29. joulukuuta 2011
Teksti:

Yllättävän moni täysi-ikäinen ihminen on joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että eduskunnassa istuu myös kohtalaisen vähä-älyisiä kansanedustajia. Tämä havainto on vavahduttanut joitakuita niin syvästi, että esiin on pitänyt kaivaa Tom of Finlandin jatkosodanaikainen vapaudenristi todistamaan Pentti Oinosen homotanssihölinät ihan aidoksi aivopieruksi. Kyllä, kyllä, ovat kuulkaa olleet homotkin sodassa!

Oinosen ja muiden ressukoiden hölmöyden todistelu tuntuu erikoiselta. Näitä miehiähän äänestetään juuri heidän rehevän idiotisminsa vuoksi. He ovat isokokoisia, käveleviä keskisormia.

Toimivan parlamentarismin kannalta pölvästit ovat toki ongelma. Perinteisessä parlamentaristisessa ajattelussa poliitikkojen on nähty edustavan joitakin intressejä ja ideologisia kantoja. Tällä tavalla he kanavoivat kansalaisten poliittisia vaatimuksia valtiolliseen päätöksentekoon. Keskisormimiehet eivät edes yritä kanavoida mitään. He tyytyvät todistelemaan omaan heterouttaan, mikä sekin tuo kiusallisesti mieleen ex-hieroja Oinosen vaivaamassa paljaita miesten pyllyjä.

Keskisormimiehiä suurempi uhka parlamentarismille on näennäisedustaminen. Kenties paras esimerkki näennäisedustamisesta on valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, joka väittää johtavansa täystyöllisyyden ja pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin periaatteita vaalivaa puoluetta. Tästä huolimatta Urpilainen on kiivaasti vastustanut Euroopan keskuspankin elvytystoimia, mikä tarkoittaa euroalueen taantuman syventämistä ja työttömyyden kasvattamista myös Suomessa. Vyönkiristyslinjan varmistamiseksi hän on vielä lähettänyt leikkauksiin käskyttäviä myllykirjeitä muihin ministe-riöihin.

Kyse ei ole Urpilaisen halveksunnasta SDP:n äänestäjiä kohtaan. Pikemminkin kyse on Urpilaisen kyvyttömyydestä nähdä erilaisten mielipiteiden poliittisuutta. Urpilaiselle valtiovarainministeriön virkamiehet, Hesarin pääkirjoitukset ja Vesa Puttonen edustavat kaikki neutraalia tietoa taloudesta. Urpilaisen ajattelu on tavan ihmisen tervettä järkeä: jokainen tolkun ihminenhän uskoo asiantuntijoita, kun niillä on niin paljon tietoa! Tämän vuoksi Urpilaisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin toistella passiivisesti talousortodoksiaa.

Parlamentarismissa ei ole kyse ainoastaan halusta, vaan myös kyvystä edustaa. Tämän vuoksi asiantuntijavallan käskyläiset ovat paljon suurempi uhka parlamentarismille kuin onnettomat keskisormimiehet.

 

Lauri Holappa