Suomen kielen tohtorikoulutettava Jutta Salminen, 27, kävi ohjaajansa kanssa tavanomaista sähköpostikeskustelua väitöskirjastaan. Ohjaaja kiitti uudesta materiaalista ja laittoi lisäksi viestin loppuun linkin Uusi Suomi -sivustolle. Sen saatteeksi hän kirjoitti: P.S. Huomasin tällaisen lisän aineistoosi.
Linkkiä klikkaamalla Salmiselle selvisi, että Jari Sarasvuon ja Johan Bäckmanin välille oli puhjennut riita, joka oli tyylipuhdas esimerkki hänen väitöskirjansa aiheesta, epäillä-verbin kaksitulkintaisuudesta.
Kiista alkoi maaliskuussa. Televisiokanava oli ilmoittanut, että Jari Sarasvuon talk show lopetettaisiin kesken kauden. Toiseksi viimeisessä jaksossa vieraana oli Venäjä-asioita mielellään kommentoiva, kohudosentiksikin kutsuttu Johan Bäckman.
Kanava perusteli ohjelman lopettamista alhaisilla katsojaluvuilla. Bäckman ei selitystä niellyt, vaan haistoi salaliiton: hän epäili vahvasti potkujen syynä olleen hänen ohjelmassa esittämänsä mielipiteet Krimin tilanteesta.
Bäckman päätti tiedustella asiaa Sarasvuolta tekstiviestillä: Jari tassa Johan B. Miten haastatteluni vaikutti ohjelmasi loppumiseen?? siitä spekuloidaan. Sarasvuo vastasi: Epäilen, että ratkaisevasti. En kadu!
Soppa oli valmis. Bäckman tulkitsi viestin niin, että Sarasvuo uskoi hänen olevan oikeassa: ohjelma lopetettiin Bäckmanin mielipiteiden takia. Dosentti kertoi asiasta blogissaan, ja asia levisi Venäjänkin viestimiin.
Silloin Sarasvuo ilmoitti, että hänet oli tulkittu väärin: hänen oli tarkoitus kyseenalaistaa Bäckmanin tulkinta. Dosentin vierailulla ei hänen nähdäkseen ollut mitään tekemistä lopettamispäätöksen kanssa.
Kumpi miehistä viesti väärin?
Kielentutkija Jutta Salmisen mielestä molemmat miehet tekivät virheen. Kumpikin tulkinta Sarasvuon viestistä oli nimittäin mahdollinen, epäillä-verbi kun on kaksitulkintainen. Sitä voi käyttää joko arvella-verbin synonyymin tapaan – niin kuin Bäckman tulkitsi Sarasvuon tehneen – tai sillä voi viestittää kyseenalaistavansa jonkin asian – niin kuin Sarasvuo kertoo tehneensä.
Yleensä konteksti auttaa ymmärtämään oikean merkityksen, mutta ytimekkäässä tekstiviestissä Sarasvuon viesti jäi epäselväk€¨si. Hänen virheensä oli siis monitulkintainen viestintä.
Bäckmanin erhe oli taas Salmisen mielestä se, että hän itsepintaisesti piti kiinni siitä, että vain hänen tulkintansa oli oikea ja kaikki muu vain selittelyä.
Salminen kiinnitti huomiota epäillä-verbin eri tulkintamahdollisuuksiin ensi kerran kuusi vuotta sitten lukiessaan kotimaisen kirjallisuuden klassikkokurssin tenttiin. Sanan kaksitulkintaisuus pomppasi esiin Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen sivulta.
Havainnosta syntyi ensin kandintyö, sitten gradu ja nyt työn alla on artikkeliväitöskirja.
Salminen kertoo, että reilut sata vuotta sitten verbin ”ei todennäköisesti totta” -merkitys, eli Sarasvuon versio, oli vielä hallitseva. Merkitys on kuitenkin muuttunut erityisesti että-lauseen yhteydessä sen vuoksi, että verbin kanssa on alettu käyttää erillistä kieltoa, jota Sarasvuonkin olisi ehkä kannattanut selvyyden vuoksi käyttää, näin: Epäilen, että ei ratkaissut.
Molemmat tulkinnat kuitenkin elävät edelleen nykykielessä sanan erilaisten käyttöyhteyksien vuoksi.
Salminen kirjoittaa nyt toista vuotta väitöskirjaa. Tutkijanurallaan hän aikoo jatkossakin tutkia kielteisiä verbejä kuten kiistää, kieltää tai estää. Myös tuskin-sana kiinnostaa.
Mutta sitä ennen epäillä-sanassakin riittää epäilemättä vielä pöyhittävää:
”Tapaus osoitti kiinnostavasti, että sanan tulkinnasta voi todella syntyä väärinymmärryksiä.”
Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Nick Tulinen
