15. toukokuuta 2014
Teksti:

Kokoomus on puolue, joka rakentaa tulevaisuutta, mainosti Jyrki Katainen toukokuussa ja moitti samaan hengenvetoon kilpakumppaneitaan:

”Ihannoidaan 1980-lukua, menneitä vuosikymmeniä ja koetaan, että tämä Suomen välitila on ratkaistavissa sillä, että valtiovalta rakentaa Suomen uudestaan”, Katainen sanoi.

Kokoomusjohtajan tulevaisuuspuheet ymmärtää, sillä uudistusmielisyys on muotia. Pitää katsoa rohkeasti eteenpäin, visioida, purkaa pölyttyneitä rakenteita, haastaa totuttuja ajattelutapoja.

Tähän eivät vasemmistopuolueet ole pystyneet, kuulee usein syytettävän – viimeksi huhtikuussa, kun ekonomisti Juhana Vartiainen haukkui demareita menneisyyteen jämähtämisestä. Ei mitään uutta sitten Forssan ohjelman!

Kenties vasemmiston pitäisi kääntää nämä syytökset voitokseen. Sanoa rohkeasti, että kyllä näin on, me ihannoimme 1980-lukua. Puolustamme hyvinvointivaltiota ja Forssan ohjelmaa huonoilta uudistuksilta. Jos se on menneisyyteen katsomista, niin totta mooses sinne kannattaa katsoa.

Menneisyys pitäisi vain brändätä paremmin (yksi brändiasiantuntijaksi itseään tituleeraava pressan miniä runoilee muuten täällä). Ehkä apua siihen voisi kysyä tämän numeron kansihenkilöltä, konsultti Ville Tolvaselta. Hän kun kertoo olevansa ”innostava suunnittelija, joka haaveilee paremmista brändeistä”. Lue Tolvasesta kertova juttumme täältä.

Tolvanen on myös ”muutoksen arkkitehti”, jonka mielestä Suomen on uudistuttava. Hänestä lasten pitäisi alkaa erikoistua jo peruskoulussa. Hyvinvointivaltio tulisi kriisiyttää, koska palvelut passivoivat – uudistusmieltä ja rohkeita visioita siis riittää.

Mutta kun Tolvasen ajatuksia lukee, tulee mieleen, että ehkä pelkkä eteenpäin katsominen ei riitä. Kenties paremman tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan myös ripaus tervettä nostalgiaa.

Teksti: Vappu Kaarenoja