Maisterikin voi välttyä istumisen aiheuttamilta peräpukamilta, hiiren klikkailun aikaansaamalta jännetupentulehdukselta ja sisäilmamyrkytykseltä. Ylioppilaslehti selvitti, missä akateemisissa ammateissa saa olla eniten ulkona.
Ammatinvalintapsykologi Hilkka Paronen teki Ylioppilaslehden avuksi ammatinvalintatestin. Hän vastasi kysymyksiin kuvitellen olevansa nuori, joka haluaa korkeakouluun mutta ei halua homehtua konttorissa.
”Testituloksissa näkyivät ne ammatit, jotka minulla olivat jo etukäteen mielessä”, Paronen sanoo.
Lisäksi pyysimme Akavan tutkijaa Iida Mielityistä listaamaan akateemiset ammatit, joihin hänen mielestään kuuluu eniten ulkoilua. Mielityisen listalla olivat samat ammatit kuin Hilkka Parosenkin:
Biologi Soili Stenroos, Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti, filosofian maisteri, professori
”Museon sienitiimiin kuuluvat lakkisieni-ihmiset ovat juuri tähän aikaan vuodesta paljon ulkona. Oma tutkimuskohteeni on torvijäkälät. En pääse niin usein kentälle, koska tutkimusalueeni ovat lähinnä ulkomailla. Olen tehnyt paljon kenttätyötä Etelä-Amerikassa. Kesällä tein lyhyitä päiväretkiä Suomen luontoon ja kävin kuvaamassa rupijäkäliä tulevaa kirjaamme varten. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut sisällä tekemässä rahoitushakemusta.”
Lastentarhanopettaja Mari Parikka-Nihti Hirsimäen päiväkodin Metsänhaltiat-esiopetusryhmästä, lastentarhanopettaja
”Olemme ympäristökasvatukseen erikois- tunut esiopetusryhmä. Päivä alkaa metsässä puoli yhdeksän maissa ja olemme siellä yhteen tai kahteen. Käymme retkillä läheisillä suoalueilla ja lintutorneissa. Välipalan jälkeen ulkoilemme vielä päiväkodin pihalla. Tavallisesti lastentarhanopettaja on nelisen tuntia ulkona päivittäin, joten omassa työssäni ulkoilua on tavallista enemmän.”
Arkeologi Wesa Perttola, yliopisto-opettaja, filosofian maisteri
”Minulla on kaksi tyypillistä työtehtävää, joiden aikana olen ulkona: inventointi, jossa etsitään uusia muinaisjäännöksiä ja kaivaukset, joissa tutkitaan jotakin tiettyä muinaisjäännöstä. Lisäksi työhöni kuuluu opetusta sisällä. Laitoksen pihalla opetan opiskelijoille takymetrin käyttöä ja yleiskartan piirtämistä. Olen vuodessa yhteensä noin kolme viikkoa maastossa. Museovirastolla on arkeologeja, jotka saattavat olla neljästä viiteen kuukautta vuodessa kentällä.”
Maanmittauksen diplomi-insinööri Jyrki Puupponen, Maanmittauslaitos
”Maanmittarin työhöni kuuluvat katselmustyöt, jotka tehdään maastossa sulan maan aikaan. Katselmuksissa kirjataan ylös havaintoja maastosta, kuten maan arvo. Sitä on kuukaudessa pari päivää. Työhöni kuuluu enemmän kuitenkin kokoustamista ja tietokoneella istumista.”
Metsänhoitaja Pirita Soini Metsäkeskuksesta, maatalous- ja metsätieteiden maisteri
”Talvisin en juuri käy maastossa, sulan maan aikaan olen ulkona noin kolme päivää viikossa. Joskus saatan viettää kymmenen tunnin työpäiviä ulkona. Avustan metsänomistajia va- paaehtoisessa metsänsuojelun suunnittelussa.
Valitsin opiskelualaksi metsätieteet, koska opintoihin kuului paljon maastotyöskentelyä. Myös työnhakuvaiheessa kriteerinä oli, että pääsisin muuallekin kuin toimistoon istumaan. Metsänhoitajana pääsen näkemään hienoja luontokohteita. Ja saatan löytää hyviä marja- ja sienipaikkoja. Nyt riesana ovat hirvikärpäset.”
Luutnantti Petteri Lahikainen, Kaartin jääkärirykmentti, sotatieteiden kandidaatti
”Työajastani noin kaksi kolmasosaa kuluu ulkona. Työskentelen varusmieskouluttajana, ja sotajoukot harvemmin taistelevat sisätiloissa. Nyt olen Syndalenissa ulkona suunnittelemassa ammuntoja ampumaleiriä varten. Enimmillään saatan olla kaksi viikkoa putkeen ulkona leirillä. Olen liikunnallinen ihminen ja tykkään olla ulkoilmassa. Työ, joka olisi pelkkää toimistossa istumista, ei vain olisi mieleen.”
Teksti: YL-työryhmä
Kuvitus: Salla Kirjalainen
