten sote-alueilla yritetään, kunnat voisivat keskittyä tärkeimmiksi näkemiensä lähipalveluiden järjestämiseen. Nyt valtio haluaa saada kaikista kunnista identtisiä keskenään.

Paras ratkaisu on siis, että valtio päästää otteen irti ja johtaa kuntia vain euroilla. Silloin kunnilla on päätösvalta itse tehdä ja sopeuttaa, miten tahtovat ja voidaan samalla vähentää porukkaa valtionhallinnosta.

Nyt valtio sanoo, että kuntien tehtäviä pitäisi vähentää miljardilla, mutta neljän vuoden aikana on tullut niin paljon normeja ja lakiohjausta, että kaikki on muuttunut työläämmäksi. Puheet on toisessa päässä, ja reaalimaailma menee toiseen suuntaan. Tämä on kuin työmäärää lisättäisiin, palkkaa poljettaisiin ja kysyttäisiin, onko kivaa.

Koneisto tuntuu yhä tsaarinaikaiselta. Valtiojohto ei ymmärrä, että kunnat eivät ole valtiohallinnon jatketta, vaan erillinen, itsehallinnollinen yksikkö. Ja kun ministeriöt toimivat omina yksikköinään, ne katsovat vain omaa sektoriaan. Valtionvarainministeriöllä ei ole kokonaisohjausta, joka hallitsisi yksittäisten ministeriöiden yli. Siksi tämä on enemmän valtion kuin kuntien ongelma.”

Teksti: Oskari Onninen
Kuva: Antti Sepponen

Juttusarjassa haastatellaan uhanalaisia ihmisryhmiä.