14. joulukuuta 2013
Teksti:

Tänä syksynä kestävyysvaje sai koko Suomen poliittisen järjestelmän tolaltaan. Liikaa vanhuksia, liian vähän tuottavassa työssä olevia. Rahat ei riitä, pakko leikata.

Valitettavasti tämä oli vasta alkuerä. Seuraavaksi rauhaamme marssii uhkaamaan jättimäinen robottikestävyysvaje. Vähitellen robotit korvaavat yhä suuremman osan työstä. Ne synnyttävät toki uusiakin työpaikkoja – jokaista kymmentä erotettua paperityömiestä kohden noin kolme agile-koodaria ja yhden community managerin – mutta niiden varaan ei täystyöllisyyttä enää rakenneta.

Kun työn tuottavuus lisääntyy entisestään, kasvaa kaiken varsinaisen työn tekeviä koneita korjaavasta, suunnittelevasta ja ohjaavasta ihmisryhmästä robottiherrojen luokka. He ovat uusi valtaluokka, jonka ehdoilla yhteiskunnallinen kehitys etenee. Meitä muita he tarvitsevat korkeintaan viihdyttämään itseään.

Robottikestävyysvaje talloo pieniä hyvinvointivaltioita alleen ihan silkkaa kömpelyyttään. Ei kestä kauaa, että yksittäinen robottiherra hallitsee koko S-ryhmän logistiikkaa varastoroboteista itseään ajaviin rekkoihin.

Kaikki tuottavat työt, varallisuus ja näiden kautta valta kontrolloida taloutta keskittyvät yhä pienenevän ihmisjoukon käsiin. Miten tällainen yhteiskunta voisi olla tasa-arvoinen ja taata kaikille mahdollisuuden osallistua?

Nykyinen hyvinvointivaltio perustuu laajaan veropohjaan ja siihen, että kaikki sekä maksavat laajoista yhteiskunnan tarjoamista palveluista että käyttävät niitä. Jättirobottia ohjailevaa sankariyrittäjää joudutaan verottamaan paljon ankarammin, jotta nykytyyppiset palvelut voidaan rahoittaa. Tämä ei tule olemaan helppoa. Jo nyt yritysmaailman huipulla ja ”tuottavissa töissä” olevilla usko omaan erinomaisuuteen ja verovastenmielisyys lähtee lapasesta. Liikaa koneita, liian vähän työläisiä.

Robottikestävyysvajetta vastaan pitääkin kehittää robottisosiaalidemokratiaa, tapa oikeuttaa korkeiden verojen kerääminen ja palveluiden tuottaminen kaikille. Lisäksi pitäisi hyväksyä työttömyys ja omaehtoinen puuhastelu keskeiseksi osaksi yhteiskuntajärjestelmäämme.

Jos nyt unohdumme leikkimään AAA-kerhoa ja kaipailemaan tehtaaseen iloisena kulkevia työmiesten laumoja, joudumme opettelemaan aivan helvetin viihdyttäviksi aivan helvetin nopeasti. Robotin askeleet kaikuvat jo taustalla.

Teksti: Veikko Eranti
Kirjoittaja on demokratiatutkija, joka on ollut aktiivinen sitvasissa, HYYssä, partiolippukunnassa, Protussa, oppilaskunnan hallituksessa, Teatteriyhdistys Mysteerissä ja vielä töissä Greenpeacella. Ainakin. Robottikytköksiä hänellä ei ole.