16. toukokuuta 2013
Teksti: | Kuva: Rihhard Krüüner

Virossa kaikkein parhaat opettavat kaikkein heikoimpia.

Kiviportaat lohkeilevat. Katossa on vesivahingon jäljiltä suuria läiskiä. Harmaita seiniä koristavat hajanaiset lasten piirrustukset.

Tallinnan Mustamäen lähiö on yksi kaupungin köyhimmistä, ja alueen koulu hajoaa käsiin. Samoin osa oppilaista: on keskittymishäiriöitä ja rikkinäisiä perhetaustoja.

Moni oppilaista joutuu hylkäämään ajatuksen jatko-opinnoista lukukausimaksujen takia, eikä läksyjen tekeminen juuri motivoi.

”Ketään ei tunnu kiinnostavan huonomaineisen koulun oppilaat”, sanoo Ivo Visak, 23.

Visak opettaa koulussa yhteiskuntaoppia ja historiaa 11-19-vuotiaille.

Tosin hän ei vielä ole ihan oikea opettaja. Visak on opiskellut uskontotieteitä ja poliittista filosofiaa Tarton yliopistossa. Hän saa opettajan pätevyyden vasta ensi vuonna, opetettuaan kaksi vuotta Mustamäen koulussa.

Virossa pystyy nykyään suorittamaan pedagogiset opinnot käytännön työn kautta.

Ivo Visak on yksi kahdestakymmenestä yliopisto-opiskelijasta, jotka valittiin viime syksynä ”Noored Kooli” eli ”nuoret kouluun” -ohjelmaan. Parin kuukauden intensiivikurssin jälkeen kokelaat sijoitettiin Viron huonoimpiin kouluihin. Virossa tasoerot eri koulujen välillä ovat valtavat.

Ohjelmaan tulee joka vuosi satoja hakemuksia, mutta siihen valitaan vain yliopistojen parhaat opiskelijat. Ajatuksena on, että huiput opettavat niitä, joiden mahdollisuudet menestyä ovat kaikkein heikoimmat.

Tavoitteena on tarjota jokaiselle lapselle kunnon koulutus ja mahdollisuus myös joskus päästä koulusta pois todistus kourassa.

Lisäksi toiveena on, että nuoret lahjakkuudet uudistaisivat virolaista koulutusjärjestelmää. Nuoret pääsevät näkemään, miten asiat toimivat – tai useimmissa tapauksissa eivät toimi.

Esimerkiksi Ivo Visak on havainnut opetusmetodien olevan neuvostoaikaisia ja opettajien vanhanaikaisia. Opettaminen perustuu faktojen opetteluun eikä oppimiseen.

Lisäksi politiikka on sotkettu kouluihin: kaupunginvaltuustot nimittävät koulujen rehtorit ja tekevät sen monesti puhtaasti puoluekirjan perusteella.

Samanlaisiin ongelmiin herättiin Yhdysvalloissa jo 1990-luvulla. Siellä perustettiin Noored Koolin esikuva, ”Teach for America”. Britanniassa vastaava ohjelma perustettiin 2000-luvun alussa.

Noored Koolin isä, opettaja Artur Taevere, kuuli näistä malleista osallistuessaan kansainväliseen opettajien konferenssiin Yhdysvalloissa. Taevere innostui niin paljon, että alkoi puuhata kotimaahansa vastaavaa.

Vuonna 2007 ensimmäiset opettajaoppilaat lähetettiin uudistamaan kouluja ympäri Viroa.

Valmistuttuaan Noored Kooli -ohjelmasta nuoret saavat käytännössä valita, minne suuntautuvat. Moni jää opettamaan, osa siirtyy muihin tehtäviin esimerkiksi opetusministeriöön.

Ivo Visak on aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Aikaisemmin hän on ollut mukana muun muassa Tarton nuorisolautakunnassa.

Visak kuitenkin kokee, että opettamalla hänellä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa – se tuntuu konkreettisimmalta tavalta nähdä oman vaikuttamistyön tulos.

”Joskus oppilaani kysyvät minulta, miksi jaksan opettaa, kun he eivät kuitenkaan osaa. Kukaan ei ole uskonut heihin”, Visak sanoo.

Virossa opettajan ammatti ei ole erityisen himoittu. Virolaisten keskipalkka on 916 euroa kuussa. Opettajan minimipalkka on reilut 700 euroa.

”Kukaan ei tee tätä rahasta”, Visak sanoo.

Hänkin tekee graafikon töitä opettamisen ohella.

Visak kertoo olevansa puolet ajasta opettaja ja puolet sosiaalityöntekijä. Hän kokee antaneensa oppilailleen pakollisen oppimäärän lisäksi myös tietynlaista turvaa.

”Luokkani ovi on aina auki, ja oppilaat voivat tulla juttelemaan milloin vain. Useilla heistä ei ole ketään muuta aikuista, jolle puhua.”

Parasta Visakin mielestä on, kun oppilaat saa aidosti innostumaan päivän aiheesta. Visak opetti antiikin demokratiaa kuudesluokkalaisille järjestämällä luokassa kansanäänestyksiä. Oppilaat äänestivät läksyt tekemättä jättäneelle pojalle rangaistukseksi spartalaiset 30 punnerrusta.

Kun ohjelma päättyy ensi keväänä, Visak haluaisi jatkaa Mustamäen lähiökoulussa: hän haluaisi nähdä nykyisten oppilaidensa valmistuvan yläasteelta.