22. tammikuuta 2012
Teksti:

Japanin kielessä on oma sanansa käyttökelvottomille keksinnölle. Chindōgut ovat juuri niitä miesten rintaliivejä, pumpattavia paahtoleipiä ja nuudelinsyöntisuojia, joiden kuvia linkataan työkavereiden Facebook-seinälle.

Naurattaisi, jos ei vähän myös itkettäisi. Ei tarvitse kuin tallustella lähimpään markettiin havaitakseen, että arkisten kulutustavaroidemme joukossa on liuta piilo-chindōguja. Yksi sellainen, huuhdeltava vessapaperihylsy, voitti vastikään Suomen Luonto -lehden järjestämän Vuoden turhake -palkinnon.

Suomessa design on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Muotoilun mestareita juhlistetaan kansallisessa hurmahengessä kuin kiekkoleijonia konsanaan. Ihanaa, Sarpaneva, ihanaa! Näittekö, minkä ilmavan veivin Harri Koskinen löysi uusimpaan valaisimeensa? GeseliusLindgrenSaarinen, unelmien ykkösketju!

Suomi-muotoilun menestystarinassa design nostaa maamme talouskriisistä ja pysäyttää ilmastonmuutoksen. Kaikelta hehkutukselta unohtuu, että suuri osa muotoilusta ruokkii kestämätöntä kulutuskulttuuria.  Pahimmillaan designerit ratkaisevat puolestamme ongelmia, joiden olemassaolosta emme edes tienneet. Syntyy varvasvälipyyhkeitä, vaipankätkijöitä ja muita chindōguja.

Joskus paras muotoiluteko on jättää jotain suunnittelematta. Mutta hei, ei pilata Helsingin World Design Capital -juhlahumua mälsällä ruikutuksella!

Verna Kuutti