13. joulukuuta 2013
Teksti:

Pekka Himanen tuijottaa keskittyneesti eteenpäin taksin nahkaisella takapenkillä ja kuuntelee. Manuel Castells on puhunut jo vartin:

“Kaikki riippuu siitä, onnistutaanko teknologiset ja organisatoriset muutokset sekä hyvinvointivaltion uudistamisprosessin sosiaalinen johtaminen yhdistämään oikealla tavalla”, Castells sanoo painokkaasti, hieman espanjaksi murtaen.

”Kirjoita tämä ylös: Pekka Himanen on kansainvälisesti katsoen kiistatta tunnetuin suomalainen intellektuelli.”

Himanen nyökkää hieman. Intellektuelli. Nyökkää päättäväisemmin. Kiistatta.

”Kolme huipputason arvioitsijaa on hyväksynyt kirjan”, Castells muistuttaa taas.

Taksi pysähtyy valtioneuvoston kanslian eteen. Castells ährää turvavyötä irti, mutta Himanen tuijottaa vielä hetken eteensä.

Castells on oikeassa, täytyyhän hänen olla, hän on maailman viitatuimpia yhteiskuntatieteilijöitä. Tietenkin hän on oikeassa. Himanen puhaltaa ulos lyhyesti ja nyökkää vielä kerran. Sitten hän avaa taksin oven.

Näin alkaisi elokuva, jota ei ole olemassa.

Sellainen olisi kuitenkin syytä tehdä, sillä pääministeri Jyrki Katainen tilasi filosofi-konsultti Pekka Himasen kansainväliseltä huippututkijaryhmältä tärkeän kirjan.

Kestävän kasvun mallissa kerrotaan, miten kestävyysvajeesta, jollaista Suomellakin on valtiovarainministeriön arvion mukaan 4,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, päästään eroon: keskittymällä pahoinvoinnin sijaan hyvinvointiin.

Luulisi kiinnostavan.

Vaan ei. Päinvastoin, Himanen yritettiin tappaa, kuvaili kanssa-huippututkinut Manuel Castells kirjan julkaisun jälkeisiä tunnelmia marraskuussa. Ei oikeasti, mutta kuvainnollisesti, mikä varmaan tuntuu vielä pahemmalta, siinä jää henkiinkin.

Veronmaksajat olivat yhdessä akatemiaprofessoreiden kanssa tuohtuneita siitä, että Katainen tuhlasi 700 000 euroa hyvinvointiyhteiskunnan rahoja toisteisten self-help-ajatusten kustantamiseen. Himanen taas olisi toivonut, että mahdollisimman moni tutustuisi lopputuotteeseen, jotta sen ehdotuksista voitaisiin keskustella, kaikki yhdessä.

Katainen kutsuu tätä kaikkea tulevaisuusselonteoksi, Himanen henkilöön käyväksi ajojahdiksi.

Ajojahdin ongelmana on vain, että harva mielipiteitä muodostaneista kansalaisista on lukenut koko teosta.

Se ei ikävä kyllä ole kansalaisten vika, vaan teoksen. Kirjassa on 400 sivua. Se on tylsä.

Viesti olisi mennyt paljon paremmin perille, jos rahat olisi alun perinkin sijoitettu elokuvaan.

Mutta ehkä jotain on vielä tehtävissä.

Ylioppilaslehti pyysi Helsinki Filmsin toimitusjohtajaa, käsikirjoittaja Aleksi Bardya ideoimaan Pekka Himasesta ja Kestävän kasvun malli -kirjasta elokuvan. Ylioppilaslehden toimitus kirjoitti idean pohjalta käsikirjoituksen traileriin.

Elokuvan nimi on Kukoistus. Se kertoo nurkkaan ajetusta, kaunosieluisesta pääministeristä, joka ahdistuu huonoista uutisista. Tähtifilosofin abstrakti arvokkuusajattelu kohottaa valtiomiehen arjen yläpuolelle.

Katainen tuskin myöntää toista 700 000 euroa dramatisointiin, mutta ainakin julkiselta palvelulta pitäisi saada rahaa tuotantoon.

Yle lupasi verorahoituksen ja indeksikorotuksen myötä panostaa kotimaiseen draamaan ja yhteistuotantoihin ja ilmoitti vieläpä, että sillä on tahtoa kansainvälisiin menestyksiin.

Ylen täytyy olla kiinnostunut, jopa innoissaan, Kukoituksesta. Vai mitä, elokuvatuotantojen tilaaja Esko Astala?

”Ensimmäinen kysymykseni on: mitä uutta tällä olisi aiheesta kerrottavana?”

No Kataisen rooli. Se, että pääministeri joutuu loppujenlopuksi uhraamaan ystävänsä syntipukiksi, sillä Suomessa vallitsee negatiivinen henkinen kulttuuri, joka estää kestävää kasvua. Himainen on antisankari.

”Tämähän alkaa näyttää jo kiinnostavammalta. Sanoihin ehkä, että kehitelkää lisää ja palatkaa asiaan.”

Sovitaan niin.

 

Teksti: Aurora Rämö
Kuva: Martin Martonen

Tarjosimme Ylelle elokuvan trailerikäsikirjoitusta näyttääksemme, että elokuvassa on potentiaalia maailmanluokan tuotannoksi. Tällaisen trailerin kirjoitimme (avautuu PDF:nä) Kukoistus