28. marraskuuta 2011
Teksti:

Meikkimainos kysyy: ”Haluatko uutta inspiraatiota meikkaukseen?”

Kyllä, kaipaan jumalaisen hengen johdatusta, kahdeksan Richterin maanjäristystä aivoissa, että osaan mullistavalla tavalla ratkaista, millä puuterilla peittelen paskamaisesti punoittavaa naamaani.

Tällä vuosikymmenellä muotisuunnittelijat ja kodinsisustajat ovat alkaneet korvata päivittäisen masturbaatiohetkensä jatkuvalla inspiroitumisella. Heille inspiraatio on tunnetila, jossa kevättuuli hipaisee palleaa niin, että huulten välistä kuuluu huokaus, aah.

Heille luovuus tarkoittaa, että tasan kaksi asiaa, joiden ei kuulu sopia yhteen, mössätään yhteen. He inspiroituvat yleisten vessojen paskaraidoista, kun piirtävät bikineihin kuosia. He muokkaavat inspiroivista Toyotan vaihdekepeistä kultaisia koristedildoja.

Inspiroituminen on kansantauti. Kun aiemmin puhuttiin laadukkuudesta, nyt luovuus on solahtanut jo Lipposenkin suuhun. Meitä pelottaa. Teknisen alan hikinörtit halutaan nyt ajattelemaan uudella tavalla, inspiroitumaan, get creative. Sitten se luovuuden jumalainen voima pelastaa meidän konkurssilta.

Aalto-yliopistossa on saatu parissa vuodessa aikaan ennennäkemättömiä tuloksia projekteissa, joissa on testattu, kuinka syvälle korkeakoulut voi upottaa luovuuspaskaan. Tällä hetkellä Aallon brainstorming-rintamalla on luvassa ajatustuulta nolla metriä sekunnissa. Pakkoavioliittolaisia turhauttaa heidän oma kyvyttömyytensä saada aikaan minkäänlaista symbioosia tai edes yhtä yhteistyön poikasta teekkarien, kylterien ja taikkilaisten välillä.

Teekkari ja kylteri huutavat: Me sössitään vittuilun vuoksi TaiK-brändi ja tehdään teistä luovuuden maistereita koulussa nimeltään School of Arts and Creativity.

Taikkilainen nyyhkii: Okei. Saaks mä nyt leikata tän leffan loppuun.

Teekkari-Suomelle luovuus on pirteänväristä, energiajuomanmakeaa, sellaista ympyrän muotoista, missä tarjoillaan hyvää kahvia. Siellä me keksitään idea ja muut maat ostavat sen. Aiemmin ihmisille maksettiin rahaa sen takia, että he uhrasivat aikaansa ärsyttäville ja stressaaville tehtäville. Nyt pian me posotetaan sähköbemarilla sitä luovuuden ohituskaistaa ja morjestellaan raharekkoja, jotka ovat matkalla meidän pankkeihimme.

Oikeasti meistä ei ole luovuuteen. Ei me kestetä epäonnistumista, joka seuraa, kun kaksikymmentä lupaavinta start up -yritystä, joita me on ehditty kehua jo ruotsalaisillekin, osoittautuvat nousuhumalaiseksi toiveajatteluksi. Me hävitään tämä matsi, enemmistö itkee jo toisessa erässä.

Luovumme luovuudesta. Käymme polttamassa inspiraatiomeikkimme leivinuunissa, kun on niin saatanan kylmä. Silloin me tiedämme, että paska elämä ei ole luovaa. Mutta ainakin on takuuvarmaa, että se on elämää ja että se on paskaa.