03. lokakuuta 2014
Teksti:

Jokainen tuntee suomalaisen kansanmytologian luvun ministeristä ja eläintarhasta. 1970-lukulainen ulkoministeri kävi Keniassa, päätyi eläintarhaan ja kertoi kotiin tultuaan kauhistuttavista tankeroeläimistä.

Ahti Karjalainen on kuollut jo vuosikymmeniä sitten, mutta myyttiä ei saa hengiltä sitten millään. Ei, vaikka Alexander Stubb yrittää ristiinnaulita sitä kuudella kielellä.

Sen sijaan se saa uusia muotoja.

Jyrki Katainen on jo pitkään jakanut Instagramissa poliitikon työtä naturalistisesti kuvaavia valokuvia, joissa palmurannikot, koalat ja juhlaillalliset ovat valitettavasti juuri sitä, miltä ne näyttävät.

Syyskuun alussa Jyrki Katainen liittyi Twitteriin, kenties koska uusi työ EU-komissiossa niin velvoitti.

Tankeromytologiaan kirjattiin välittömästi uusi luku.

”My first tweet ever. Good day. I`m happy”, Katainen kertoi kuulumisistaan ensimmäisen luokan englannintunneilla oppimillaan fraaseilla.

Seuraavana päivänä tankerot vapautuivat ja kirmasivat halki internetin, kun Katainen twiittasi: ”Thanks for all the supportive messages. It is really a my account. Media has already douple checked it:)”

Kuten konsultit opettavat, somessa ei olla yksin. Siksi Katainenkin ylläpiti kansainvälisiä suhteita. Tanskan pää-
ministeri Elle Thorning-Schmidtille hän kertoi uudesta aluevaltauksestaan: ”Welcome. I started yesterday.” .

Thorning-Schmidt ei tosin tainnut koskaan lukea tervehdystä, sillä harmikseen Katainen kirjoitti kollegansa tilin nimen väärin.

Muihin kollegoihin sentään saatiin yhteys ja selkokielistetyt kiitokset selvisivät perille: ”Very good day. First time all together.Economy,Ukraine etc. Good discussions. Excellent colleagues.”

2010-luvun tankeromyytissä ei ole enää kyse siitä, etteivät affrikaatat ja hankausäänteet istu suomalaiseen suuhun. Internetissä poliitikkojen on helppo vuolla rujosti paitsi englannin kieltä, myös tapakulttuuria.

Heillä kun ei ole hajuakaan, kuinka siellä tulisi käyttäytyä.

Jos internet olisi juhlaillallinen, Katainen istuisi pöydässä haarukka tiukasti nyrkissä, loiskuttelisi kastiketta pitkin poikin ja kertoisi pieruvitsejä suu bataattimössöä pursuten.

Mutta miksi nauraa, kun kiittää pitäisi.

Jos Jyrkiä ei olisi, tankeroita uhkaisi tuho, kuolema ja sukupuutto.

Silloin Suomi ei olisi enää Suomi.

Teksti: Oskari Onninen
Kuvakaappaukset: @jyrkikatainen Instagramissa.