03. lokakuuta 2013
Teksti:

Saat tietää, että ystäväsi on myymälävaras. Vailla tunnontuskia hän kauhoo mukaansa mangot ja terveyssiteet ja sujauttaa vielä pillimehunkin laukkuunsa.

Mitä ajattelet? Tuomitsetko ystäväsi? Luultavasti tuomitset – varastaminen on väärin, sinä saarnaat.

Vaikka mangon, terveyssiteiden ja pillimehun anastamisen aiheuttamat aineelliset vahingot jäävätkin kaupalle vähäisiksi, varkaus on silti varkaus.

Muuta käännetäänpä roolit toisinpäin. Jos kauppa varastaa ystävältäsi, vaikkapa jättämällä iltalisät maksamatta, ei mieleenkään tule ruveta pitämään yritykselle moraalisaarnaa. Puhelu liittoon, maksamatta jääneet palkat maksuun ja sillä selvä.

Milton Friedmanin puhki kulunut trollaus-anthemihan oli: yritysten ainoa tehtävä on tuottaa voittoa. Tällä logiikalla yrityksillä ei ole minkäänlaisia moraalisia velvollisuuksia, vaan ne ovat mystisiä hyvän ja pahan tuolla puolen leijuvia korkeampia voimia, joilta ei saa odottaa mitään muuta kuin tukevaa kassavirtaa. Yritykselle ympäristörikokset, työehtojen polkeminen tai kiinalaisten lasten jauhaminen jauhelihaksi muuttuvat kylmäksi kalkyyliksi, täpäksi riskianalyysissä, numeroksi ”menot”-sarakkeessa ja syyksi pitää palaveri asianajo- ja viestintätoimiston kanssa. Palaverissa yritysjohto pohtii vain, että ”saaks tästä sakkoo vai joutuuks vankilaan?”

Me tavalliset ihmiset taas pohdimme, mikä on moraalisesti oikein. Pohdimme sitä myös silloin, kun asioimme yritysten kanssa – keltään ei saa varastaa, ei edes yritykseltä.

Suhde ei ole kovin vastavuoroinen.

Entä jos tekisimme siitä sellaisen? Hyväksikäyttäjäyritykset saisivat maksaa omaa lääkettään: vastaisimme moraalittomuuksiin samalla mitalla. Myymälävarkauksin, keksityin sairauspoissaoloin, toimistotavaroita kähveltämällä.

Ja mitä tapahtuisi työteholle? Mikäli yrityksiä kiinnostaa ainoastaan voitto, miksi työntekijöiden pitäisi keskittyä työhönsä yhtään enempää kuin palkan saamiseksi on pakko?

Mutta hyväksikäyttäjän ote meistä on tiukka. Ajatuskin siitä, että yrityksiltä varastaminen voisi olla mitään muuta kuin moraalitonta, tuntuu absurdilta.

Moraalista irrottautuminen on ihmiselle vaikeaa, vaikka toinen osapuoli tekisikin lapsista sylttyä. Mutta yritetään! Kun seuraavan kerran viiksekäs yritysjohtaja ilmoittaa, että firman ainoa moraalinen tehtävä on tuottaa voittoa, tiedätte, miten toimia.

Teksti: Veikko Eranti
Kirjoittaja on demokratiatutkija ja korkeamoraalinen pienyrittäjä.