19. syyskuuta 2011

”Sisäkorvan tasapainoelin muodostuu kolmesta toisiaan kohtisuorassa olevasta pään kiertoliikettä ja kulmakiihtyvyyttä aistivasta kaarikäytävästä sekä suoravii­vaista kiihtyvyyttä aistivasta pääte-eli­mestä. Ihmisen tasapainoon vaikuttavat myös näköaisti sekä jalkojen ja niskan asentotunto. Viime kädessä tasapainon monimutkaisesta säätelystä vastaavat ai­vot. Lukiessa syntyvällä niskajännityk­sellä tai tenttistressillä voi olla osuutta huimaustuntemuksen synnyssä. Tasapai­non hallintaa voinee kehittää liikkumalla, joka tenttiin lukiessa saattaa unohtua.”

Anne Pitkäranta,
korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori

 

”Heikko koulu-ura on riskitekijä. Hyvin­vointiongelmat kasaantuvat peruskou­lussa huonon koulumenestyksen ryhmiin ja peruskoulun loputtua koulu-uran hei­kon etenemisen ryhmiin. Peruskoulun arvosanat vaikuttavat myös kohtuutto­masti varsinkin poikien mahdollisuuksiin edetä jatko-opintoihin. Katsommeko silti oppia liian kapeas­ti ainoastaan koulutuksena? Työelämäs­säkin kysytään ensiksi työkokemuksen perään. Nykyään korostuvat myös sosi­aaliset taidot. Oppimisesta on tullut elinikäistä.”

Ilse Julkunen,
sosiaalityön käytäntötutkimuksen professori

 

”Mieleen tulee OECD:n ja EU:n mantra elinikäisen oppimisen kritiikittömästä siu­nauksellisuudesta. Koulutus on hahmotettu inhimillisen pääoman teorian kautta keinok­si nostaa mikrotasolla yksilöiden palkkata­soa ja makrotasolla valtioiden BKT:ta.Oppi ei silti nykymaailmassa(kaan) tar­joa automaattista turvaa `ojaan kaatumisel­ta`. Puhutaan yli- ja ohikvalifikaatiosta ja muodollisen koulutusjärjestelmän tuotta­mien tutkintojen inflaatiokehityksestä. Pre­kariaatti- ja paskaduunikeskustelut ovat esimerkkejä tilanteesta, jossa oppi on kaata­nut merkittävän joukon kansalaisia ojaan.”

Janne Varjo,
kasvatustieteen yliopistonlehtori

Sanat Veera Jussila