19. marraskuuta 2011
Teksti:

Törmäsin fuksivuonna ongelmaan. Olen aina ollut hyvä koulussa lukematta. Kymppejä on tullut pienellä tai olemattomalla vaivannäöllä. Yliopistossa se olikin vaikeaa, koska lyhyessä ajassa piti omaksua suuret määrät tietoa. Yksi paheistani on viivyttää töiden aloittamista viimeiseen hetkeen.

Eräällä kurssilla piti palauttaa kurssin aikana neljä kotitehtävää. Ne oli tarkoitettu tehtäviksi pitkin viikkoa, mutta tein ne aina edellisenä yönä tai jopa samana aamuna. Siltä ne vähän näyttivätkin. Joskus pituutta oli lisätty peruskikoilla kuten kasvattamalla marginaalia ja riviväliä. Opettaja vinoili hyväntahtoisesti.

Viimeisestä työstä tuli suoraan sanoen rimanalitus. Kun opettaja kutsui käymään, osasin odottaa kritiikkiä. Hän katsoi minua surumielisesti ja sanoi näin:

”Voisit panostaa kotitöihin vähän enemmän. Kyllähän sen tietäisi, mitä olisi tapahtunut, jos Jumala olisi ensin vetkutellut kuusi päivää ja tehnyt sitten kaikki hommat seitsemännen päivän vastaisena yönä.”

Nainen, 24, teologia