3

Jenkkiporno kriisissä

Porno on aikuisten satua, ja saduissa on onnellinen loppu. Kulisseissa satuhahmot pelkäävät kuitenkin henkensä edestä. Jenkkiporno on suurempaa kuin koskaan, mutta hiv-tartunnat ovat ajaneet sen kriisiin. 

Olipa kerran Yhdysvalloissa poika nimeltä Derrick. Hän oli komea, hyvä esiintyjä ja taitava taikatempuissa. Derrick jätti koulun kesken 17-vuotiaana ja pääsi töihin risteily-aluksen laivataikuriksi. Laivalla tienasi mukavasti rahaa, mutta muutaman vuoden päästä kiertolaisen elämä alkoi kyllästyttää.

Vuosi 2009 oli vaihtumassa seuraavaan, kun Derrick palasi kotiseuduilleen Los Angelesiin ja tapasi jouluna kivan tytön. Tyttö oli kaunis, ammatiltaan alusvaatemalli. Parin kuukauden seurustelun jälkeen tyttö riisui kameran edessä alusvaatteetkin, koska siten tienasi enemmän. Derrickkin päätti kokeilla.

Pian alastonkuvat alkoivat olla arkipäivää, ja keväällä tyttö ja poika tekivät sopimuksen aikuisviihdeyhtiön kanssa. He alkaisivat pornotähdiksi ja heistä tulisi rikkaita. Agentti puhui 15 000 dollarin kuukausituloista. Siis harrastamalla seksiä!

Alku oli mahtavaa. Derrick sai kuvauksista 200–2000 dollaria päivässä, tyttöystävä jopa kolme tonnia aktilta. Pornotähteyttä oli takana kuukausi, kun Derrickillä todettiin klamydia. Seuraavaksi löytyivät tippuri ja syfilis. Pornotähtipöly kirveli silmiä ja alapäätä. Agentti kannusti jatkamaan siitä huolimatta.

”Minulle maksettiin siitä, että harrastin seksiä mielettömän kuumien mimmien kanssa. Millainen mies ei tykkäisi siitä?” Derrick sanoi Independent-lehden haastattelussa.

Kuvaukset jatkuivat, kunnes lokakuussa Derrick ajoi sukupuolitautiklinikan pihaan. Siellä kävivät kaikki kollegatkin testeissä kerran kuussa. Hän ilmoittautui vastaanotossa, näki lääkärin vakavat kasvot ja kuuli uutisen. Se uutinen pysäytti Derrickin elämän ja koko yhdysvaltalaisen pornoteollisuuden.

Pornoproletariaatti

Vuosikymmenten ajan porno oli pienen piirin perverssiä puuhastelua. Kun vuosituhat vaihtui, porno meni nettiin ja ala räjähti. Yhdysvalloissa julkaistujen pornoleffojen määrä on yli kymmenkertaistunut 1980-luvun lopulta 2000-luvulle tultaessa: vuonna 1988 Yhdysvalloissa julkaistiin 1300 hardcore-pornoleffaa, vuonna 2005 jo 13 600. Uusi pornopätkä valmistuu joka neljäskymmenes minuutti. Pelkästään Kaliforniassa arviolta 2000 ihmistä rynkyttää kameran edessä ammatikseen. Tilastoja keräävät pääasiassa pornon vastustajat, joten edellä mainittuihin tietoihin kannattaa suhtautua varauksin. Alan vuosittainen liikevaihto Yhdysvalloissa on kuitenkin 13 miljardia dollaria – enemmän kuin kaikkien Hollywood-leffojen maailmanlaajuinen liikevaihto yhteensä.

Taloudellisesti pornoteollisuus seisoo yhtä komeana kuin sen kuvauskohteet. Kääntöpuoli ovat kuitenkin juuri ne kuvauskohteet. Erotiikka-alan paisuminen on pudottanut pornotähdet pornoproletariaatiksi, joka tienaa leipänsä jatkuvassa hengenvaarassa.

Venäläistä rulettia

Vain puoli vuotta pornotähtenä työskennellyt Derrick, koko nimeltään Derrick Burts, on nyt 24-vuotias hiv-potilas. Mutta ei ainoa. Vuoden 2004 jälkeen kahdeksan muutakin yhdysvaltalaista pornonäyttelijää on saanut hiv-tartunnan.

Hiv-tapausten lisääntymiseen on karkeasti ottaen neljä syytä. Näyttelijöitä on aiempaa enemmän ja työtahti kova. Huhu kertoo, että Floridassa hiv-tartunnan saanut miesnäyttelijä ehti harrastaa seksiä 13 naisen kanssa ennen kuin tartunta huomattiin kuukausittaisissa testeissä.

Alalle on tunkua, ja työt saa halvin ja monipuolisin. Burtskin esiintyi heteropornossa taiteilijanimellä Cameron Reid, mutta teki samaan aikaan homopornoa aliaksella Derek Chambers. Homopornosta maksettiin paremmin, mutta alan käsityksen mukaan sukupuolitautien testaaminen on leväperäistä. Esimerkiksi Mark Spiegler, yksi Hollywoodin tunnetuimmista pornoagenteista, ei anna edustamiensa näyttelijättärien työskennellä miesten kanssa, jotka ovat vastikään esiintyneet homopornoelokuvissa.

Näyttelijät ovat laajentaneet osaamistaan myös escort-palveluihin, siis maksulliseen seksiin. Burtsillakin oli ilmoitus losangelesilaisella seuralaissivustolla, vaikka omien sanojensa mukaan hän ei koskaan ottanut yhtään asiakasta.

Hiv-paniikissa nostettujen oi-keusjuttujen seurauksena pornotähtien luottosairaala AIM suljettiin toukokuussa. Vaikka sukupuolitauteja voi seuloa missä tahansa, AIM:n mukana sulkeutui myös tartuntatietokanta, josta selvisi, kuka näyttelijä oli edellisten testien jälkeen tehnyt pornoa kenenkin kanssa. Nyt jokainen vastanäyttelijä on potentiaalinen tartuttaja.

Kumipakko ei onnistu

Hetkinen, miksei tässä tarinassa puhuta kondomeista? Eikö pornoteollisuus voisi suojautua sukupuolitaudeilta niin kuin kaikki muutkin? Ala yritti tehdä kumista normia jo 1990-luvulla, mutta katsojat päättivät toisin. Nahka myi paremmin, sillä eihän saduissa ole sukupuolitauteja. Nykyisin vain yksi Kalifornian suurista pornontuottajista vaatii kondomin käyttöä elokuvissaan.

Entä miten kävi Derrick Burtsin? Hän liittyi tartuntansa jälkeen kansanliikkeeseen, joka vaatii kondomin käyttöä pornoelokuvissa lakisääteiseksi. Pornotuottajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että kondomilaki vain siirtäisi tuotannon muualle – maihin, joissa meno on vielä paljon villimpää ja joissa näyttelijöillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Eivätkä sitä halua verotulojen menetystä pelkäävät poliitikotkaan.

Pornoelokuvat päättyvät onnelliseen loppuun, mutta tällä tarinalla ei sellaista taida olla. Viimeksi syyskuussa Kalifornian pornokuvaukset olivat viikon seisokissa uuden hiv-epäilyn takia.

Epäily paljastui aiheettomaksi, mutta Daily Beast -verkkolehden haastattelema naispuolinen pornotähti korostaa, että riski on aina olemassa. ”Jokainen meistä saa tällä alalla jatkuvasti pelätä. Siitä meille nykyään maksetaankin.”

Sen pituinen se.

Sanat Lauri Korolainen, kuva Otto Donner

VASTAA

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.