14. lokakuuta 2011

Kymmenen vuoden kuluttua Helsingin yliopiston opiskelijat rynnivät yrittäjiksi ja humanisteista leivotaan toimitusjohtajia. Mallia näyttävät 12 yritystä, joita luotsaavat samettihousualoilta valmistuneet opiskelijat.

On lokakuu 2020, ja Helsingin yliopiston juhlasali täyttyy myhäilevästä väestä. Valtakunnallinen yrittäjäpalkinto on kolmatta kertaa peräkkäin mennyt oman koulun kasvatille. Tällä kertaa palkittiin meteorologiasta valmistunut nuori yrittäjä.  Uudenlainen säänennustussovellus käy vilkkaasti kaupaksi sähköyhtiöille, ulkomaille asti.

Salissa vaihdetaan yrittäjäkuulumisia. Tuossa on se historian lukija, joka myy virtuaalisia sukupuita. Hänen keskustelukumppaninsa on kotimaisen kirjallisuuden opiskelija, joka pyörittää netissä suosittua kirjavinkkauspalvelua. Vieressä cocktailia siemailee ravitsemustieteilijä, joka luennoi työpaikoilla teholounaista ja oikeasta ateriarytmistä. Tuolla menee folkloristi, kaulassaan riipus oman yrityksen tämän syksyn mallistosta.

Ei muullakaan Suomessa hullummin mene. Korkeasti koulutettuja edustavassa Akavassa on alaliittoja humanistisille ja valtiotieteellisille yrittäjille. Kaupparekisterissä uusien yritysten toimialoissa vilisee tutkimusta, koulutusta, kehittämistä. Fuksikyselyissä joka toinen näkee itsensä jatkossa yrittäjänä. Enää humanistin ei tarvitse käpertyä kokoushuoneissa takariviin. On sivistyksen CEO:n aika.

 

Vielä vuonna 2011 kaikki oli toisin. Generalistinen eli ei-ammattiin-valmentava oppi oli umpikujassa.  Ihmistieteilijöiden perinteiset työllistymispaikat – laitokset, virastot, kirjastot – olivat diee-tillä: valtion tuottavuusohjelma oli juuri nitistänyt niistä 5600 henkilötyövuotta vuosina 2005-2010. Julkisen sektorin kakkua päätettiin leikata yhä lisää. Esimerkiksi työ- ja elinkeino-, sosiaali- ja ympäristöministeriöstä aiottiin jokaisesta karsia vuosina 2007-2015 liki viidennes työvuosista vuoteen 2006 nähden. Museoilta, teattereilta ja orkestereilta karsittiin vuoden 2012 budjettiesityksessä yhteensä yli neljä miljoonaa euroa. Valtaosa opetus- ja kulttuuriministeriön alan leikkauksista oli luvassa vuosina 2013-2015.

Kolmatta harjoittelupestiään suorittava tuplamaisteri ei ollut harvinaisuus. Valtsikasta ja humanistisesta valmistuvat huolestuivat: sieltä oli työllistytty valtiolle ja kunnalle, mutta työpaikkoja ei ollut enää tarjolla entiseen malliin. Akateemisuuden palkinto oli pätkätyötä tai sen puutetta, pakko-freelanceriyttä ja -yrittäjyyttä.

Akavalaisia tutkijakoulutettuja oli heinäkuussa 2011 työttömänä yli tuhat, 1990-luvun alussa alle sata. Työttömien humanistimaisterien määrä, 2100, oli kasvanut lähes kolmanneksella sitten vuoden 1994. Akava harmitteli etenkin nuorten akateemisten naisten asemaa. Liki kolmannes valtion työntekijöistä roikkui pätkätyösuhteessa vuonna 2010.

Tämä oli humanistivitsien kulta-aikaa. Yli kolmikymppiset muistavat ne vielä: mitä insinööri sanoo humanistille, kun he tapaavat viisi vuotta valmistumisensa jälkeen? Big Mac kokiksella, kiitos.

Ei ihme, että Helsingin yliopiston kampuksilla katsottiin kitkeryyttä nieleskellen Aalto-yliopiston suuntaan. Siellä porskutettiin jo vähän Piilaakson malliin. Startup-tiimit aivomyrskysivät Aalto Venture Garage -tallissaan. Aaltoes-yhdistyksen kahvi-illoissa kehiteltiin kasvuyrityksiä. Päätettiin, että Suomeen piti saada Kaliforniasta tuttua, luovaa yrityshulluttelua, jossa sarjayrityksiä ideoidaan lennokkaasti take-awayn voimalla.

 

Jotain oli ihan pakko tehdä.

Poliittisen vallankumouksen sijaan päädyttiin yrittäjävallankumoukseen. Humanisteista alettiin leipoa toimitusjohtajia. Sellaista mahdollisuutta ei kukaan ollut yleisen kirjallisuustieteen luennoilla ennen ajatellut. Yhtä lailla yrittäjiä etsittiin yhteiskuntatieteilijöistä, biologeista, metsätieteilijöistä, kasvatustieteiden opiskelijoista: sellaisilta aloilta, joilla starttiraha ja liiketoimintasuunnitelma ovat vähän hepreaa.

Onneksi oli jo mallitapaus: Filosofian Akatemia, jossa joukko filosofeja myi tehokkaan ajankäytön ja luovan ideoinnin opetusta. Siellä humanistiyrittäjät siis opettivat tulevia humanistiyrittäjiä.

Ruotsinkin esimerkit näyttivät lupaavilta.  Yhteiskuntayrittäjä, samhällsentreprenör, pystyi liittymään omiensa verkostoon netissä.  Suuntaa näytti Ruotsin yhteiskuntayrittämisen supertähti, erilaisissa nuorten tukiprojekteissa kunnostautunut Sara Damber, joka nyt auttoi muita yhteiskuntayrittäjiä alkuun Playing for Change -säätiön toimitusjohtajana. Uumajan yliopiston elintarvike- ja biotekniikan tuntijat jalostivat marjoista superruoka- ja kosmetiikkabisnestä. Siihenhän kävisivät suomalaisetkin mustikat – ja akateemiset yrittäjät.

Ruuhkaa yrittäjistä ei ollut. Vuonna 2010 Akavan puolesta miljoonasta jäsenestä yrittäjiä oli alle viisi prosenttia.  Kun Helsingin yliopisto oli selvittänyt vuonna 2003 valmistuneiden maistereiden uraa, alle neljä prosenttia toimi yrittäjänä viisi vuotta valmistumisensa jälkeen. Akateemiset yrittäjät olivat kuitenkin Akavan mukaan tyytyväisempiä sekä yksityis- että työelämäänsä kuin palkansaajat. Kokopäiväisten yrittäjien määrä, 24 000, olikin noussut sitten vuoden 2006, jolloin heitä oli akavalaisista 17 000.

Nyt, vuonna 2020, Suomessakin osataan. Joukko sosiaalipolitiikan lukijoita perustaa ruuan valmistusta ja vanhusten ystävätoimintaa yhdistävän palvelun, joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Aasian tutkimuksen opiskelija neuvoo Kiinaan ja Koreaan reissaavaa bisnesväkeä omilla kursseillaan. Afrikan ja Lähi-idän tutkija taas ryhtyi neuvomaan viranomaisia maahanmuuttajien kotouttamiskysymyksissä. Hän yhtiökumppaninsa on taustaltaan uskontotieteilijä. Kaupunkitutkimuksenkin yrittäjälle on töitä pääkaupunkiseudun metropoliväännössä ja kuntaliitoksissa ympäri Suomen. Viestinnästä valmistutaan -myymään poliitikoille sosiaalisen median strategioita.  Koska Suomi hellii maail-malle pyrkiviä kasvuyrityksiä, moni englannin tai venäjän kielen palveluita myyvä yritys saa asiakkaita viennin parista.

 

Nyt on painettava vähän jarrua, vuoteen 2011. Yliopistojen yllä kuvattu yrittäjäbuumi on totta, tulokset epävarmoja. Mikä sitten voisi mennä pieleen?

Start-up -humalassa unohtuu, että yrittäjien sosiaaliturva laahaa palkansaajien jäljessä.  Sitten on vielä yrittäjän arkea laajempia kysymyksiä: entä jos kaupallisen tiedon kehittely johtaa kaiken muun tutkimuksen rappioon?

Humanisteihin pätee sama laki kuin muihinkin yrittäjiin: lopulta tilinpäätöksen viivan alle pitäisi jäädä plussaa. Nykyisessä taloustilanteessa, kun uutispäivä alkaa aina YT-neuvotteluilla, jokaisen historioitsijan tai filosofian konsultin kalenteri ei suinkaan täyty tilauksista.

Valtakunnalliset yrittäjäpalkinnot jaetaan 22.10.

Kielikeksintö kiinnostaa Valkoista taloa

Joitain yrityksiä taantuma ei kolhi.

”Ikävä kyllä tälle menetelmälle tulee sitä enemmän tarvetta, mitä kurjemmat ajat ovat. Ihmiskauppa on lisääntynyt Euroopassa räjähdysmäisesti”, sanoo yrittäjä, yleisestä kielitieteestä väitellyt filosofian tohtori Annu Marttila.

Marttila, 38, puhuu keksinnöstä, joka voi mullistaa rajavalvontaa ja pönkittää ihmiskaupan vastaista työtä. Se on kielentutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan selvittää puhujan todellinen äidinkieli kielen poikkeamien perusteella.

Pronouncer-metodiksi kutsutulle keksinnölle on haettu patenttia, mikä on kielitieteen alalla poikkeuksellista. EU-viranomaiset ja Yhdysvaltain hallituksen edustajat kyselevät perään.

Marttila perusti keksintönsä ympärille yrityksen, Pronouncer Europe Oy:n.

Menetelmä on tietokanta ja tietokonesovellus, jonka pilottiversio työstettiin Tuli-hankkeessa vuonna 2009. Marttilalla oli ollut idea jo vuosia, mutta humanistisen alan apurahoja ei herunut. Nyt pelataan isommilla panoksilla. Yrittäjä vastaa puhelimeen Ateenassa. EU-rahoitushakemus on tehty, ja mukana ovat Kreikan rikostekninen laboratorio ja ulkomaalaispoliisi.

”Hakemusohjeita oli 500 sivua, ja niistä piti löytää ne muutamat itseä koskevat sivut. Huomasin, että tässähän humanisteilla on etulyöntiasema.”

Humanistiyrityksellä on Marttilan mielestä sekin etu, että tiedolle rakentuva firma on halpa perustaa, toisin kuin vaikka ravintola. Se ei tarkoita, etteikö yritys voisi luoda työpaikkoja.  EU-rahoitushakemuksessaan Marttila hakee tukea viiden kielitieteiden opiskelijan ja kahden vastavalmistuneen työllistämiseen. Nyt yrityksessä työskentelee Marttilan lisäksi kaksi rahoituksen tuntijaa.

Humanistinen tiedekunta ei Marttilan mielestä rohkaise opiskelijoita yrittäjiksi. Hän ei muista huomanneensa mitään koulutuksia aiheesta.

”Humanisteille on iskostettu vähän sellainen ajatus, että tutkin vaikka ilmaiseksi. Muita opetetaan arvostamaan aikaansa ja pyytämään siitä rahaa.”

Päin seiniä metsiksestä

Habitare-sisustusmessuja edeltävänä yönä Messukeskukselle kurvasi kolme stressaantunutta miestä. Green House Effect Oy, toisin sanoen Oula Harjula, 26, Jaakko Pesonen , 25 ja Mikko Sonninen, 23, oli väsännyt messuosastoaan viiden tunnin yöunilla viikkojen ajan. Rutistus kannatti. Nyt arki on yhtä palaveria ja sähköpostirumbaa, kun kiinnostuneet asiakkaat pommittavat.

Näin kysytty tuote on kasviseinä. Asiakas valitsee seinän koon, esimerkiksi 2 x 1 neliötä, ja valikoimasta vaikkapa flamingonkukkia ja tuliköynnöksiä. Vesi kiertää mullattomassa kasvualustassa.  Lopputulos voi olla vaikka tilanjakajana konttorissa.

”Mulle esiteltiin tämä idea niin, että myydään pala sademetsää kasviseinän muodossa.”, Harjula sanoo.

Kolmesta yrittäjästä kaksi opiskelee metsäekologiaa Helsingin yliopistossa. Pesonen ja Sonninen tutustuivat vuoden 2008 fukseina. Harjula, Pesosen vanha tuttu, tuli mukaan viime vuonna Aaltoes-yhteisön Summer of Startups -yrittäjäohjelmassa. Kasviseinän idea oli itänyt Sonnisen tropiikkiharrastuksesta. Hän se alun perin ilmoittautui yrittäjäohjelmaan.

”Kuukausi ennen koko juttua tuli ilmoitus, että pitäisi mennä jotain pitchaamaan. Piti katsoa kyllä Googlesta, mitä se tarkoittaa.” (Toim. huom: tarkoittaa myyntipuhetta.)

Kasviseinän prototyyppi palkittiin ohjelman parhaana demona. Sitten kolmikko hyppäsikin Tuli-ohjelman piiriin. Alkoi lähes vuoden tuotekehitysprosessi. Markkinakonsultti selvitti kysyntää, ja ostajaehdokkaiden palautteesta otettiin oppia. Vain sitä Tuli rajoitti, että ohjelmassa ei saanut olla vielä yrittäjä.

”Lopussa alkoi tulla kyselyjä asiakkailta, mutta meillä ei ollut firmaa, jonka nimissä myydä tuotteita”, Harjula harmittelee.

Pesosen ja Sonnisen opiskelijastatus tukee yritystä. Koulussa voi valita kasvitieteen kursseja, ja kampus on täynnä tietokantoja ja kontakteja. Kasviseinä onkin vasta ensimmäinen osa ideologisen vihersisustamisen tuoteperheestä.  Jo nyt yritys ostaa jokaista kasviseinän neliötä kohden tuhat neliötä sademetsää suojeltavaksi.

Tiedekunta tarjoilee Pesosen ja Sonnisen mielestä yrittäjyysopintoja turhan vähän.

”Jotain yrittäjäkurssejakin on tarjolla, mutta kuulin niistä ekan kerran keväällä”, Pesonen sanoo.

Samalla opiskelutoverit valittavat, että metsäyhtiöiden ja ympäristöprojektien työpaikat ovat nyt vaikeita havitella.

”Olen etuoikeutettu siinä, että mulla on jo työpaikka, kun valmistun.”

Green House Effect on saanut sen verran lentävän lähdön, että pian voidaan nostaa palkkaa. Kaikki seuraavat kuitenkin talousuutisia varuillaan. Mitään hattaraa yrittäjyys ei kolmikon mielestä ole. Tuotekehitys ja sopivien tavarantoimittajien etsiminen on ollut raskasta. Opiskelija-yrittäjä ei notku sushi-illallisilla tai reissaa. Silti yrittäjät haluavat kehittää kasviseiniään itse.

”Siellä Aallon puolella oli paljon sitä, että äkkiä yritys lihoiksi, pikarikastumisen toivossa”, Harjula hymähtää.

Huutoäänestyksetkään eivät Pesosen mukaan muuta sitä, että kolmikolla on hulvatonta yhdessä. ”Kertaakaan ei ole ottanut päähän lähteä töihin, vaikka on herännyt aamukuudelta ja mennyt nukkumaan yöllä kahdelta.”

Tutkija on yöllä toimitusjohtaja

”Osa mun asiantuntemusta on se, että olen luonut verkostoja kemian laitoksella. ”

Niin sanoo yrittäjä Johannes Pernaa, 28, joka on taustaltaan kemian tutkija ja filosofian lisensiaatti. Nyt istutaan Pernaan työhuoneessa Kumpulassa. Hän on puolipäiväisesti töissä kemian laitoksella projektitutkijana ja opettajana. Yhden miehen Edumendo-yritystä taas johdetaan pääosin kodin makuuhuoneen läppäriltä.

Pernaan yritys konsultoi koulutuksen kehittämistä ja tiedon visualisointia. Asiakasyritys haluaa vaikkapa profiloitua kemian asiantuntijana, ja Edumendo tarjoaa profiloitumisen tueksi uudenlaisia animaatioita. Tai sitten kustantamo haluaa maantieteen kartoista interaktiivisempia, ja Edumendo tarjoaa animoinnin. Nyt pääasiakkaana on ollut yli 50 maassa toimiva terveydenhoitoalan yritys.

”Ensi kuussa menen sosiaalitieteiden konferenssiin haistelemaan. Olisiko siellä ihmisillä tarvetta oppia kehittämään opetusta.”

Pernaa kokoaa kasaan tiimejä: koodareita, kemistejä, kääntäjiä, graafikoita. He työstävät asiakkaan projektia yhdessä. Jatkossa yritys aikoo välittää vain konsultointia asiakkaiden itse kokoamiin kehittämisprojekteihin. Juuri nyt Pernaa haalii yritykselle sijoittajia. Pari vuotta sitten kaikki oli toisin.

”Eihän tiedemiehellä ollut mitään käsitystä siitä, miltä liiketoimintasuunnitelma näyttää.”

Kesäkuussa 2010 Edumendo oli jo kaupparekisterissä. Yrittäjyys on Pernaan mielestä näkynyt yliopistolla enemmän kolmen viime vuoden aikana. Itsekin hän on esiintynyt Keksintöjen kaupallistaminen -kurssilla metsätieteiden laitoksella.

”Jos yrittäjäopetus olisi poikkitieteellistä, niin aina parempi. Minäkin tarvitsen erääseen projektiin neljä tai viisi kaveria eri aloilta.”

Jos Pernaa ei olisi yrittäjä, hän uskoisi jahtaavansa tutkijana apurahoja. Nyt hänen rytminsä muistuttaa tutkijaa sikäli, että työ ja vapaa-aika sekoittuvat massaksi. Läppärin valo hohkaa ikkunasta yömyöhään.

Ilman yrittäjäkoulutusta Pernaa on joutunut tukeutumaan paljon ystävien neuvoihin. Hinnoittelukin on hankalaa.

”Liian halvalla sitä myy.”

 

Yrittäjäoppia Helsingin yliopistossa

 

Luova akateeminen yrittäjä -kurssit (4 op) 

Luentoja ja työpajoja. Tänä syksynä Viikissä, Meilahdessa ja Kumpulassa. Kurssi halutaan laajentaa kaikille kampuksille.

 

Tuli-ohjelma

Tutkimuksesta liiketoimintaa -ohjelma on tarkoitettu niille, joilla on jo liikeidea tai keksintö. Tuleva yrittäjä saa liikeideansa kaupallistamiseen rahoitusta ja neuvontaa.

 

Tutkimusjohtamisen opintokokonaisuus (25 op)

Muun muassa innovaatiojohtamisen ja tieteen tuotteistamisen opetusta jatko-opiskelijoille.

 

Johtamisen sivuaine 

(25 op / 60 op)

Muun muassa jälkimodernia johtamista ja organisaatiopsykologiaa. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa myös Yrityshistorian erikoiskysymyksiä, Yritysjohtamisen kehityslinjoja ja Yrittäjyyden sosiaalipsykologia -kurssit.

 

Maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan yrittäjäopinnot

Muun muassa Yrittäjyyden perusteet, Liiketoimintasuunnitelman laatiminen, Yrittäjyyden ja perheyritysten erityiskysymykset. Yrittäjyydestä voi tehdä yhteensä 65 op:n aineopinnot ja suuntautua esimerkiksi elintarvike- tai matkailualalle.

 

JOO-opinnot: esim. Akateeminen Yrittäjätutkinto (25 op)

Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun voi hakea lukemaan yrittäjyyttä sivuaineena. Aallon Pienyrityskeskuksen sivuilla myös lyhyempiä koulutuksia ja verkkokursseja, joihin voi hakea JOO-opintojen ulkopuolellakin.

 

 

He näyttävät mallia

Filosofian Akatemia

Filosofista tutkimus- ja koulutustyötä. Toimitusjohtajana filosofian maisteri Lauri Järvilehto, töissä mm. valtiotieteilijöitä.

 

Demos Helsinki

Yhteiskunnallista tutkimusta. Työntekijöillä esimerkiksi filosofian, valtiotieteiden ja maantieteen opintoja.

 

Valkee

Kirkasvalokuulokkeita. Toimitusjohtajana biologi Juuso Nissilä.

 

Historietti

Historian tutkimusta. Perustajat ja omistajat Jukka Partanen ja Juha Pohjonen  tohtoritason historiantutkijoita.

 

Nyyfiiki Kulttuuriosuuskunta

Kulttuurin tutkimusta ja tuotteistamista esim. näyttelyiksi. Osuuskuntalaisten tausta mm. maiseman- ja historiantutkimuksessa.

 

Tiederahoitus Oy

Rahoitusratkaisuja esimerkiksi yliopistoille. Toimitusjohtajana filosofian tohtori Antti Karjalainen, hallituksessa kulttuuriantropologi Minna Ruckenstein.

 

Hub Helsinki

Yhteiskunnallisia hankkeita osuuskuntamuodossa. Toimitusjohtaja  Anne Raudaskoskella tutkinnot kansainvälisen politiikan tutkimuksesta ja tanssista.

 

Suomen Ekomatkaajat

Vapaaehtoismatkailun välittämistä. Kehitysjohtaja Marjut Valtanen on yhteiskuntatieteiden kandidaaatti.

 

Kalevala Koru

1930-luvulla virinnyt liike-idea oli kirjailija, kulttuurivaikuttaja  Elsa Heporannan. Hän oli opiskellut hospitanttina eli kuunteluoppilaana kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa.

 

sanat Veera Jussila, kuvat Janne Kuisma, Noora Lehtovuori, Green House Effect Oy 

Jutussa on käytetty lähteinä Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomusta 231/2011, hallituksen esitystä vuoden 2012 talousarvioksi, Akavan yrittäjätutkimuksia, Aarresaaren julkaisua Puhakka & Tuominen (toim.) (2011): Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat sekä Helsingin yliopiston uraseurantatutkimusta Ollikainen & Lindholm (2009): Maisterit, farmaseutit ja lastentarhanopettajat työmarkkinoilla. Vuonna 2003 Helsingin yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon, farmaseutin ja lastentarhanopettajan tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työmarkkinoille viisi vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Lisäksi on haastateltu humanistisen tiedekunnan kanslian suunnittelijaa Kaija Hartikaista ja koulutuspäällikkö Erto Örnbergiä Helsingin Yliopistosta.