13. kesäkuuta 2013
Teksti:

”Olisi se maanviljelijän hommakin varmasti ollut mielenkiintoinen”, Jukka Kola sanoo uudessa työhuoneessaan yliopiston hallintorakennuksessa.
Työpöytä on tyhjä. Väistyvä rehtori Thomas Wilhelmsson on jo pakannut tavaransa ja muuttanut työhuoneensa kadun toiselle puolelle päärakennukseen. Wilhelmsson on aloittanut yliopiston kanslerina – tehtävä, johon entiset rehtorit yleensä siirtyvät.
Keskiviikkona Kola, 53, valittiin uudeksi rehtoriksi viiden vuoden kaudelle.
Hänestä olisi voinut tulla myös maanviljelijä.

Kolan ura Helsingin yliopistossa alkoi 32 vuotta sitten, kun hän matkusti kotoa Lappeenrannasta opiskelemaan maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.
Ajatus Viikin kampukselle hakeutumisesta oli hänen lukion biologian opettajansa.
Kola ja opettaja olivat päätyneet keskustelemaan viljan puinnista. Keskustelun päätteeksi opettaja oli todennut, että tälle pojalle voisi löytyä hyvä paikka maataloustieteiden parista.
Kola olisi päässyt opiskelemaan myös valtiotieteitä ja historiaa, mutta hän valitsi lopulta opettajan vinkin mukaisesti maataloustieteet.
Opiskelujen alkuvaiheessa yhtenä vaihtoehtona oli vielä perheen maitotilan jatkaminen.
Mutta kun Kola alkoi tehdä väitöskirjaa, veli rupesi näyttämään todennäköisemmältä tilan jatkajalta.
Jukka Kolasta tuli rehtori.

”Tämä on Suomen paras yliopisto. Maailmassa on 17 000 yliopistoa, ja me olemme sadan parhaan joukossa. Kyllä sellaisen yliopiston johtopaikka kiinnostaa”, Kola sanoo.
”Kun ottaa huomioon aiemman työni taloustieteen laitoksen johtajana ja maatalous-metsätieteellisen dekaanina, niin mä olen lähtenyt sille tielle, kehittämään tätä yliopistoa.”
Seuraavan viiden vuoden aikana hän aikoo kehittää ainakin yliopiston kansainvälisyyttä.
Kansainvälisyys ei ole Kolan mielestä päämäärä vaan pikemminkin keino, jolla Helsingin yliopistosta tulee parempi yliopisto.
”Rekrytoidaan kansainvälistä henkilökuntaa ja opiskelijoita. Ja otetaan myös huomioon kansainvälisyys niin, että millä me pidetään meidän parhaimmat tutkijat täällä. Koska heitä yrittää myös muut yliopistot maailmalla rekrytoida”, Kola sanoo.
Eniten kansainvälisiä opiskelijoita Helsingin yliopistoon tulee EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta. Juuri näille opiskelijoille kaavaillaan lukukausimaksuja. Lukukausimaksukokeilu päättyi tähän lukuvuoteen, ja nyt Suomen hallitukselta odotetaan päätöstä jatkosta.
Kola kannattaa lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville. Hänestä ne eivät estäisi yliopiston kansainvälistymistä.
”Ei ole toki tutkimustietoa siitä, miten se tulisi vaikuttamaan opiskelijamääriin, mutta voi olla, että tässä on myös laatuaspekti.”
Tarkoittaako ”laatuaspekti” sitä, että lukukausimaksujen takia tänne hakevat opiskelijat olisivat parempia?
”Kyllä. Ruotsista ja Tanskasta kollegoiden on viesti on ollut jossain määrin se, että vaikka hakijamäärä supistui, niin eiväthän he olleetkaan mitään massoja sinne houkuttelemassa. Vaan sinne on saatu oikeanlaisia täsmähakijoita”, Kola sanoo.

Kola on opiskelijoiden keskuudessa suosittu opettaja, palkittu parhaan opettajan tittelillä. Vararehtorina Kolan vastuulla oli nimenomaan opetus, ja siihen hän haluaa panostaa rehtorinakin.
”Jos verrataan suomalaisiin yliopistoihin, me ollaan tutkimuspuolella aivan huippuja ja pärjätään kansainvälisestikin. Mutta opetuspuoli… Me ei verrattuna suomalaisiinkaan yliopistoihin pärjätä siinä hyvin”, Kola sanoo.
”Ensimmäisen vuoden opiskelijat pitää koukuttaa ja houkuttaa riittävän hyvin tähän hommaan. Se tapahtuu esimerkiksi panostamalla opiskelijatutorointiin ja -opettajatutorointiin. Ja johtamisella on tässä tärkeä rooli. Tiedän, että on tiedekunta, jossa opetus oli huonossa jamassa. Mutta kun sinne tuli uusi dekaani ja hän rupesi laittamaan sitä kuntoon, niin se näkyi uskomattomasti tuloksissa.”
Kola muistuttaa, että vaikka pitkät valmistumisajat pannaan monesti huonon opetuksen tai muuten vain yliopiston piikkiin, niihin on monia syitä, joihin yliopisto ei voi vaikuttaa: pääkaupunkiseudulla eläminen on niin kallista, että vaikka osa opiskelijoista haluaisikin opiskella kokopäiväisesti, kaikilla ei ole siihen varaa.
Kolan mielestä kannattaisi harkita, tulisiko asuinpaikan vaikuttaa opintotuen määrään.

Kansainvälisessä kilpailussa pärjääminen ja opetuksen parantaminen pitäisi tehdä liikoja törsäämättä.
Talouskriisin keskellä hallitus leikkasi Suomen Akatemian rahoitusta 29 miljoonalla eurolla. Akatemia puolestaan jakaa rahaa yliopistoille, joten säästöt tuntuvat myös Helsingin yliopistossa. Myös valtion rahoitusta yliopistolle on vähennetty leikkaamalla yliopistoindeksistä.
Yliopistossa toteutettiin jo viime vuonna säästöohjelma, mutta vyönkiristystä on tiedossa lisää. Kola ei vielä halua sanoa, mistä kuluja karsitaan.
”Kyllä on tulossa vielä säästöjä. Sori vaan. Taloudessa ja yhteiskunnassa ei ole signaalia, että tulossa olisi paremmat ajat.”

Teksti: Vappu Kaarenoja