18. huhtikuuta 2012
Teksti:

Kelmeä aamuaurinko lämmittää kahden lauseen maisemakuvausta. Kuukausipalkkainen sanomalehtitoimittaja muuttaa haastateltavan sitaatteja omaksi tekstikseen. Nyt on lukujuttu tulossa!

Lehtitoimittaja pettää vaimoaan ja itseään. Hän uskottelee, että enimmäkseen säästä kertovilla henkilöjutuilla ja uutisten copypasteamisella voisi pärjätä vielä sen kaksi vuotta, kunnes ”mediamaailmaa luotaava” esikoisteos valmistuu. Sitten toimittajan ei tarvitse enää hävetä, että hän on pelkkä toimittaja.

Hän ei kestä sitä lokaa, jota hänen lokajuttunsa tuovat mukanaan. Samaan aikaan kun media-ihmisen valta hiipuu, kasvaa hänen tarpeensa näyttää voimaansa. Vituttaahan se, että kuka vaan vantaalaisbloggaaja uhittelee olevansa viisaampi kuin sanomalehtimediatoimittaja, vaikka onhan tässä taustalla pitkä pätkätyöputki ja kesken jääneet filosofian opinnot.

 

Nykylehtien paskamaisuus paljastuu kirkkaimmin, kun mediat kirjoittavat itsestään. Journalistiset periaatteet eivät omaa lehteä käsittelevissä jutuissa olekaan enää pyhiä, vaan syöksykierteellä putoavat lukijamäärät kääntyvät väyrysläisiksi voitoiksi.

Aidoimpia julkaisuja ovatkin nuhjuiset paikallislehdet, jotka eivät teeskentele kuuluvansa neljänteen valtiovaltaan. Kunnantalon kirppiksestä tehdään iloinen juttu, jossa ei vahingossakaan muisteta mainita samassa talossa työskentelevän kunnanjohtajan kavalluskierteestä.

Aikakauslehtitoimittajat nostavat paskapikkulehdille nokkaansa, sillä heidän tekstitiedostonsa painetaan kiiltävähkölle paperille. Käytännössä suomalainen aikakauslehdistö tarkoittaa muutamaa tekniikkalehteä äijille, helvetisti lässyttäviä sisustuslehtiä ja läjää L`Oréalin maksamia naisten tunnevammajulkaisuja. Naistenlehden päätoimittaja kertoo lukijalle kesän jo kolkuttelevan ja kannustaa ajamaan tasa-arvon asiaa. Hänen persettään nuolee toimituskunta, joka koostuu 100-prosenttisesti naisista.

Parhaat ovat jo luovuttaneet. Joskus kohtalaisia artikkeleita tehneet toimittajat muuttuvat kolmekymppisinä media-alan asiantuntijoiksi, koska toimittajat tekevät rotan työtä ja rotan työstä kertovien pamflettien laatiminen on sitä tärkeämpää. Silti aina kun nämä eunukkitoimittajat mainitsevat journalismin, heidän äänensä murtuu samalla tavalla kuin perussuomalaisen puhuessa sotaveteraaneista.

Kelmeä ilta-aurinko sulattaa printtimedian pois. Tilalle tulee uusi, läpinäkyvä journalis (VOITKO LYHENTÄÄ TÄMÄN LOPPUPASKAN. t. taittaja).

 

Tero Kartastenpää

twitter.com/teropaskapaa