Jos halajaa graduarvosanaksi laudaturia tai eximiaa, opiskelupaikaksi kannattaa valita lääketieteellinen, eläinlääketieteellinen tai oikeustieteellinen tiedekunta. Ylioppilaslehti vertaili Helsingin yliopiston eri tiedekuntien jakamia graduarvosanoja seitsemän viime vuoden ajalta.
Sekä eläinlääketieteellisessä että oikeustieteellisessä useampi kuin joka kolmas valmistuva saa eximian tai laudaturin, lääketieteellisessä lähes joka toinen.
Lääketieteellisen ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan lopputyöt eivät tosin ole aivan vertailukelpoisia muiden gradujen kanssa: siellä lopputyöstä saa opintopisteitä vain 20 tai 25, kun muualla laajuus on 40 opintopistettä.
Nihkeimmin hyviä arvosanoja jakaa valtiotieteellinen tiedekunta. Siellä laudatur tai eximia heltiää noin joka kuudennelle.
”Tuo on mielenkiintoista. Erothan ovat suuria. Ei se tietysti ole mikään ideaalitilanne, että Helsingin yliopistossa on niin erilaisia painotuksia. Meillä valtiotieteellisessä magna on todella hyvä arvosana”, sanoo valtiotieteellisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Mikko Vanhanen.
Hän ei osaa sanoa, mistä erot johtuvat. Vanhasen mukaan valtiotieteellisessä ei kuitenkaan aiota höllentää arvostelua, vaikka muiden tiedekuntien opiskelijat voivat leveillä paremmilla graduarvosanoilla.
”Jos hyviä arvosanoja kauheasti jaetaan, ne kärsivät inflaation.”
Eivätkä kärsi, sanoo puolestaan oikeustieteellisen opintoasiainpäällikkö Sirpa Kajan:
”Ei tässä ole syytä pelätä inflaatiota.” Kajanin mukaan tiedekunnassa ollaan tietoisia siitä, että laudatureita ja eximioita jaetaan runsaasti.
”Mutta se tapahtuu arviointikriteerien pohjalta”, Kajan sanoo.
Niitä ei olla tiukentamassa ainakaan heti.
”Meillä on oikeustieteellisessä menossa tutkinnonuudistus. Voi olla, että kun etenemme uudistamaan maisteritutkintoa, tämäkin asia nousee esille.”
Kajan muistuttaa, että oikeustieteellisen opiskelijat ovat hyvin lahjakkaita, sillä seula tiedekuntaan on kova. Tosin valtiotieteelliseen on vielä vaikeampi päästä opiskelemaan kuin oikeustieteelliseen.
”Niin. Voisihan sitä kuvitella, että arvosanajakauma olisi yhdenmukaisempi tiedekuntien välillä”, Kajan sanoo.
Yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori Jukka Kola sanoo, että suuret erot tiedekuntien arvostelutiukkuudessa eivät haittaa yliopistoa.
”Pohja tutkielmien arvosteluperusteisiin on koko yliopiston laajuinen, mutta tarkemmat arvosteluperusteet ovat tiedekuntien sisäinen asia”, Kola sanoo.
Hän ei näe yhdenvertaisuusongelmaa siinä, että joissakin tiedekunnissa hyvä arvosana heltiää helpommin kuin toisissa. Yliopisto ei seuraa tai tilastoi graduarvostelua, mutta aiheesta on tekeillä yksi gradu. Sitä tekee tilastotiedettä opiskeleva Sanni Holm.
Tutkielman on tarkoitus valmistua kesäksi, mutta Holmilla on joitakin johtopäätöksiä valmiina.
”Näyttää siltä, että mitä pitempään opiskelee, sitä huonomman graduarvosanan saa. Se voi johtua siitä, että myöhään valmistuvat ovat jo mukana työelämässä ja heillä on muita intressejä kuin gradun tekeminen”, Holm sanoo.
Se voi osittain myös selittää tiedekuntien välisiä eroja. Oikeustieteellisessä opiskeluajat ovat yliopiston lyhimpien joukossa. Tosin myös valtiotieteilijät selviytyvät maistereiksi hieman keskimääräistä nopeammin, joten valtsikan huonoja graduarvosanoja valmistumisaika ei selitä.
Holm itse opiskelee matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, jossa laudaturiin tai eximiaan yltää 28 prosenttia opiskelijoista. Tilastotieteilijänä Holm on suhteuttanut arvosanaodotuksensa tilastojen mukaisiksi:
”Kyllä magna on vähimmäistavoitteeni”, Holm sanoo.
Magna on arvosana, jota matemaattis-luonnontieteellisessä jaetaan eniten.
Tilastoja eri tiedekuntien jakamista graduarvosanoista löydät täältä.
Teksti & tilastot: Vappu Kaarenoja
Graduarvosanojen eroja voi selittää myös eri tiedekuntien eritasoinen opiskelija-aines. Valtsikkaan hakee ja menee paljon sellaisia, jotka eivät ole muuanne päässeet. Ensisijaisena vaihtoehtona valtsikka lienee melko harvalla. Kun opiskelijoissa on paljon sellaisia, jotka eivät ole sinne ensisijaisesti halunneet, opiskelumotivaatio laskee ja sen seurauksena myös suoritustaso. Tämä ei voi olla näkymättä arvosanoissa.
Kuten artikkelissakin mainitaan, on valtsikaan pääsy hankalampaa, kuin esimerkiksi oikikseen. En tunne valtsikassa kovinkaan montaa sellaista, jotka eivät sinne olisi ensisijaisesti halunneet. Valtsikan valmennuskursseja muutaman vuoden opettaneena voin kokemuksesta todeta, että ei sinne vahingossa pääse kukaan. Se mitä opiskelumotivaatiolle vuosien saatossa siellä tapahtuu on toinen tarina.
Yksittäistapauksia on varmasti kaikissa tiedekunnissa suuntaan ja toiseen, mutta väitän silti, että esim. oikikseen hakevat ovat keskimäärin lahjakkaampia kuin valtsikkaan hakevat. Valtsikan suuri hakijamäärä johtuu juuri siitä, että sitä pidetään helpompana, jolloin sinne hakee runsaasti heikompaakin ainesta (vaikkei välttämättä pääse). Oikikseen heikommat eivät edes hae, joten porukka on karsiutunut selvemmin jo ennen hakemista. Toinen syy valtsikan heikompiin graduarvosanoihin saattaa olla, että sieltä valmistutaan ammatteihin, joissa graduarvosanaa ei pidetä tärkeänä. Tämä saattaa heikentää opiskelijoiden panostusta gradun tekoon. Omissa opiskelutovereissani (ei tosin valtsikassa) oli paljon sellaisia, joille gradu oli täysin sivuseikka: välttämätön paha, joka vain piti jotenkin saada läpi.