11. marraskuuta 2011
Teksti:

16 000 nimen vuotaminen nettiin ei ole kriisi, mutta se riitti kaatamaan poliisin sivut.

Nolointa oli, että kyseessä ei ollut yllätys. Poliisilla oli kaksi päivää aikaa valmistella ilmoituksensa. Se päätti itse, milloin lista vuodon uhreista julkaistaan.

Poliisin mukaan 16 000 kävijää oli odottamaton käyttöpiikki, eikä poliisin sivuja ole rakennettu kestämään sellaista. Selitys ontuu: viranomaisten sivut pitäisi mitoittaa nimenomaan kriisitilanteiden, ei normaalikäytön mukaan. Skaalautuvat verkkopalvelut ovat arkipäivää. Niiden avulla sivuston kapasiteettia ei tarvitse pitää ylimitoitettuna normaalitilanteissa.

Poliisin sivujen myötä kaatuivat myös sisäasiainministeriön sivut. Kaikki munat yhdessä korissa on alkeellinen virhe.

Thaimaan tsunamin tiedotussotku, Säteilyturvakeskuksen sivujen kaatuminen Fukushiman onnettomuuden aikana ja henkilötietovuodon käsittely osoittavat, että viranomaiset eivät vieläkään ole ymmärtäneet netin merkitystä nykyajan kriiseissä. Enää ei riitä, että kansalainen saa tietoa radion tai television kautta passiivisesti kuuntelemalla. Tämän päivän kriisiviestintä on kaksisuuntaista: ihmiset etsivät aktiivisesti lisätietoa netistä, keskustelevat, linkkaavat ja tuottavat uutta informaatiota. Parhaassa tapauksessa se nopeutta kriisistä selviämistä ja auttaa viranomaisia. Mikäli luotettavaa viranomaistietoa ei ole saatavilla, kaksisuuntainen kriisiviestintä saattaa kuitenkin laskea liikkeelle paljon väärää informaatiota ja aiheuttaa huhumyllyn. Näin kävi heti poliisin sivujen kaaduttua: netissä spekuloitiin palvelinestohyökkäyksillä ja pahantahtoisilla hakkereilla.

Ei auta kuin toivoa, että sisäasiainministeriössä herätään nettiaikaan. Viime vuonna valmistuneen, viranomaisten keskinäisen riitelyn takia vielä toimimattoman kriisiviestinnän kansalaisportaalin käyttöönotto olisi hyvä alku.

Maria Pettersson