18. maaliskuuta 2012
Teksti:

Tomi Strömberg haluaa tehdä kulttuurintutkimuksesta taas kuumaa kamaa.

 

Eikö Kansallismuseolla ole Facebook-sivua? Perustetaan se! Eikö Seurasaaressa ole palveluita? Pidetään Ravintolapäivä!

 

”En olisi viikko sitten uskonut, että kirjoitan Facebookiin tekstin, joka leviää usealle seinälle, ja pian olen SKS:ssä puhumassa isolle joukolle siitä.”
Folkloristiikan opinnoista välivuotta pitävä Tomi Strömberg, 26, on innoissaan. Alun perin hän halusi vain keskustella kavereidensa kanssa kulttuurintutkimuksen tilasta. Siksi hän kirjoitti Facebookiin vastineen Elina Grundströmin Helsingin Sanomien kolumniin Kulttuurintutkimus ei pysy hengissä itsestään.
Grundström pohti, miksi ihmiset kokevat kulttuurintutkimuksen etäiseksi ja rahoittajat pitävät alaa tylsänä. Hiljattain uutisoitiin myös, että Museovirasto karsii kulttuurihistoriallisia kohteitaan.

 

Vastineessaan Strömberg peräänkuulutti kulttuurintutkimuksen markkinoimista, hulluja ideoita ja verkostoitumista. Hänen seinälleen syntyi nopeasti pitkä keskustelu, jonka seurauksena opiskelijat päättivät järjestää alan ongelmia ja mahdollisuuksia ruotivan kokouksen.

Viime vuonna folkloristiikan ja kansatieteen oppiaineilta leikattiin resursseja ja yliopistovirkoja jätettiin täyttämättä. Opiskelijoiden keskuudessa on voinut sen jälkeen aistia tappiomielialaa.

”Sen sijaan, että valitetaan, kun ala ei työllistä, pitäisi rakentaa omaa osaamista. Arvostusta ja rahoitusta saadaan osoittamalla alan merkitys yhteiskunnalle.”
Strömberg haluaisi muuttaa koko toimintakulttuurin. Hän ihmettelee, miksei kulttuurintutkimus tee yhteistyötä yritysten kanssa.

”Mitä pahaa on siinä, että ihminen myy osaamistaan? Markkinointi on taiteessakin normaalia.”
Kulttuurintutkimuksella oli ennen keskeinen rooli kansakunnan rakentajana. Strömberg haluaa palauttaa alan arvostuksen ja raikastaa sen pölyisen imagon.

 

”Kulttuurintutkimus ei ole vain museoita ja joku Väinämöinen, vaan paljon muutakin.”
Strömberg uskoo, että kulttuurintutkimukselle voisi olla kysyntää esimerkiksi mainosmaailmassa, jossa asiakasymmärrystä haetaan jo nyt etnologisin menetelmin. Viime aikoina häneen on tehnyt vaikutuksen esimerkiksi Festarikalevala-projekti, jossa kerätään Elias Lönnrotin hengessä kesäfestaritarinoita netissä. Toukokuussa ne julkaistaan antologiana.

”Festarikalevalassa on hyödynnetty sosiaalista mediaa ja löydetty uusia yhteistyökumppaneita perinteisten tahojen ulkopuolelta.”

 

Sanat Elina Loisa, kuva Otto Donner