10. marraskuuta 2011
Teksti:

Viranomaiset putosivat netin kehityksen kelkasta. Valta valuu suuryrityksille, joita Suomen lait eivät sido.

16 000 suomalaisen henkilötiedot vuotavat nettiin. Kansalainen huolestuu: onko listalla minun nimeni, henkilötunnukseni, salainen puhelinnumeroni? Pääsenkö listalta pois? Mukana on myös annos uteliaisuutta. Listalla on kuulemma huippupoliitikkoja, pääsisikö heidän tietojaan kurkkaamaan? Poliisi lupaa julkaista kotisivuillaan listan tietovuodon uhreista. 60 000 ihmistä klikkaa poliisi.fi, ja sivut kaatuvat välittömästi. Myös sisäasiainministeriön ja rajavartiolaitoksen sivut putoavat.

Onneksi on Facebook! Poliisi julkaisee linkin listaan omilla Facebook-sivuillaan, ja huolestunut kansalainen saa rauhan. Jo aiemmin virtuaalinen lähipoliisi, ylikonstaapeli Marko Forss on jakanut Facebook-profiilissaan linkin suomalaiselle keskustelupalstalle, jossa on latauslinkki nettiin vuotaneeseen henkilötietokantaan. Hän perustelee ratkaisuaan sillä, että Facebookin kautta poliisi tavoittaisi ihmisiä, joita asia koskee. Nämä ”löytäisivät listan ja pystyivät heti ilmoittamaan poliisille, mitä kautta tiedot ovat mahdollisesti päätyneet listalle”. Poliisin omien sivujen kautta tavoittaminen olisi hankalampaa, niitä kun lukee huvikseen vain harva.

 

Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Facebook pelasti suomalaisen viranomaisen.

Perjantaina 11. maaliskuuta Japanissa maa järisi ja tsunami tuhosi rannikkoalueita, mutta Fukushiman ydinvoimalan tilanteen vakavuus selvisi vasta seuraavana päivänä. Kun tiedonjanoiset suomalaiset etsiytyivät joukolla Stukin verkkosivuille, palvelu kaatui. Sivut kaatuivat vaivaisesta 15 000 kävijän kuormasta, kevyttä kriisisivua ei saatu käynnistettyä ja oli lauantai. Facebook ei Fukushimasta notkahtanut, ja Stuk tiedotti katastrofista naamakirjasivunsa kautta. Facebookissa ihmeteltiin, miten verkkosivut voivat kaatua, kun Japanissa tapahtuu onnettomuus. Mitä jos jotain tapahtuisi lähempänä, vaikka Sosnovyi Borissa?

 

Facebook ei ole ainoa yksityinen yritys, joka on auttanut suomalaiset viranomaiset pinteestä. Kun Intian valtameren tsunami joulukuussa 2004 iski Thaimaahan, ulkoministeriön tiedotus tökki pahasti. Viranomaisten sijaan verkon johtavaksi viestintäkanavaksi nousi Thaimaassa toimineiden suomalaisten sukeltajien sivusto.

Tapaukset eivät kerro vain siitä, että suomalaiset viranomaiset ovat jääneet pahasti jälkeen kriisiviestinnän kehityksestä. Se, että hädän hetkellä turvaudutaan yksityisiin yrityksiin, on oire jostain paljon suuremmasta. Iso osa tietoyhteiskunnan elintärkeää infrastruktuuria on amerikkalaisyritysten hallinnassa. Yhä laajempi osa digitaalisista viestinnästä kulkee sellaisten toimijoiden kautta, joihin suomalaisten ja Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Kenen ehdoilla valtion ja kuntien levittämä tieto kulkee tulevaisuudessa? Suomen vai Facebookin?

 

Suomi lahjoitti päätäntävallan yrityksille

Ennen internet ja sen palvelut toimivat pitkälti kansallisella tasolla. Esimerkiksi sähköpostilaatikot hankittiin nettioperaattorien kautta.

Viidessä vuodessa tilanne on muuttunut rajusti. Suurin osa verkon käyttöliittymästä on lipsahtanut muutaman Yhdysvalloista ponnistavan suuryrityksen haltuun. Suomalaiset lahjoittavat päätäntävaltaansa paitsi Facebookille, myös esimerkiksi Googlelle ja Applelle.

”Palveluiden kontrolli ja tiedot ovat amerikkalaisilla. Tämän luulisi herättävän huolta esimerkiksi turvallisuusnäkökulmasta”, sanoo tietotekniikka-asiantuntija, tietokirjailija Petteri Järvinen.

Facebook kiinnostaa suomalaisviranomaisia, sillä se tavoittaa ihmisiä tehokkaasti. Tätä juttua varten haastateltujen asiantuntijoiden mielestä on ilmeistä, että viranomaiset toimivat siellä, missä ihmiset liikkuvat. Ja Facebook on saanut suomalaisetkin liikkeelle: käyttäjiä on 1,7 miljoonaa.

”Kaikenlaisia viranomaisportaaleja on yritetty rakentaa, mutta ne eivät ole houkutelleet ihmisiä. On fiksua mennä sinne, missä ihmiset ovat,” sanoo vihreiden it-viisas Jyrki Kasvi.

Miksi toimivien systeemien, kuten Facebookin ja Googlen lisäksi pitäisi rakentaa uusia, kansallisia systeemejä? Mitä väliä sillä on, jos nettipalvelut valuvat Yhdysvaltoihin? Paljonkin.

 

Suunnitelma B puuttuu

Facebook, Google ja Apple ovat yksityisyrityksiä. Kaksi jälkimmäistä on pörssissä, ja niiden ensisijainen tehtävä on jo lainkin mukaan tuottaa voittoa osakkaille. Facebook ei ole listautunut, joten sen suunnitelmista ja tekemisistä on vaikeampaa saada tietoa kuin pörssiyhtiöstä. Suomi luovuttaa ison osan kansalaisten kannalta elintärkeää viestintää näille firmoille. Maalataanpa pari pirua seinälle.

”Pitää olla suunnitelma B siltä varalta, että Facebook menee vaikka konkurssiin. Tuntuu kaukaa haetulta, mutta on niitä isompiakin rysäyksiä nähty,” Kasvi pohtii.

Otetaan jotain hieman uhkaavampaa. Petteri Järvinen pitää Facebookiin turvautumista kriisitilanteessa riskinä.

”Jos Yhdysvalloissa tapahtuu onnettomuus, tai jos puhkeaa sotilaallinen konflikti, jossa maa on itse mukana, USA voi haluta rajoittaa tiedon levittämistä. Silloin ollaan pulassa, jos kriisitiedottaminen on ulkoistettu johonkin amerikkalaiseen palveluun.”

Pulassa voidaan olla jo ennen kriisitilannetta. Yrityksillä on oikeus rajata käyttäjiä sekä velvoittaa näitä monenlaisiin käyttöehtoihin. Esimerkiksi Google on käyttänyt valtaansa rankaisemalla vaikkapa liian tehokkaasta hakukoneoptimoinnista. Tämän koki muun muassa vuonna 2006 BMW, joka joutui hetkeksi Googlen mustalle listalle. Se on iso juttu, sillä Google päättää hakukoneellaan pitkälti sen, mitä verkosta löytyy. Ihan oikeasti, sillä hakukoneen maailmanlaajuinen markkinaosuus on noin 90 prosenttia. Jos et usko, KVG.

Yrityksen näkökulmasta Suomen kaltainen pikkuvaltio on vain yksi käyttäjä, jonka on pakko toimia yrityksen ehdoilla. Yritys voi vaikka lakkauttaa itsensä, jos markkinatilanne niin vaatii. Silloin Suomi on kusessa, ja me suomalaiset voimme syyttää vain itseämme, koska olemme rakentaneet viestintämme yrityksen varaan.

 

Pääseekö pilvestä pois?

Suomen valtio ei ole ainoa taho, joka siirtää tiedonkulkuaan yksityisille yrityksille. Suomen julkiset palvelut, oppilaitokset, virastot ja yritykset siirtävät sähköpostit ja muut järjestelmät ympäri maailmaa hajautetuille palvelimille. Pilvipalveluiden takaa löytyy tuttuja nimiä: Google, Microsoft, Amazon, IBM, Apple. Google ja Microsoft kisaavat yliopistojen sähköposteista ja verkkoviestintäympäristöistä. Opiskelijoiden sähköpostit toimivat pilvipalveluiden kautta jo Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoissa.

Virtualisoinnin helppous ei ainakaan vähennä huolta asiasta. Kasvi kertoo tarinan lapsesta, joka halusi perustaa peliserverin. Kun lupaa ei heti kotona tietoturvasyistä herunut, ratkaisu löytyi verkosta.

”Lapsi kertoi ostaneensa pelille tilaa Amazonin pilvestä. Tämä on nykyaikaa, pikkulapsetkin virtualisoivat palveluja amerikkalaiseen pilveen. Toivottavasti viranomaisemme eivät ole aivan yhtä huolettomia.”

Suomalaisviranomaiset kokeilevat pilveä melko huolettomasti siihen nähden, että vieroittuminen voi olla hyvin hankalaa.

”Kun olet mennyt yhden yrityksen pilveen, niin miten pääset siirtymään sieltä jonkun toisen yrityksen pilveen? Et ehkä mitenkään, koska olet käyttänyt sovelluksia, jotka eivät välttämättä siirry toisen yhtiön pilveen”, sanoo liikenne- ja viestintäministeriön viestintäneuvos Ismo Kosonen.

 

Suomen lainsäädäntö ei pure

Jyrki Kasvi muistuttaa, että pilvipalveluista ei ole kansainvälistä lainsäädäntöä, vaan toimijat ovat täysin sopimuksen varassa.

”Kun viranomaiset siirtävät palveluitaan pilveen, on pohdittava tarkkaan, mitä pidetään Suomen rajojen sisällä, että ne ovat Suomen viranomaisten ja lainsäädännön hallittavissa.”

Tällä hetkellä suomalaiset viranomaiset luovuttavat valtaa yrityksille, joiden toimintaa meidän ei ole mahdollista kontrolloida lainsäädännöllä. Koska verkossa ei ole globaaleja pelisääntöjä, oikeudelliset puitteet tarjoaa yleensä palveluntarjoajan kotimaa. Yleensä tämä tarkoittaa Yhdysvaltoja.

Kuluttaja – olipa kyseessä yksityinen henkilö tai Suomen valtio – on heikoilla, jos joutuu vääntämään yhdysvaltalaisten verkkopalvelujen kanssa. Käyttöehdot joko hyväksyy, tai palveluun ei ole asiaa. Ongelmatilanteissa käyttäjä on yksin.

Jyrki Kasvi kaipaisi Eurooppaan pikaisesti joukkokannelainsäädäntöä. Mahdollisuus joukkokanteeseen on Yhdysvalloissa kuluttajien turva suuryrityksiä vastaan.

”Ilmaispalveluiden kuluttajansuojasta soisi käytävän laajempaa yhteiskunnallista keskustelua,” Kasvi toteaa.

Niin, Facebook ei maksa mitään. Mutta mitäs jos firma jakaa bannia? Voiko valittaa Kuluttajavirastoon? Verkon vapautta ja yksityisyyttä puolustava Electronic Frontier Finland -järjestö (EFFI) kertoo saaneensa yhteydenottoja Facebookista pois potkituiksi joutuneilta ihmisiltä.

”Facebook voi olla hyvin keskeinen asia ihmisten elämässä ja ihmissuhteissa. Jos yhdellä taholla on mahdollisuus sulkea sieltä ulos, se käyttää aika suurta valtaa. Asiasta voi valittaa Facebookille, mutta Facebook ei ota asiaan kantaa. Eli siis asiasta ei voi valittaa oikeastaan mihinkään”, sanoo EFFI:n puheenjohtaja Timo Karjalainen. Onneksi Facebookista pois potkittu voi ainakin toistaiseksi hankkia uuden tilin uudella nimellä, joten bannista seuraava vahinko jää vähäiseksi.

 

Jenkeillä on parhaat lelut

Miten meille pääsi käymään näin? Kaliforniassa asuvat insinöörit hallitsevat maailmaa, eikä edes mahtava Euroopan unioni voi mitään. Jyrki Kasvi yrittää selittää. Tilanne havainnollistaa internetin logiikkaa, joka suosii monopolien muodostumista.

”Jostain syystä Yhdysvallat tuntuu olevan innovaatiogeneraattori, joka tuottaa nettiin palveluita. Tähän asti netin monopolit ovat olleet amerikkalaisia.”

Eurooppalaisyritysten käsiä sosiaalisen median saralla sitoo EU:n tiukka tietosuojalainsäädäntö.

”Palvelut eivät synny Eurooppaan vaan sinne, missä sääntelyä ei ole. EU ei voi painostaa amerikkalaisia kuin julkisilla kysymyksillä, tekemällä -asioista uutisia ja kritisoimalla. EU:kaan ei pysty vaikuttamaan amerikkalaiseen lainsäädäntöön, ja amerikkalaisilla taas ei ole mitään halua kiristää omia tietosuojalakejaan, koska ne ovat heille kilpailuetu”, sanoo Petteri Järvinen.

Tarvitaan lisää tylsiä kansainvälisiä neuvotteluja, sillä tällä hetkellä jenkeillä on hiekkalaatikon parhaat lelut.

 

Yritykset eivät ole pulmusia

Harmi vain, että suuryritykset eivät ole tottuneita tai erityisen halukkaita neuvottelemaan valtioiden kanssa. Ei mikään ihme, sillä toistaiseksi ne ovat selvinneet kaikenlaisesta ketkuilusta vähin vaurioin. Facebook ja Google keräävät koko ajan tietoa käyttäjistään, ja Facebook onkin jatkuvasti ongelmissa yksityisyysasioiden tiimoilta. Viimeksi syyskuussa yhtiö joutui epäilyttävään valoon Facebook-käyttäjien nettise-lausta seuraavan evästeen takia. Vaikka käyttäjä ei ollut kirjautunut palveluun, eväste seurasi vierailuja Facebookin tykkää-napilla varustuilla sivuilla. Asian- paljastuttua yhtiö ilmoitti muuttaneensa evästettä, mutta kiisti tehneensä mitään väärää.

”Jos minulla olisi mielenkiintoista tuotekehitystä tekevä yritys, Google Docsin käytöstä kriittisten dokumenttien työstössä tulisi monoa. Sitä käyttämällä antaa Yhdysvaltojen viranomaiselle mahdollisuuden päästä käsiksi dokumentteihin, ja meillä on historiasta paljon näyttöä Yhdysvaltojen viranomaisten ja elinkeinoelämän kiinteästä suhteesta,” Jyrki Kasvi toteaa.

 

EFFI muisti syyskuussa Googlea Isoveli-vastapalkinnolla. Voiton toi Streetview-skandaali, jossa katuja kuvanneet autot tallensivat myös avoimissa wlan-verkoissa liikkunutta tietoa. Google kerää tietoa, kasailee rekistereitä ja on muutenkin epäilyttävä. Yhtiön toimitusjohtaja Eric Schmidt on kunnostautunut anonyymin internetin käytön vastustajana sekä suostunut tieto- ja haunestopyyntöihin.

Onko syytä huoleen? Yhtiö vakuuttaa, ettei käytä tietojaan pahuuteen. EFFI:n Karjalaista kuitenkin arveluttaa Googlen notkea yhteistyö Yhdysvaltojen viranomaisten ja hallituksen kanssa. Pahimmillaan voidaan joutua tilanteeseen, jossa Yhdysvallat painostaa Googlea muokkaamaan hakutuloksia. Tällöin oltaisiin tiedonkulun suhteen ongelmissa, sillä yhtiön hakukoneella on käytännössä vain vähän vaihtoehtoja.

 

Ja sitten meillä on tapaus Apple. Yhtiö ei edes yritä piilotella halukkuuttaan hallita tietoa. Kaikki applikaatiot, joita kansalainen haluaa- ladata, täytyy ostaa Applen omasta verkkokaupasta, mikä mahdollistaa laajamittaisen sensuurin. Kauppaan pääsevät myyntiin vain sellaiset sovellukset, jotka Apple on katsonut poliittisesti ja moraalisesti sopiviksi.

Sensuuria on mahdollista kiertää jossain määrin: selaimen kautta pääsee käsiksi Jobs-vainaata kuumottaneeseen pornoon, jota ei päästetä myyntiin nettikauppaan. Sensuuria on kuitenkin käytetty laajalti: saksalaislehti Stern ei saanut iPod-julkaisuaan esiin, sillä lehdessä on kuvia naisista yläosattomissa. Toinen saksalaislehti Bild taipui lisäämään iPad-version alastonmalleille kuvankäsittelyllä bikinit. Sensuurilistalle ovat joutuneet myös Pulitzer-palkitun poliittisen pilapiirtäjän kuvat sekä homoille suunnattu matkaopas New Yorkiin.

”Kontrolloimalla nettikauppaansa otettavia sovelluksia Apple käyttää valtaa sen suhteen, millaisia asioita ihmiset voivat tehdä ja mistä he voivat puhua”, sanoo Karjalainen.

Kasvia ärsyttää Applen asettuminen globaalin siveyspoliisin rooliin.

”Tarkoitan myös poliittista korrektiutta. Olemme taistelleet pitkään viranomaisten sensuuria ja kontrollipyrkimyksiä vastaan. Nyt pitää taistella yritystä vastaan.”

Huolestuttavaa kyllä, asiakkaat ovat Applen toiminnan hyväksyneet. IPadeja on myyty noin 40 miljoonaa kappaletta.

”Me antaudumme heille vapaaehtoisesti ja vielä maksamme siitä, koska Apple tarjoaa niin hyvää palvelua muilta osin. Huomaamatta jää, ettei pilakuvapalvelusta löydy sellaisia kuvia, jotka ärsyttävät,” Kasvi sanoo.

 

Miten ne saisi ruotuun?

Onko Suomessa pohdittu riittävästi sitä, mitä internetin palveluverkoston ja sitä kautta tiedon päätyminen yhdysvaltalaisyritysten hallintaan merkitsee? Ei, jos kysytään Petteri Järviseltä.

”Huoltovarmuuskeskus asettaa vaatimuksia sille, että kriittistä infrastruktuuria täytyy säilyä Suomessa. Vaatimukset koskevat kuitenkin lähinnä poikkeusoloja ja toiminnan jatkuvuutta. Ei Huoltovarmuuskeskus puutu siihen, kenellä tiedostot ovat, ja millainen kaupallinen uhka tai turvallisuusuhka siitä voi syntyä.”

Eduskunnassa tulevaisuuden uhkia, haas-teita ja mahdollisuuksia tutkii asianmukaisesti nimetty tulevaisuusvaliokunta. Sen puheenjohtajan Päivi Lipposen mielestä esimerkiksi Googlen ja Facebookin suhteen ei ole syytä huoleen. Hän uskoo, että pelko asiakkaiden langettamasta rangaistuksesta riittää pitämään yritykset ruodussa.

Ehkä vastaisku on tulossa. Google on parhaillaan EU:n kilpailuviranomaisten hampaissa. Voitaisiinko nettijättejä kenties ryhtyä valvomaan nykyistä tiukemmin?

”Meidän pitää ensin saada kansainvälisellä tasolla pelisäännöt siitä, miten näihin ilmiöihin suhtaudutaan. Tätä työtä tehdään OECD:n lisäksi esimerkiksi USA:n ja EU:n välisissä kauppaneuvotteluissa. Tällaisissa asiois-sa on vaarana, että jos lähdetään jotain yksipuolisesti tekemään, se nähdään haasteeksi kauppasotaan,” sanoo LVM:n Ismo Kosonen.

Kosonen työskentelee viestintäpolitiikan osastolla. Hän kertoo, että internettalous on nyt voimakkaasti esillä talousyhteistyöjärjestö OECD:n neuvotteluissa. Sosiaalinen media, hakupalvelut ja sähköinen kauppa taipuvat huonosti vanhoihin raameihin.

”Perinteinen sääntely, joka pitää sisällään vastuiden määrittelyn, ei pure. Ne ovat ilmiöinä sellaisia, että regulaatio ei niitä oikein tunnista. Koska ne ovat monikansallisia, niin on vaikeaa tulkita, minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan riitatilanteissa.”

Kiina sai Googlen aisoihin – heittämällä sen käytännössä pihalle. Ei kuulosta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Eikä taida EU lähteä haastamaan Yhdysvaltoja kauppasotaan. Yksinään Suomi ei voi tehdä käytännössä mitään.

 

Portaali kriisissä

Palataan vielä Thaimaahan, tapaninpäivään vuonna 2004. Tiedottamisen epäonnistuminen ei mairitellut virkamiesten itsetuntoa, joten Suomeen päätettiin luoda virallinen superkriisisivusto. Sivusto onkin olemassa, joskaan ei käytössä. Se tunnetaan nimellä kriisiviestinnän kansalaisportaali, eikä sen rakentamiseen tarvittu kuin muutama hanke ja kuusi vuotta. Portaalia suunniteltiin ensin neljä vuotta ja rakennettiin vuodet 2008-2010, mutta sen käyttöönottopäivää ei ole vieläkään päätetty. Näin kertoo valtioneuvoston kanslia, jonka vastuulla asia on.

Ruotsista ja Tanskasta vastaava sivusto löytyy jo. No, mikä sitä valmista kriisiviestinnän kansalaisportaalia sitten viivyttää? Valtioneuvoston kanslia-sta annetaan kysyjälle suora vastaus.

”Käyttöönotosta ei ole vielä tehty päätöstä. Tämä liittyy pitkälti palvelun ylläpito-organisaation resursointiin”, sanoo kriisiviestinnän koordinaattori Petri Kekäle.

Siis rahaako puuttuu?

”Tämä on laajempi kysymys, joka koskettaa henkilöitä ja organisaatioita. Raha on yksi ulottuvuus.”

Viranomaiset eivät siis saa keskenään sovittua siitä, miten sivuston ylläpidon ja sisällöntuotannon rasitus jaetaan.

Vuosi on 2011. Ei taida kriisiportaali olla kärkihankkeiden listalla. Onneksi meillä on Facebook. Toivottavasti se pysyy viranomaisten käytössä ja koko kansan verkosta avoimesti luettavissa. Paitsi ettei sitä voi kukaan taata, Facebook kun olla möllöttää Yhdysvalloissa ja tekee mitä huvittaa. Toivotaan, että Facebook toimii tulevaisuudessakin, ja että Googlekin pysyttelee epävirallisen tunnuslauseensa mukaisesti poissa pahanteosta.

 

 

Yliopistot siirtävät sähköpostit pilveen

Sähköpostijärjestelmien ylläpitäminen ei enää kiinnosta yliopistoja, vaan siirtyminen pilvijärjestelmiin on jo alkanut. Ensimmäisenä opiskelijansa siirsi verkkopalveluun Itä-Suomen yliopisto, joka hankki alustan Microsoftilta viime vuonna. Alkaneella syyslukukaudella Jyväskylän yliopisto puolestaan otti käyttöön Googlen postin ja verkkopalvelut. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa suunnitellaan siirtymistä Microsoftin asiakkaaksi.

Oppilaitosten sähköposteista kisaavat Google ja Microsoft, jotka tarjoavat palvelun ilmaiseksi. Kaupan päälle tulee vielä verkon yli toimiva ohjelmistopaketti, joka käsittää toimistosovelluksia, kalenterin ja työympäristön.

Jyväskylässä Googlen voittoon Microsoftista vaikutti opiskelijoiden näkemys. Jyväskylän ylioppilaslehden mukaan ylioppilaskunnan kannalla oli valinnassa ratkaiseva vaikutus.

Helsingin yliopisto hoitaa sähköpostinsa toistaiseksi itse. Tietohallintojohtaja Ilkka Siissalon mukaan tilannetta tarkkaillaan.

”Olemme maistelleet asiaa sillä tasolla, että olemme kysyneet asiasta juristien mielipiteitä mahdollisista ongelmista. Kaikkihan siirtymisestä puhuvat.”

Siissalo viittaa tutkimusyritys Gartneriin, joka mukaan 60 prosenttia maailman korkeakouluista on jo ulkoistanut sähköpostinsa. Tämän vuoden loppuun mennessä osuus voi olla opiskelijasähköpostien osalta jopa 80 prosenttia.

”Puhtaana arvauksena sanoisin, että tämä tehdään Helsingissä lähivuosina. Juuri nyt ei ole suunnitelmia eikä rahaakaan. Vaikka palvelut ovat ilmaisia, ne eivät tule aiempaa halvemmaksi, itse tehty työ vain on erilaista.”

 

Sanat Hannu Hallamaa, kuvat Otto Donner