07. maaliskuuta 2014
Teksti:

Kun istuutuu Annina Nyholmin, 24, viereen Unicafen pöytään, tulee osaksi häntä ympäröivää makean hedelmäistä tuoksupilveä. Hän on huoliteltu nainen: ripsissä on piden­nykset, ranteessa muodikas suurikokoinen ran­nekello ja hiuksissa tuore leikkaus.

”En kylve kosmetiikassa tai paklaa itseäni päästä varpaisiin, vaikka olen kauneudenhoito­alan ihminen”, Nyholm sanoo.

Hän sanoo laittautuvansa aamuisin kuten muutkin suomalaiset naiset, nopeasti. Hän on valmis vartissa: ensin peitevoidetta, sitten pos­kipunaa, vähän luomiväriä, kulmavahaa ja lo­puksi huulirasvaa.

Nyholm kuitenkin eroaa naapuripöytien opiskelijatytöistä siinä, että tietää, mitkä hänen sävyttävän päivävoiteensa 30 eri ainesosaa ovat. Kuten sen, että ainesosalitaniassa toisena oleva cyclopentasiloxane on ihon pintaa peh­mentävä ja tasoittava piiyhdiste. Magnesium sulfate taas saa päivävoiteen koostumuksen helppokäyttöisen paksuksi ja ethylhexylmethoxycinnamate varmistaa sen, että Nyholmin iholla on aurinkosuoja.

Ainesosat tulivat tutuksi ammattikorkea­koulussa, jossa Nyholm on opiskellut este­nomiksi, siis kauneudenhoitoalan asiantuntijak­si. Opinnot yhdistelivät kemiaa, mikrobiologiaa, lainsäädäntöä ja kaupallisia aineita. Laborato­riokurssilla valmistettiin shampoita, kasvovoi­teita ja vartaloemulsioita.

”Epäluuloisuus luonnontieteitä kohtaa ka­risi, kun laboratoriossa pistettiin purkki pöy­tään ja alettiin opiskella, mitä siellä on. Se kiin­nosti”, Nyholm sanoo.

Kiinnosti niin paljon, että siinä vaiheessa kun hän sai käteensä estenomin paperit, Ny­holmilla oli jo opiskelupaikka Helsingin yliopis­tosta. Pääaineeksi valikoitui farmasia.

”Ajattelin, että se voisi olla hyvä yhdistelmä, ottaen huomioon sen, että kosmeettisen tuot­teen ja lääkeaineen raja hämärtyy koko ajan.”

Viimeiset kymmenen vuotta ovat muut­taneet suomalaista kosmetiikan käyttäjää. Tänä aikana monet muutkin kuin meikkimaailman täydelliseen tuntemiseen vihkiytyneet este­nomit ovat nimittäin opetelleet lukemaan kos­metiikkatuotteen INCI­-listaa. Se on se purkin kyljestä löytyvä selostus, jossa vilisee vieraspe­räisiä konsonantteja sisältäviä vaikeasti lausut­tavia sanoja.

Listoja tutkitaan, koska kemikaalit ovat al­kaneet pelottaa ihmisiä. Ruoka halutaan luo­muna ja lisäaineettomana, kodin pesuaineet mahdollisimman ympäristöystävällisinä, kosme­tiikka ekosertifioituna.

Luomukosmetiikan myynti kasvaa Suo­messa koko ajan. Vielä sen myynti on alle kaksi prosenttia suomalaisen kosmetiikan kokonaismyynnistä, mutta kauneustoimittajien mukaan kyse on ehdottomasti megatrendistä.

Se näkyy myös netin keskustelupalstoilla, joissa kauhistellaan, kuinka huulipuna sisältää lyi­jyä, deodorantit aiheuttavat rintasyöpää ja kynsi­lakasta imeytyy vaarallisia aineita luuytimeen.

Näitä juttuja juuri estenomian opinton­sa aloittanut Nyholmkin selaili. Hän ei pitänyt näkemästään.

”Olin tosi ärsyyntynyt lukemaan milloin mistäkin asioita, joissa ei ollut mitään päätä eikä häntää.”

Niin sai alkunsa Nyholmin INCImix-­nimi­nen blogi.

Siellä Nyholm ei pane meikkipurnukoita pa­remmuusjärjestykseen, vaan käsittelee esimerkiksi kosmetiikan myyntiväittämiä ja turvallisuutta.

Kuten sitä, voivatko kemikaalit imeytyä ihon läpi elimistöön. Luonnonkosmetiikkaan vaih­tavat perustelevat päätöstään usein juuri sillä, että eivät halua haitallisiksi mieltämiään kemi­kaaleja elimistöönsä.

”Pelko on täysin turha. Meillä käytössä ole­va EU:n kosmetiikka­asetus on maailman tiu­kin. Se on määrännyt, ettei kosmetiikka saa imeytyä, joten aineet jäävät ihon pintaan. Lisäk­si ihon läpi on ylipäätänsä erittäin vaikeaa saa­da imeytymään yhtään mitään.”

Hyvin yleinen on myös luulo, että kosme­tiikan säilöntäaineena käytettävä parabeeni häiritsee hormonitoimintaa ja aiheuttaa rintasyöpää. Väitettä perustellaan usein sillä, että syöpäkasvaimista on löytynyt parabeeneja. Tieto siitä, että Tanska on kieltänyt parabee­nit, herättää monen mielessä lisää epäilyksiä. Nyholm ei parabeenejä pelkää, sillä niitä on tutkittu niin paljon.

”Täytyy muistaa, että ne korvataan tuot­teessa aina jollakin muulla, vähemmän tutkitul­la aineella, joka saattaa olla allergisoiva.”

Nyholmista omaa tuotetta valittaessa kaik­kein tärkeintä olisikin keskittyä etsimään ihotyy­pilleen sopivin. Hän muistuttaa, ettei esimer­kiksi kemikaalien syntytavalla ole käytännössä mitään väliä. Kuten sillä, onko ruusuntuoksuisen hajuveden hajuste tullut ruususta vai laborato­rioanalyytikon pipetistä.

”Aine on kuitenkin sama, jos sen kemialli­nen rakenne on sama.”

Skeptisyys on Nyholmista kuitenkin hy­västä. Koska joskushan käy niin, että maailman tiukimmasta kosmetiikka-­asetuksesta huoli­matta seulan läpi pääsee läpi jotain epäilyttä­vää. Näin kävi toissa vuonna.

Nyholmin Ripsiseerumirevanssi-­niminen postaus varoitti markkinoilla olevasta uudesta tuotteesta, ripsiseerumeista, joiden tarkoitukse­na on kasvattaa käyttäjälleen pidemmät ripset. Idean blogipostaukseen Nyholm sai Lääkäri­lehden artikkelista, jossa kerrottiin tuotteiden sisältävän lääkeaineita. Postauksesta tuli hänen bloginsa luetuin. Ylen toimittaja tarttui aihee­seen ja haastatteli Nyholmia juttuunsa.

Ripsiseerumien käyttäjille oli tullut tuleh­duksia ja jopa silmien värin muuttumista. Nyt lääkealan turvallisuus­ ja kehittämiskeskus Fi­mea on varoittanut kuluttajia haittavaikutuk­sista ja on suosittelemassa tuotteille myynti­kieltoa. Ruotsissa tuote on jo kielletty.

Nyholm sanoo nauttivansa tällaisten asioiden seuraamisesta. Hän perehtyy usein lainsäädäntöön ja on tarvittaessa vaikka EU-komissaariin yhteydessä. Niin hän teki kir­joittaessaan blogiin ripsien ja kulmakarvojen kestovärjäyksessä käytettävistä allergisoivista väriaineista.

Yhden jutun koostamiseen menee helposti jopa 15 tuntia. Työläs harrastus ei kuitenkaan haittaa. Nyholm kun ei pidä mutu­tiedosta, vaan faktoista.

Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Iina Esko