11. helmikuuta 2013
Teksti:

Tämä on naurettavaa. Olen pyörinyt puoli tuntia Aleksandriassa, mutta missään ei ole yhtään vapaata konetta. Tämän pitäisi olla oppimiskeskus, mutta suurimmassa osassa Aleksandrian 420 ruudusta loistaa sininen yläpalkki. Ai killuu siinä oikein punainen ilmoituskin, notification. Sillä lailla! Mutta kun pitäisi tämä essee kirjoittaa.

Ei ihme, että suomalaisten opiskeluaika on Euroopan pisimpiä. Vain joka kolmas suoriutuu maisteriksi tavoiteajassa eli viidessä vuodessa. Suurin osa ilmoittautuu vielä seitsemäntenäkin syksynä opiskelijaksi.

Keväällä hallitus pähkäilee jälleen, miten työuria saisi pidennettyä. Koska eläkeiän nostaminen suututtaisi keski-ikäiset äänestäjät, hallituksen luupin alla ovat etenkin opiskelijat. Eli Aleksandriassa facebookkaaminen pitäisi lopettaa pari vuotta aiemmin kuin nykyään.

Tosiaan. Mitä tapahtuisi, jos opiskelijat vähentäisivät facebookkausta? Lasketaan.

Itella tutki viime vuonna, että suomalainen käyttää sosiaalista mediaa noin tunnin päivässä. 18-24-vuotiaat roikkuvat sivustoilla liki puolitoista tuntia päivittäin. Korkeakouluopiskelijoista Facebookissa ovat käytännössä kaikki, Twitterissä ja Instagramissa iso osa. YouTubea käyttää jokainen.

Varovaisesti voidaan siis arvioida, että opiskelijat pyörivät sosiaalisessa mediassa tuplasti kauemmin kuin keskivertokansalaiset eli kaksi tuntia päivässä. Se on 60 tuntia kuukaudessa, 730 tuntia vuodessa.

730 tuntia vastaa 27 opintopistettä. Se on yhtä kuin puolen vuoden opinnot.

Ja katso: jos Facebookissa tärvätyn ajan käyttäisi täysimääräisesti pänttäämiseen, opiskeluaika lyhenisi lähes puolella. Työelämään siirryttäisiin liki kolme vuotta aiemmin. Tällöin eläkeikää ei tarvitsisi nostaa ollenkaan. Kaikki pelkällä some-lakolla!

Mutta. Aika iso mutta.

Sille on syynsä, ettei yliopistolaitosta kokonaisuudessaan ole siirretty verkkoon. Esimerkiksi vuorovaikutus ja ihmiset, sanovat yliopistohenkilökunta ja päättäjät. Jotta opiskelija oppisi, hän tarvitsee henkilökohtaista vuorovaikutusta tiedeyhteisön kanssa.

Kanssakäymisessä välittyy jotain sellaista, mitä ei tenttikirjoista opi. Yliopistossa sitä paitsi tutustutaan ihmisiin, joista tulee kavereita loppuiäksi. Siitä, jos mistä, on kansantaloudellista hyötyä (#hyväveliverkosto).

Kanssakäyminen ei vain ole enää pelkkää Vanhalla konttaamista. Tämän päivän ylioppilastalo on yhä enemmän virtuaalinen, sillä – toistan – opiskelijat viettävät toistakymmentä tuntia somessa viikoittain.

Jos koko nykyisen yliopistojärjestelmän olemassaoloa perustellaan sosiaalisen kanssakäymisen merkityksellä, Aleksandrian koneen varaamista voi – on melkein velvollisuus – perustella facebookkauksella.

Sillä ihmiset ovat tärkeitä. Jos ihmiset ovat Facebookissa, facebookkaaminen on tärkeää. Ja mitä pidempi tutustumisaika, sitä syvempi ymmärrys.

Esseeni kirjoitin yksin kotona.

Teksti: Lauri Korolainen
Kuva: Nick Tulinen