03. joulukuuta 2011
Teksti:

Eräs peruskurssimme on toivottoman vaikea ja pitkä. Kurssi on kuuluisa siitä, että yli puolet opiskelijoista reputtaa sen ensimmäisellä yrittämällä. Monet uusivat kurssin kaksi tai kolme kertaa, ja osalla valmistuminen myöhästyy, koska tätä peruskurssia ei saa suoritetuksi.

Olin itse uusimassa kurssia toista kertaa. Olin jo aivan epätoivoinen, sillä kandin paperini riippuivat tästä yhdestä suorituksesta. Kurssiin kuului välitentti. Luennon aluksi taululle heijastettiin kaikkien opiskelijanumerot. Jos oli läpäissyt tentin, nimen perässä oli rasti. Jos rastia ei ollut tai numeroa ei löytynyt listasta, oli reputtanut ja piti jäädä luennon jälkeen luokkaan kuuntelemaan ohjeita. Lista oli hyvin sekava. Etsin paniikissa omaa numeroani, unohdin sen, tarkistin opiskelijakortista ja etsin taas. Helpotukseni oli suunnaton kun lopulta löysin numeron ja rastin taululta. Läpäisin!

Lähdin luennolta uskomattoman huojentuneena. Astuin ulos ovesta ja ehdin ottaa noin viisi askelta, kun kuulin opettajan huutavan nimeäni. Olin tulkinnut listan väärin, olin sittenkin reputtanut, en koskaan valmistuisi kandiksi saati maisteriksi! Käännähdin ympäri ja parahdin epätoivoisesti ja kovaäänisesti ”Voi eeeei!”.

Luennoitsija katsoi minua huvittuneena ja ojensi minulle lapasiani, jotka olin jättänyt luokkaan.

Nainen, 29, biologia